CTA Paikka
CTA Paikka

Bonukset ja alennukset kirjanpidossa ja verotuksessa

Bonusten ja alennusten kirjanpidolliselle käsittelylle löytyy tulkintaa kirjanpitolaista. Verottaja on antanut niiden verokohtelusta ohjeistusta, jota kaiketi ollaan päivittämässä.
21.5.2014

Leena Rekola-Nieminen, Rantalainen & Rekola-Nieminen Oy

Käteis- ja vuosialennuksia on viime vuosina myönnetty yhä vähenevässä määrin, mutta yritysten kiristynyt kassatilanne on tuonut taas uusia yrityksiä alennusmenettelyn piiriin. Bonukset mielletään eri kaupparyhmien kuluttajille myöntämiksi uskollisuus­palkinnoiksi, mutta ne koskettavat myös yritys­toimintaa. Oma lukunsa on runsaasti puhuttanut tilanne, jossa palkansaaja nauttii työnsä puitteissa yrityksen liiketoimintaan kuuluvien hankintojen tai matkojen yhteydessä ansaittuja bonuksia ja pisteitä yksityistaloudessaan.

Tässä ei tarkemmin puututa näihin etuihin, mutta verottaja on antanut niiden verokohtelusta ohjeistusta, jota kaiketi ollaan päivittämässä. Pääsääntö kuitenkin on, että tällaiset palkansaajan saamat edut ovat ansiotuloa, mutta työnantajan ei niistä tarvitse tehdä ennakonpidätystä. Ilmoittamisvelvollisuus on siis palkansaajalla. Pääsäännöstä on useita poikkeuksia, joita verottaja ohjeessa esimerkein selvittää.

Bonukset kirjanpidossa

Myönnettyjen bonusten ja alennusten kirjanpidolliselle käsittelylle löytyy tulkintaa kirjanpitolain 4. luvun 1. pykälän pohjalta. Siinä todetaan, että liikevaihdosta vähennetään vain myönnetyt alennukset, arvonlisävero ja muut välittömästi myynnin määrään perustuvat verot. Tuo luettelo on luonteeltaan tyhjentävä.

Vuosi- ja käteisalennusten sekä muiden, myyjän suoraan ostajalle tämän tekemien ostojen perusteella antamien alennusten osalta kirjanpitokäytäntö on siis selkeä, ne netottavat liikevaihtoa.

Bonusta voi sen sijaan kertyä paitsi bonuksen myöntäjän myymistä tavaroista ja palveluista, myös tämän yhteistyökumppaneilta tehdyistä hankinnoista. Kyse ei siis silloin voi olla KPL 4. luvun 1 §:n mukaisesta kulusta. Bonus on myöntäjälleen markkinointikulu ja siten käsitellään liike­toiminnan muissa kuluissa.

Saajalle alennukset ovat hankintamenoon kohdistuva hyvitys, ja ne on siten kirjanpidossa käsiteltävä myös hankinta­menon oikaisuna. Aktivoitaviin hankintoihin kohdistuva alennus pienentää aktivoitavaa hankintamenoa, ja kuluksi kirjatusta hankinnasta saatu alennus pienentää kulukirjausta. Käytännössä niin myönnetyille kuin saaduille alennuksille on yleensä oma tilinsä tuloslaskelmassa.

Saadut bonukset eivät välttämättä kohdistu selkeästi mihinkään yksittäiseen tuloslaskelman erään. Jos yrityksellä on esimerkiksi keskusliikkeen kanta-asiakaskortti, sille kertyy bonusta kaikista tuon keskusliikkeen toimipisteiden kuten myös sen yhteistyökumppaneiden kautta tehdyistä hankinnoista. Saatu bonus on siten luonteeltaan lähinnä liike­toiminnan muu tuotto. Jos bonuksen saa kuponkeina, tulee bonusta käytettäessä huomata kirjata hankinnat brutto­määräisenä, bonusten käyttö tuotoksi ja rahana maksettu erotus rahatililtä. Mikäli bonus menee bonustilille, syntyy tuotto­kirjaus silloin, kun keskusliike siirtää bonuksen tilille. Tili on siis yhtiön varoja.

Kirjanpidossa tulee alennusten ja bonusten kohdalla noudattaa tilinpäätöksessä suoriteperiaatetta. Varsinkin myönnetyt ja saatavat vuosialennukset ovat usein olennaisen suuruisia eriä, ja ne tulee jaksottaa tilinpäätöksessä. Bonukset voivat olla niin epäolennaisen suuruinen erä, että niiden kohdalla voidaan noudattaa maksuperustetta myös tilinpäätöksessä.

Välitön verotus

EVL:n mukaan verotettavassa toiminnassa alennusten ja bonusten käsittely seuraa kirjanpitolain mukaista jaksottamista. Liiketoimintaan liittyvät myönnetyt alennukset ja jaetut bonukset ovat vähennyskelpoisia menoja. Saadut alennukset pienentävät vähennyskelpoista menoa ja bonukset taas ovat veronalaista tuloa. Toiminimillä voi olla taseessa varallisuutta, jota verottaja ei lue nettovarallisuuteen. Tällaisista talletuksista tai muusta nettovarallisuuden ulkopuolelle jäävästä varallisuudesta saadut bonukset ovat verovapaita.

Mikäli yritys myöntää osakkaalleen suuremman alennuksen kuin niin sanottu parhaan asiakkaan alennus tai muuten määritelty käypä hinta on, muodostuu tästä peiteltyä osingon­jakoa. Jos taas osakas käyttää yrityksen hankinnoista kertyneitä bonuksia yksityistaloudessaan, ei kyse ole peitellystä osingonjaosta, koska etu ei tule yritykseltä. Tällaiset bonukset käsitellään osakkaan ansiotulona. Bonuksista syntyvä ansiotulo realisoituu, kun bonuksia käytetään yksityi­stalouden menoihin. Liikkeen- ja ammatinharjoittajalla bonusetu lisätään yrityksen verotettavaan tuloon.

Välillinen verotus

Arvonlisäverolaki noudattaa myös suoriteperiaatetta tilinpäätöksessä, vaikka tilikauden aikana saadaan noudattaa lasku­periaatetta. Siten erilaiset kertyvät ja myönnettävät vuosi- ja tuotealennukset tulee myös arvonlisäverossa käsitellä jaksotettuna tilinpäätöskuukaudelle. Tämä usein unohtuu ja verotarkastuksissa on otettu esiin se, että tilinpäätöksessä saamisiin kirjatuista vuosialennuksista tulee tilittää arvonlisävero kirjauskuukautena.

Kirjanpidollisesti myynnistä myönnettävien alennusten määrä pienentää suoritettavaa arvonlisäveroa ja hankinnoista saatujen alennusten määrä puolestaan vähennettävää arvonlisäveroa.

Verottajan ohje laskumerkinnöistä esittää, että myönnettävät käteisalennukset tulee myyntilaskulla esittää verokannoittain. Samoin myönnetyistä vuosialennuksista kirjoitettavassa hyvityslaskussa tulee vuosialennus jakaa verokannoittain, jos ostot jakautuvat useamman verokannan alaisiin hyödykkeisiin.

Mikäli etuyhteystilanteessa (omistajat, henkilökunta tai muussa sellaisessa) tapahtuu alihintainen luovutus, eikä ostajalla ole arvonlisäveroon vähennysoikeutta, tulee kaupasta suoritettava arvonlisävero laskea käyttäen veron perusteena joko hyödykkeen ostohintaa yritykselle, sitä alempaa todennäköistä myyntihintaa tai itsevalmistetun hyödykkeen kohdalla välittömien ja välillisten kustannusten määrää. Siten suoritettavan veron peruste on kirjanpitoon kirjattua alihintaista myyntihintaa korkeampi. Varsinaisesti tässä ei ole kyse alennuksen myöntämisestä, mutta jotta arvonlisävero saadaan oikein johdettua kirjanpidosta, voi olla paikallaan käsitellä käyvän hinnan ja alihintaisen kaupan hinnanero alennuksena.

Bonusten osalta kyse myönnetyn bonuksen vähennyskelpoisuudesta arvonlisäverotuksessa on osittain epäselvä. Isojen päivittäistavaraketjujen antamat bonussetelit ja rahana maksetut ostohyvitykset on katsottu vähennyskelpoisiksi alennuksiksi. Muilta toimialoilta ei juuri ole kokemuksia asiasta. Ostajan osalta velvollisuus oikaista vähennettävää arvonlisäveroa saadun bonuksen osalta ratkeaa saadun hyvityslaskun arvonlisäveromerkintöjen perusteella. Jos hyvityslaskua tai muuta tositetta ei bonuksesta tule, on arvonlisäverokäsittely varmistettava bonuksen antajalta.
 

KirjanpitoUusimmat Artikkelit
Katso kaikki