Immateriaali­oikeudet – suojaa ja arvoa yrityksille

Aineeton omaisuus voi myös nostaa yrityksen arvoa olennaisesti. Monien kansainvälisten konsernien liiketoiminnan arvosta yhä suurempi osa perustuu nimenomaan aineettomaan omaisuuteen. Aineettomalla omaisuudella on vaikutusta myös pienempien yritysten arvoon, mikä saattaa tulla ilmi esimerkiksi liiketoimintakauppojen yhteydessä, sijoittajien kanssa neuvoteltaessa tai yrityksen exit-valmisteluita tehtäessä.

Immateriaalioikeuksien arvo ja merkitys

Immateriaalioikeudet tuottavat omistajalleen yksinoikeuksia, kuten käyttöoikeuden, kielto-oikeuden sekä oikeuden myöntää lisenssejä. Esimerkiksi rekisteröimällä tavaramerkin voi myös suhteellisen turvallisesti käyttää tunnusta ilman pelkoa siitä, että vahingossa loukkaisi muiden oikeuksia. Jos puolestaan jokin toinen taho tai kilpailija tulee markkinoille liian samankaltaisella tunnuksella, voi sellaisen käytön kieltää. Lisäksi lisensiointi saattaa mahdollistaa uusia tulovirtoja.

Immateriaalioikeudet suojaavat tuotekehityksen tuloksia ja turvaavat saavutettuja kilpailuetuja. Aina jotain uutta luodessa tai uuden idean syntyessä – oli sitten kyse esimerkiksi uudesta nimestä, laajentumisesta uusille markkinoille tai uudesta brändi-ilmeestä – on hyvä muistaa ideoiden toteutusmuotoihin mahdollisesti liittyvien immateriaalioikeuksien tunnistaminen ja sopimusoikeudelliset seikat. Rekisteröintimahdollisuuksien selvittäminen ja suojaussuunnitelmien laadinta on myös syytä tehdä aina ennen kuin uusia kehityksen tuloksia julkistetaan, ja suojamuodon mukaan myös suojausprosessit on mahdollisesti aloitettavakin ennen julkistamista.

Aineettoman omaisuuden arvoa voi kasvattaa erilaisin keinoin, ja sitä voi suojata esimerkiksi rekisteröimällä immateriaalioikeuksia. Immateriaalioikeuksia ovat muun muassa tavaramerkit, mallioikeudet, patentit, hyödyllisyysmallit, toiminimet ja tekijänoikeudet. Näiden lisäksi on syytä huomioida myös esimerkiksi verkkotunnukset ja liikesalaisuudet.

Yrityksen toimintaympäristö, tulevaisuuden suunnitelmat, toimiala sekä maantieteelliset markkina-alueet vaikuttavat siihen, minkälainen on järkevä suojausstrategia. Osalle yrityksistä sopimukset ja liikesalaisuudet muodostavat tärkeimmän osa-alueen ja osalle taas esimerkiksi lisensointi ja patentit. Toisille puolestaan tavaramerkit tai muotoilun suojaaminen ovatkin keskeisimmät. Olennaista on, että valittavat suojaustoimet vastaavat ja tukevat yrityksen tavoitteita ja muita liiketoiminnan strategioita pitkällä tähtäimellä.

Immateriaalioikeuksia ovat muun muassa tavaramerkit, mallioikeudet, patentit, hyödyllisyysmallit, toiminimet ja tekijänoikeudet.

Toiminimet

Yrityksen toiminimi ja mahdolliset rinnakkaistoiminimet (kuten toiminimen eri kieliversiot) sekä aputoiminimet rekisteröidään Patentti- ja rekisterihallituksen kaupparekisteriin. Toiminimet rekisteröidään aina tietylle toimialalle, ja aputoiminimien toimialan tulee aina olla suppeampi kuin varsinaisen yrityksen toiminimen toimiala.

Toiminimirekisteröinnit ovat tärkeä pohja yrityksen nimen suojalle, mutta vain hyvin harvoin pelkkä toiminimi antaa riittävää suojaa. Toiminimen kaupalliset hyödyntämismahdollisuudet ovat myös rajalliset, koska toiminimeä ei voi esimerkiksi lisensoida. Toiminimirekisteröinnit antavat vain suppeaa nimisuojaa ja vain Suomessa, eivätkä ne välttämättä estä muita rekisteröimästä esimerkiksi identtistä tai samankaltaista tavaramerkkiä edes Suomeen, puhumattakaan koko EU:ssa voimassa olevista EU-tavaramerkeistä. Toiminimirekisteröinti nimittäin antaa suojaa vain rekisteröinnin kattamalla toimialalla, joten toimialasta poikkeaville tavaroille ja palveluille voi joku rekisteröidä Suomessa identtisenkin tavaramerkin, koska sekoitettavuutta ei lähtökohtaisesti synny, jos tavarat ja/tai palvelut eroavat toiminimirekisteröinnin kattamasta toimialasta.

Patentti- ja rekisterihallituksen tavaramerkkirekisteröintipuoli Suomessa kyllä tutkii haetun tavaramerkin sekoitettavuuden aiempiin Suomessa voimassa oleviin toiminimiin, tavaramerkkeihin ja myös sukunimiin. Toisin on sitä vastoin EU-tavaramerkkien osalta, koska rekisteriviranomainen eli Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto EUIPO ei tutki sekoitettavuutta aiempiin EU-maissa voimassa oleviin tavaramerkki- tai toiminimioikeuksiin nähden, vaan aiempien oikeudenhaltijoiden tulee itse valvoa oikeuksiaan ja tarvittaessa puuttua omiin oikeuksiinsa sekoitettavissa oleviin EU-tavaramerkkihakemuksiin väite- tai mitätöintimenettelyjen kautta. Sinänsä suomalainen toiminimirekisteröinti voi tietyin käyttöä ja sen laajuutta koskevin edellytyksin olla perusteena myös reagoi­taessa EU-tavaramerkkihakemuksia vastaan.

Kaupparekisterin rekisteröintikäytännössä ei myöskään ole vaadittu yhtä suurta eroavaisuutta toiminimeltä aikaisempiin toiminimiin verrattuna kuin mitä vaaditaan suhteessa aikaisempiin tavaramerkkeihin. Siten hyvinkin samankaltainen toiminimi saatetaan hyväksyä rekisteröitäväksi aiemmin rekisteröidyn toiminimen rinnalle ja esimerkiksi paikannimi saatetaan katsoa riittäväksi erottavaksi tekijäksi eri toiminimien välillä.

Toiminimioikeus on voimassa lähtökohtaisesti niin kauan kuin toiminimi on rekisteröity kaupparekisteriin. Myös pitkän käytön myötä ilman rekisteröintiäkin voi syntyä niin sanottu vakiintunut toiminimioikeus, joka on voimassa niin kauan kuin nimi on vakiintunut eli kohderyhmä yleisesti tunnistaa yrityksen nimen. Mikäli rekisteröityä toiminimeä (tai aputoiminimeä) ei käytetä ollenkaan tai sitä ei käytetä koko rekisteröidylle toimialalle, on toiminimi tietyin edellytyksin kolmansien kumottavissa kokonaan tai osittain. Ongelmallisia ovat erityisesti niin sanotut yleistoimialat, kuten ”kaikki laillinen liiketoiminta”.

Tavaramerkkihakemuksia tutkittaessa tällaiset yleistoimialat estävät toiminimen kanssa identtisen tai sekoitettavissa olevan tavaramerkin rekisteröinnin, ja tavaramerkin hakijalla on mahdollisuus hakea toiminimirekisteröinnin osittaista kumoamista sen toimialan osalta, jolle toiminimeä ei ole viimeisten viiden vuoden aikana käytetty ja toiminimi on esteenä tavaramerkin rekisteröinnille.

Kaupparekisteripuolella toiminimihakemuksia käsiteltäessä yleistoimialan kattavien aiempien toiminimien osalta kuitenkin huomioidaan yleensä vain yritys- ja yhteisötietojärjestelmään merkitty päätoimiala, eli toiminimirekisteröinti ei kuitenkaan estä sekoitettavienkaan uusien toiminimien rekisteröintiä muulle kuin päätoimialalle.

Tavaramerkit

Ainakin yrityksen päätunnukset eli tärkeimmät yrityksen erottavat tunnukset, kuten toiminimi ja mahdolliset päätuotteiden tai tuoteryhmien nimet, on suositeltavaa rekisteröidä myös tavaramerkkeinä erityisesti, jos tunnukset ovat erottamiskykyisiä eli ne eivät esimerkiksi kuvaile yrityksen tarjoamia palveluja tai tuotteita.

Tavaramerkillä tarjottavia palveluja tai myytyjä tuotteita kuvailevien sanojen rekisteröinti tavaramerkkeinä ei kuitenkaan ole välttämättä mahdollista ainakaan ilman erottamiskykyistä kuviota.

Joka tapauksessa vähintäänkin aina ennen omien tunnusten käyttöönottoa tulisi tutkia, ettei kukaan muu ole rekisteröinyt samaa tai sekoitettavissa olevaa tunnusta tavaramerkkinä samankaltaiselle toiminnalle tai tavaroille. Tällainen toiselle kuuluva rekisteröity tavaramerkki voi estää oman tunnuksen käytön omalla toimialalla tai markkina-alueella joko kokonaan tai osittain, ja pahimmassa tapauksessa toisen rekisteröidyn tavaramerkin käytöstä voi seurata korvausvastuu. Toki rekisteröintitilanne voi sitten tarkastuksen jälkeen piankin muuttua, eli kolmannet voivat hakea rekisteröintiä samoille tai samankaltaisille tunnuksille, joten rekisteröinti on ainoa tapa varmistaa oma käyttöoikeus.

Jo pelkkä suomalainen tavaramerkki antaa merkittävää lisäsuojaa suomalaiselle yritykselle ja estää pahimmat ongelmat kotimaassa. Suomessa ilman rekisteröintiäkin voi käytön myötä syntyä niin sanottuun vakiintumiseen perustuva tavaramerkkioikeus. Tällaiseen oikeuteen vetoaminen on kuitenkin haasteellista ja edellyttää laajaa käyttönäyttöä, ja suojan saaminen on kiistatilanteissa viime kädessä tuomioistuimen arvioitava, joten rekisteröinti on tästäkin syystä ehdottomasti suositeltava tavaramerkkisuojan varmistamiseksi.

Suomalaisen tavaramerkkirekisteröinnin antama suoja kuitenkin rajoittuu Suomeen. Siksi ulkomaille laajennuttaessa on syytä pitää huoli myös siitä, että tavaramerkit rekisteröidään kaikilla tarvittavilla markkina-alueilla, jotta varmistetaan mahdollisuus käyttää samaa tunnusta kaikissa toimintamaissa.

On myös hyvä muistaa, että esimerkiksi tuotteiden valmistus on myös elinkeinotoimintaa kyseisessä maassa, joten tavaramerkkisuojan on syytä ulottua myös yrityksen tuotteiden valmistusmaihin. EUIPO:n hallinnoiman järjestelmän mukainen EU-tavaramerkkirekisteröinti on tehokas ja järkevä suojamuoto, jos toimintaa on tarkoitus laajentaa muihin EU-maihin lähivuosina. Lisäksi käytettävissä on kansainvälinen tavaramerkin rekisteröintihakemus niin sanotun Madridin pöytäkirjan mukaisen Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) hallinnoiman järjestelmän kautta, jonka käytöstä voi saada kustannushyötyjä verrattuna siihen, että rekisteröintiä haetaan suoraan tietyn maan kansallisena rekisteröintinä.

Tavaramerkkirekisteröinti on periaatteessa ikuinen suojamuoto, kunhan rekisteröinti uudistetaan ajoissa 10 vuoden välein ja lisäksi merkkiä käytetään rekisteröidyssä muodossa ja rekisteröinnin kattamille tavaroille ja palveluille, jotta kolmannet eivät voi hakea tavaramerkin osittaista tai kokonaan kumoamista käyttämättömyyden perusteella.

Hyödyllisyysmallit ja patentit

Tuotekehityksen tuloksena syntyneitä teknisiä keksintöjä voidaan suojata patenteilla tai niin sanotuilla pikkupatenteilla eli hyödyllisyysmalleilla silloin, kun keksinnöllisyyden taso ei riitä patenttisuojaan. Edellytyksenä patentin tai hyödyllisyysmallin myöntämiselle on se, että keksinnön on oltava uusi, keksinnöllinen ja teollisesti käyttökelpoinen. Patentti- ja hyödyllisyysmallisuojan voi saada ainoastaan rekisteröinnillä.
Patenttisuoja on voimassa ajoissa tehdyt uudistukset huomioiden yhteensä pääsääntöisesti enintään 20 vuotta, hyödyllisyysmallisuoja taas on enintään voimassa yhteensä 10 vuotta. Patenttisuojaa on mahdollista hakea myös kansainvälisesti.Hyödyllisyysmallisuoja taas on kansallinen suojamuoto, jota ei ole tarjolla kaikissa maissa, esimerkiksi Pohjoismaista Suomen lisäksi hyödyllisyysmallirekisteröinti on mahdollinen vain Tanskassa.

Mallioikeudet

Mallilla tarkoitetaan tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka johtuu tuotteen ja/tai sen koristelun piirteistä, erityisesti linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta ja/tai mate­riaalista. Mallioikeutta voi käyttää lähes minkä tahansa tuotteen ulkomuodon suojaamiseen. Esimerkiksi tuotteen pakkauksen ulkonäön tai yrityksen logon voi suojata mallioikeudella, mitä yrityksen kannattaa käyttää osana brändin rakennusta. Mallioikeusrekisteröinti voi täydentää tavaramerkkisuojausta, tai mallioikeushakemus voidaan jättää tavaramerkkihakemuksen sijaan.

Toisin kuin tavaramerkeillä, mallioikeusrekisteröinnin saaminen edellyttää sitä, että malli on uusi. Mallioikeusrekisteröinti kannattaa siten suunnitella ja hakea hyvissä ajoin ennen tuotteen lanseerausta, jotta ei menetetä mallioikeussuojalta edellytettävää uutuutta.

Käytännössä nykyään käytetty mallioikeusrekisteröinti Suomen kansallisen mallioikeusrekisteröinnin sijaan on rekisteröity EU-mallioikeus, joka on voimassa yhteensä enintään 25 vuotta ajoissa tehdyt uudistukset huomioiden. EU-mallioikeusrekisteröinnin hakemisessa on niin sanottu 12 kuukauden armonaika, eli rekisteröintiä voi hakea vielä vuoden kuluessa tuotteen tai muun suojan kohteen julkaisemisesta. EU:n ulkopuolella kansallista mallisuojaa haettaessa on kuitenkin syytä tarkistaa maittain, onko kyseisessä maassa vastaavaa armonaikaa vai onko hakemus jätettävä ennen suojan kohteen julkistamista.

Mallioikeusrekisteröinnin perusteella on helpompaa puuttua kopioihin verrattuna tilanteeseen, jossa mitään rekisteröityä suojaa ei ole. Esimerkiksi tekijänoikeuteen verrattuna rekisteröintiin vetoaminen on yksinkertaisempaa verrattuna siihen, että ensin tulee todistaa se, että ylipäänsä on tekijänoikeus kyseessä olevaan teokseen.

Tekijänoikeus

Muotoilun sekä muiden luovan työn tulosten suojamuoto on myös tekijänoikeus. Tekijänoikeus suojaa henkisen luomistyön tulosta eli teosta. Mikä tahansa aikaansaannos ei kuitenkaan saa suojaa, vaan teoksen on ylitettävä ns. teoskynnys, eli teoksen on oltava riittävän itsenäinen ja omaperäinen, eli joku toinen ei voisi kopioimatta tehdä täysin samanlaista. Teoksia voivat olla lähes kaikenlaiset teokset eli kirjalliset teokset, valokuvateokset, taideteokset, musiikki, elokuvat ja niin edelleen.

Tekijänoikeus syntyy niin sanotusti automaattisesti teoksen luomisella ilman mitään rekisteröintiä.

Teoskynnyksen vaatimukset vaihtelevat eri aloilla, ja teoskynnyksen tasoon vaikuttaa muun muassa se, kuinka paljon käytännön seikat vaikuttavat teoksen muotoon. Runot tai taidemaalaukset ovat tekijänoikeussuojan piirissä lähes poikkeuksetta, kun taas pöydän tai tuolin muotoilulta edellytetään huomattavaa omaperäisyyttä, eli käyttötaiteen tuotteiden osalta teoskynnys on kuitenkin Suomessa oikeuskäytännössä asetettu varsin korkealle. Teoksen laatu tai siihen käytetyn työn määrä eivät vaikuta teoskynnyksen ylittymiseen.

Tekijänoikeus ei suojaa ideaa vaan idean toteutusmuotoa. Tekijänoikeus syntyy niin sanotusti automaattisesti teoksen luomisella ilman mitään rekisteröintiä, eikä myöskään tekijänoikeudesta kertovan ©-merkin käyttöä edellytetä – vaikka ©-merkin käyttö onkin sinänsä suositeltavaa, jotta korostetaan tekijänoikeutta ja kerrotaan, kenelle tekijänoikeus kuuluu. Tekijänoikeus syntyy aina luonnolliselle henkilölle, joka voi kuitenkin siirtää taloudelliset tekijänoikeudet myös yritykselle, mutta siirrosta on sovittava nimenomaisesti – myös työsuhteessa, eli työntekijänkään tekijänoikeudet eivät tietokoneohjelmia lukuun ottamatta siirry automaattisesti työnantajalle. Edellyttäen, ettei tekijä ole luovuttanut tekijänoikeuksiaan eteenpäin tai testamentannut niitä, tekijän kuollessa tekijänoikeus siirtyy perintönä perillisille. Teoksen suoja-aika on teoksen syntymisestä sen vuoden loppuun, jonka aikana tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta.

Tekijällä on teokseensa taloudellisia ja moraalisia oikeuksia. Osittain tai kokonaan luovutettavissa olevien taloudellisten oikeuksiensa perusteella tekijällä on yksinoikeus teoskappaleiden valmistamiseen ja yleisölle levittämiseen. Tekijän moraaliset oikeudet taas eivät ole luovutettavissa ja ne sisältävät niin sanotun respektioikeuden, mikä tarkoittaa sitä, että teoksen muokkaaminen tekijän taiteellista arvoa tai omaperäisyyttä loukkaamalla on kiellettyä. Isyysoikeuden takia taas tekijän nimi tulee mainita teoksen yhteydessä hyvän tavan mukaisesti.

Tekijänoikeussuojan lisäksi niin sanotut lähioikeudet suojaavat luovan työn aineistoja, joita tekijänoikeus ei suojaa. Lähioikeuksia ovat muun muassa esittävien taiteilijoiden sekä kuvatallenteiden tuottajien oikeudet sekä valokuvaoikeudet sellaisiin valokuviin, jotka eivät ylitä tekijänoikeuden edellyttämää teoskynnystä. Tällaisten niin sanottujen tavallisten valokuvien lähioikeussuoja kuuluu kuvan ottajalle eli valokuvaajalle ja suoja-aika on 50 vuotta sen vuoden päättymisestä, jolloin kuva otettiin.

Olennaista on, että valittavat suojaustoimet vastaavat ja tukevat yrityksen tavoitteita ja muita liiketoiminnan strategioita pitkällä tähtäimellä.

Erottuuko yritykseni kilpailijoista ja miten suojaudun?

Yrityksen on tärkeää tunnistaa ne omat erityispiirteensä, jotka erottavat sen muista ja joita ei haluta kilpailijoiden hyödyntävän. Onko yrityksen nimi tarpeeksi mieleenpainuva ja erottuva? Entä millainen yrityksen logo on ja erottuuko se kilpailijoiden logoista? Onko yrityksen visuaalinen ilme sellainen, että sen osien suojaaminen yksinoikeudella on perusteltua? Olipa kyseessä sitten visuaaliset elementit, teknologiset innovaatiot tai asiantuntijuus, kaikki erottavat tekijät kannattaa kartoittaa ja pohtia, miten niitä voidaan suojata. Useimmiten pelkkä toiminimi ei riitä takaamaan yritykselle tarvittavaa kilpailuetua – nykyään kattava immateriaalioikeudellinen suoja edellyttää useamman oikeuden hyödyntämistä pelkän toiminimen lisäksi.