Kirjanpidon kulmakivet: Jatkuvuuden periaate

Kirjanpidollinen jatkuvuuden periaate yrityksen tuloverotuksessa

Yrityksen tuloverotuksessa noudatetaan elinkeinoverolain säännöksiä. Laki sisältää kirjanpitoon nähden omat itsenäiset arvostus- ja jaksotussäännöt verotusta varten. Kirjanpidossa todennäköiset arvonalentumiset ja menetykset pitää kirjata kuluksi, jotta tilinpäätös antaa lukijalleen oikean ja riittävän kuvan tilikauden tuloksesta ja yrityksen taloudellisesta asemasta. Yrityksen tuloverotuksessa lähdetään puolestaan yleensä tiukasti realisointiperiaatteesta, vaikka vaihto-omaisuuden ja myyntisaamisten arvoalentumisissa noudatetaan verotuksessakin yleensä kirjanpitokäsittelyä. Muiden omaisuuserien osalta verotuksessa edellytetään yleensä, että arvonalentuminen realisoituu omistajanvaihdoksessa tai että muun saamisen kuin myyntisaamisen menetys on lopullinen. Poikkeuksiakin on (katso esim. EVL 32 tai 40 §), mutta näyttövaikeuksien vuoksi omaisuuden arvonalentumisen vähentäminen saattaa käytännössä jäädä vasta luovutusvuoteen. Kynnys vähentämiseen voi siis olla korkea, vaikka elinkeinoverolain 5 a pykälään sisältyykin oikaisuvelvollisuus arvojen myöhemmin palautuessa. Mikäli siis yrityksen taloudellinen tila on heikko, kirjanpidollinen alaskirjaus ei näin välttämättä tarkoita vastaavaa kulukirjausta verotuksessa. Tämä pitää ottaa huomioon veroilmoitusta laadittaessa. Yrityksen huolellisesti tekemä verolaskelma osoittaa, mitkä kirjanpidolliset alaskirjaukset jäävät verotuksessa vähentämättä ja miten nämä veroilmoituksella eliminoitavat alaskirjaukset on kirjanpidosta johdettu. Verolaskelman avulla yritys saa täytettyä kirjanpidon ja viranomaisilmoituksen välisen kirjausketjuvaatimuksen (KPL 2:6 §) ja samalla sen tulee myöhempiä vuosia varten dokumentoitua, mitkä hankintamenot ja menetykset on vähennetty jo kirjanpidossa, mutta ei verotuksessa.

Markku Ojala
johtava asiantuntija
Taloushallintoliitto