Kirjanpito- ja tilinpäätös­velvoitteet Pohjoismaissa

Pohjoismailla ajatellaan usein olevan paljon yhtäläisyyksiä. Miten asia on kirjanpidon osalta?
15.5.2025 Karolina Söderlund Kuva Getty Images

Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat osa EU:ta, mikä vaatii EU-direktiivien noudattamista kirjanpidossa ja tilinpäätöksen laadinnassa. Norja ei kuulu EU:hun, mutta on mukana Euroopan talousalueessa (European Economic Area, EEA) ja sitä kautta tiukasti sidottu EU:hun. Islanti on jätetty tämän artikkelin ulkopuolelle.

IFRS ei ole vain EU:n standardi

EU edellyttää, että julkiset yhtiöt käyttävät tilinpäätöksissään kansainväistä International Financial Reporting Standards (IFRS) -standardia. Tämä koskee myös EEA:n jäseniä, kuten Norjaa. IFRS-standardista vastaa IFRS Foundation. Se on aidosti kansainvälinen yhteisö, jonka perustusdokumenttiin on kirjattu, että yhteisössä pitää olla jäseniä Euroopasta, Amerikasta, Afrikasta, Aasiasta ja Oseaniasta. IFRS ei siis ole tehty vain EU:ta varten.

EU on pitänyt oikeutenaan hyväksyä jokaisen IFRS-standardin ennen kuin se otetaan käyttöön EU:ssa. Tällä hetkellä kaikki standardit ovat käytössä, mutta EU haluaa vaikuttaa standardien käyttöön sekä kontrolloida jollain tasolla yhtiöiden tilinpäätösten laatimista. Samalla tavalla toimii esimerkiksi Australia, jolla on ”Australian IFRS” ja Kiina, jolla on ”Chinese IFRS”. Nämä voivat siten erota alkuperäisestä IFRS:stä ja EU:n IFRS:stä.

Toive siitä, että kaikkien maiden asukkaat ymmärtäisivät kaikkien muiden maiden tilinpäätöksiä ei siis ole vielä toteutunut. Juuri tällä hetkellä kuitenkin ainakin IFRS, EU:n IFRS ja Australian IFRS ovat samanlaisia.

Suomessa kirjanpitolaki perustuu Matti Saarion meno–tulo-teoriaan. Maailmanlaajuisesti on ainutlaatuista, että kirjanpitolain perusteena on kirjanpitoteoria. Vuosien 1992 ja 1997 kirjanpitolain muutosten jälkeen Saarion teorian vaikutus ei tosin enää ole yhtä vahva kuin ennen, koska kirjanpitolaki sopeutettiin EU:n vaatimuksiin.

EU-maiden kirjanpitolait perustuvat eurooppalaisiin yhtiöoikeudellisiin direktiiveihin. Neljäs direktiivi käsittelee tilinpäätöksiä ja seitsemäs konsernitilinpäätöksiä.
Pörssiyhtiöt tekevät tilinpäätöksensä IFRS:n mukaan, mutta tekevätkö kaikki muut suomalaiset, ruotsalaiset, norjalaiset ja tanskalaiset osakeyhtiöt tilinpäätöksensä samalla tavalla?

Mikroyritykset

Suomessa, Norjassa ja Tanskassa ihan pienimmille osakeyhtiöille, mikroyhtiöille, on määrätty helpotuksia tilinpäätöksen tekoon. Norjassa ja Tanskassa on käytössä suurin piirtein samat yritysten kokoluokat kuin meillä: liikevaihto 900 000 euroa, tase 450 000 euroa ja henkilöstö 10. Tanskassa mikroyhtiön ei tarvitse laatia tilinpäätöstä lainkaan. Ruotsin kirjanpitolaissa on määritelty vain pienet ja suuret yhtiöt, mutta ei mikroyhtiöitä. Pienten yhtiöiden liikevaihto on noin 7,4 miljoonaa euroa, tase 3,7 miljoona euroa ja henkilöstö 10.

Tilinpäätöksen kieli ja valuutta

Maiden välillä on myös pienempiä eroja. Tilinpäätös laaditaan Suomessa suomeksi tai ruotsiksi, mutta Ruotsissa käy ruotsin kielen lisäksi tanska, norja tai englanti. Norjassa tilinpäätös laaditaan norjaksi ja Tanskassa käy tanska tai englanti.
Suomessa tilinpäätös pitää laatia euroina, Ruotsissa Ruotsin kruunuissa tai euroina. Norjassa ja Tanskassa tilinpäätös laaditaan Norjan/Tanskan kruunuissa, euroissa tai muussa valuutassa, jos kirjanpito on laadittu eri valuutassa yrityksen toiminnan takia.

Tilikauden pidentäminen

Sekä Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa että Norjassa tilikausi on normaalisti 12 kuukautta. Tilikautta voi pidentää, mutta se saa olla korkeintaan 18 kuukautta pitkä. Ruotsissa tarvitaan verottajan lupa tilikauden vaihtoon, paitsi silloin, kun tilikausi vaihdetaan samaksi kuin kalenterivuosi. Norjassa tilikausi on sama kuin kalenterivuosi, joten ensimmäinen ja viimeinen tilikausi voi siten olla pidempi kuin 12 kuukautta, mutta ei saa ylittää 18 kuukautta. Poikkeus ovat tilanteet, joissa muu tilikausi lisää tilinpäätöksen informaatioarvoa.

Tilinpäätöksen osat

Suomessa ja Norjassa tilinpäätös koostuu tuloslaskelmasta, taseesta, rahoituslaskelmasta ja liitetiedoista. Pienten yhtiöiden ei tarvitse laatia rahoituslaskelmaa. Ruotsissa ja Tanskassa tilinpäätös koostuu taseesta, tuloslaskelmasta, liitetiedoista ja toimintakertomuksesta.

Hyvä kirjanpitotapa

Suomessa kirjanpitoa ohjaa pitkälti ”hyvä kirjanpitotapa” (god bokföringssed), Ruotsissa ja Norjassa ”hyvä laskentatoimen tapa” (god redovisningssed/regnskapsskikk). Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa on mainittu oikea ja riittävä kuva, mikä periaate tulee suoraan EU- direktiivistä. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kirjanpitolaissa on myös mainittu muun muassa going concern, olennaisuusperiaate ja varovaisuusperiaate.

Kirjanpitolautakunta (Bokföringsnämnden) kehittää hyvää kirjanpitotapaa Suomessa. Ruotsissa on kirjanpitolautakunta (Bokföringsnämnden) ja Tanskassa Regnskabsråd. Norjassa kirjanpitoa kehittää ”Norsk RegenskapsStiftelse”. Tätä ei ole kirjoitettu siellä suoraan lakiin, mutta valtiovarainministeriö on määrännyt, että RegneskapsStiftelsenin ohjeita on seurattava. Vaikka kirjanpitolait perustuvat EU-direktiiveihin, hyvän kirjanpitotavan kehittämisestä vastaavat Pohjoismaissa paikalliset tahot.

Erot Pohjoismaiden välillä pieniä

Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan kirjanpitolait muistuttavat pitkälti toisiaan, mikä ei ole yllätys: perustuvathan ne kaikki EU:n yhtiöoikeudellisiin direktiiveihin. Jotain eroja kuitenkin on. Tanskan kirjanpitolaki sisältää pääasiassa vain säädöksiä tai vaatimuksia kirjanpito-ohjelmalle sekä ohjeita ohjelmistotaloille. Suomen kirjanpitolain mukaan kirjanpitoainestoa voidaan säilyttää sähköisesti. Ruotsissa kirjanpitolaki mahdollistaa tilinpäätöksen laatimisen ja arkistoinnin sähköisenä. Norjan kirjanpitolaissa puolestaan mainitaan tilinpäätöksen rekisteröiminen sähköisesti.
Tulevaisuus näyttää, tuleeko Tanskasta ensimmäinen maa, jossa kirjanpito on täysin sähköistä.

Asiantuntijana
Karolina Söderlund KTT, KLT, yliopisto-opettaja, Hanken