Kenelle tilinpäätös on osoitettu – laskentaperinteet meillä ja muualla
Joissakin maissa pörssi on vahva toimija. Yrityksen nykyiset ja potentiaaliset osakkeenomistajat voivat seurata yrityksen arvoa nyt ja tulevaisuudessa pörssin avulla. Tällöin myös tilinpäätöksen pitää vastata kysymykseen yrityksen arvosta.
Niissä maissa, joissa pörssin asema ei ole kovin vahva, pankit seuraavat yrityksen mahdollisuuksia toimia kannattavasti ja tuottaa voittoa. Syykin on selvä: raskaasti tappiollinen yritys ei aina pysty maksamaan lainojaan takaisin. Näissä maissa tilinpäätöksillä on yritetty vastata pankkien tarpeisiin.
Maailma voidaankin jakaa karkeasti kahteen, niin kutsuttuun angloamerikkalaiseen osaan (vahva pörssi) ja mannermaiseen osaan (heikko pörssi). Tämä on laskentatoimen teoriaan perustuva jako. Käytännössä jokainen lakipykälä tai standardi perustuu kuitenkin vain harvoin puhtaasti jompaankumpaan, vaan lainauksia on molemmista. Tästä jaosta voidaan kuitenkin oppia jotain, varsinkin kun analysoidaan tilinpäätöksiä.
Suomessa käytössä mannermainen teoria
Suomen laskentaperinteet ovat vahvasti mannermaisessa teoriassa, kuten myös esimerkiksi Saksan ja Ranskan. Suomessa ja Saksassa yritykset ovat perinteisesti hakeneet rahoitusta pankista, koska osakemarkkinat ovat heikkoja. Verotus on tiukasti sidottu tilinpäätökseen. Kun meillä lasketaan verotettavaa tulosta, tilinpäätökseen on tehty vain muutama pienempi korjaus. Taseen tehtävä ei ole arvostaa omaisuuden arvoa mannermaisen tavan mukaisesti.
Suomessa yritysten johtajat ovat usein myös yritysten omistajia. Heillä on monesti tietoa varallisuuden käyvästä arvosta ilman, että se on kirjattu taseeseen. Siksi hankintameno (poistot vähennetty) on ollut käytännöllisempi tapa arvostaa omaisuutta kuin käypä arvo. Käypä arvo useimmiten myös muuttuu koko ajan, esimerkiksi suhdanteiden mukaan. Pankeille hankintameno sopii myös, sillä tarvittaessa ne voivat pyytää lisätietoja omaisuudesta suoraan yrityksestä. Tase on siten ollut ”säilytyspaikka” omaisuudelle, eikä ole edes tarkoitus, että omaisuuden arvo vastaisi käypää arvoa.
Mannermaisista koulukuntaa edustavissa maissa laskentatoimea on ohjattu laeilla, jotka on hyväksytty eduskunnassa tai kunkin maan vastaavassa päätäntäelimessä. Laskentatoimi on siten riippuvainen maan poliittisesta järjestelmästä. Laissa on määritelty muun muassa raja-arvoja, yhtenä esimerkkinä liikearvo, joka on poistettava enintään kymmenessä vuodessa.
Accounting for Circular Economy ja Sustainability -projektin Ulrika Lindblad on nostanut esiin tilanteen, jossa yritys X käyttää yrityksen Y jätettä raaka-aineena. Yritys X ei maksa tästä mitään. Mannermaisen tradition mukaan raaka-aine arvostettaisiin 0 euroon, koska se on saatu ilmaiseksi. Ei ole väliä, miten ”arvokasta” se tulee tulevaisuudessa olemaan, koska arvoon ei voida laskea tulevien vuosien tuottoja, joita ei ole vielä syntynyt. Myöskään sillä ei ole väliä, millä hinnalla yritys X myy tuotteensa.
EU toi muutoksia myös tilinpäätöksen tekemiseen
Vuoteen 1992 asti suomalainen laskentaperinne oli hyvin selkeästi mannermainen. Kun Suomi liittyi EU:hun, meidän oli pakko muuttaa kirjanpitolakiamme EU-direktiivien mukaiseksi. EU:n jäsenvaltiot ovat yhdessä laatineet direktiivit, ja osa EU-maista kuului mannermaiseen ja osa angloamerikkalaiseen traditioon. EU-direktiiveistä tuli kompromissi näiden traditioiden välissä. Kirjanpitolakiimme tuli esimerkiksi pykälä, jossa vaaditaan oikeaa ja riittävää kuvaa yrityksen tuloksesta ja taloudellisesta asemasta.
1990-luvulla keskusteltiin paljon siitä, että onko edes mahdollista laatia tilinpäätöstä, joka antaisi oikean ja riittävän kuvan sekä tuloslaskelmasta että taseesta. Tätä pohdittiin myös Tilisanomissa. Kirjanpitoteoreettisesti vaaditun kaltaista tilinpäätöstä ei voi tehdä, tai ainakin se vaatisi tuloslaskelman ja taseen lisäksi vielä kolmannenkin raportin. Uusi laki herätti paljon vastusta, mutta EU:n jäsenenä meillä ei ollut valinnanvaraa jättää pykälää pois laistamme. Nyt olemme jo oppineet, miten tämän kirjapitoteoreettisen ongelman kanssa voi elää.
EU:ssa oli alun perin tavoite, että ihmiset, tavarat ja raha liikkuisivat vapaasti EU:n rajojen sisällä. 2000-luvun alussa todettiin kuitenkin, että ihmisten ja tavaroiden kohdalla oli onnistuttu, mutta rahan kohdalla ei. Suomalaiset sijoittivat suomalaisiin yrityksiin, italialaiset italialaisiin yrityksiin ja espanjalaiset espanjalaisiin yrityksiin. Heräsi ajatus siitä, että raha liikkuisi enemmän jäsenvaltioiden välillä, jos kaikki EU:n pörssiyritykset tekisivät tilipäätöksensä saman normiston mukaan. Pian kuitenkin todettiin, että EU-direktiivit eivät ole siihen sopiva normisto, sillä ne ovat kompromissi angloamerikkalaisesta ja mannermaisesta ajattelutavasta. EU:ssa päätettiin, että EU-direktiivien sijaan pörssiyhtiöiden tulee noudattaa International Financial Reporting Standards -standardeja (IFRS).
IFRS tuli vuonna 2005
Vuodesta 2005 alkaen myös Suomen pörssiyhtiöt ovat laatineet tilinpäätöksensä IFRS:n mukaan. IFRS sisältää selkeästi angloamerikkalaisia perinteitä. Iso-Britannia ja USA ovat hyviä esimerkkejä maista, joilla on angloamerikkalaiset perinteet. Osakepörssi on ollut vahva ja pankit heikkoja, ja siten yritykset ovat kääntäneet katseensa pörssiin tarvitessaan rahaa. Tase on ollut tärkein raportti, koska siitä voidaan nähdä yrityksen omaa pääomaa ja omaisuuden arvo, eli sijoittajille tärkeät tiedot. Verotus on harvoin perustunut tuloslaskelmaan, vaan sen sijaan erilliseen laskelmaan. Taseen omaisuus on arvostettu käypään arvoon, koska tase on ollut tapa näyttää yrityksen arvo nykyisille ja potentiaalisille osakkeenomistajille.
Eduskunnan sijasta angloamerikkalaisessa maissa ”säännöistä” eli standardeista ovat päättäneet ammattilaiset. IFRS:n laatimisesta vastaa kansainvälinen IASB-organisaatio. Standardeissa saa tyypillisesti käyttää ammatillista harkintaa sen sijaan, että kaikki määriteltäisiin täsmällisesti. Esimerkkinä voidaan ajatella, että standardeissa pyydettäisiin omaisuuden arvostamista käypään arvoon, mutta ei määriteltäisi, mikä käypä arvo on tai miten se lasketaan.
Mitä tästä voidaan oppia? Ainakin se, että kannattaa aina tarkistaa ne periaatteet, joiden mukaan tilinpäätös on laadittu. Jos se on tehty Suomen kirjanpitolain mukaan, tuloslaskelman tehtävä on kuvata, mistä yrityksen tulos on syntynyt. Taseen arvojen ei ole edes tarkoitus kuvastaa yhtiön arvoa. Tase on omaisuuden ja velkojen säilytyspaikka seuraavalle vuodelle. Jos tilinpäätös on tehty IFRS:n mukaan, tase kuvastaa yrityksen arvon ja tuloslaskelma sitä, onko arvo noussut tai laskenut viime vuodesta. Tilinpäätöksiä ei siten voi verrata toisiinsa.
