CTA Paikka

Verotyöryhmän eväät yritysverotuksen uudistamiseksi

25.1.2011

Markku Ojala asiantuntija, Taloushallintoliitto

Verorakenteeseen uusia linjoja

Jos työryhmä saisi päättää verotuksen tulevasta suunnasta, veroruuvi kiristyisi pääomatulojen ja kulutusverojen osalta, työn ja yritystulon verotus kevenisi ja etuustulojen verotus pysyisi nykytasollaan.

Veronkevennykset työryhmä rahoittaisi vastaavilla veronkiristyksillä. Verotuksen painopiste siirtyisi kiinteistöverojen ja kulutusverojen suuntaan, mikä työryhmän mukaan vakauttaisi veropohjaa.

Yhteisövero alas – osinkovero ylös

Työryhmä naulasi loppuraporttiinsa kesäkuussa jo esittämänsä yhteisöjen verotuksen ja osinkoverojen muutoslinjaukset.

Työryhmä alentaisi osakeyhtiöiden ja muiden yhteisöjen verokantaa nykyisestä neljällä prosenttiyksiköllä 22 prosenttiin. Osinkoveroa työryhmä kiristäisi muun muassa nostamalla yleisesti kaikkien pääomatulojen verokannan 30 prosenttiin.

Osinko verotettaisiin yksityishenkilöllä aina pääomatulona joko täydellä pääomatuloverokannalla tai tätä kevyemmin osinkoa jakavan yhtiön nettovarallisuuden vaikuttaessa asiaan. Nykyisenlaista ansiotulona verottamista ei osinkoverotukseen enää kuuluisi miltään osin.

Verotuksessa nettovarallisuudelle laskettavasta niin sanottu normaalituottoa vastaavasta osingosta 35 prosenttia olisi henkilön veronalaista tuloa. Näin verokanta olisi 10,5 prosenttia (35 % x 30 %) ja osingon kokonaisveroaste 30 prosenttia, kun jakavan yhtiön voitosta maksama yhteisövero (22 %) ja jaettuun nettovoittoon kohdistuva osinkovero ((1–0,22) x 10,5 %) otetaan huomioon.

Normaalituoton ylittävä osinko verotettaisiin yleisellä 30 prosentin verokannalla ja kokonaisveroaste olisi 45 prosenttia (22 % + (1–0.22) x 30 %).

Yksityisen osakkeenomistajan yhtiöstään nostaman osingon kokonaisveroaste olisi näin aina joko 30 tai 45 prosenttia, kun yhteisövero otetaan huomioon.

Yhtiön nettovarallisuudelle laskettava normaalituotto olisi jakolinja kevyemmin verotetulle osingolle. Laskentakorko pohjautuisi valtion keskipitkän lainan korkoon ja heiluisi näin koron vaihteluiden mukaan. Työryhmä on tehnyt laskuharjoitukset 3,9 prosentin laskentakorolla.

Listatusta yhtiöstä saadut osingot luettaisiin nykyisestä poiketen kokonaisuudessaan henkilön veronalaiseen pääomatuloon.

Muutoksen voittajat ja häviäjät

Niin kuin verouudistuksissa on tapana, osalla uudistus keventäisi osinkoverotusta ja osalla kiristäisi sitä nykyisestä.

Erittäin varakkaiden yksityisten yhtiöiden osakkeenomistajilla osinkoverotus saattaa keventyä, vaikka niin sanottu verovapaa 90 000 euron osinko eli osinko, josta ei enää osakastasolla makseta veroa, poistuisikin. Tämä perustuisi siihen, että työryhmä ei esitä minkäänlaista kattoa kevyemmälle 10,5 prosentin verokannan mukaan verotettavalle osingolle, joka laskettaisiin yhtiön nettovarallisuuden perusteella. Kokonaisveroaste olisi siis 30 prosenttia, kun ehdotettu yhteisövero (22 %) otetaan huomioon.

Nykyjärjestelmässähän 90 000 euron rajan ylittävä osinko verotetaan pääomatulona 19,6 prosentin verokannan mukaan (28 % x 70 %), jos yhtiön nettovarallisuudelle laskettava kiinteä 9 prosentin tuotto antaa myöten ja ylittävältä osin osakkeenomistajan ansiotulona. Pääomatulona verotettavan osingon kokonaisveroaste on tällä hetkellä 40,5 prosenttia, kun yhteisövero otetaan huomioon (26 % + (1–0,26) x 28 % x 70 %).

Toisaalta niukasti nettovaroja omistavan yhtiön osakkeenomistajakin pääsisi kevyemmällä osinkoverotuksella, kun osinko verotettaisiin aina pääomatulona eikä enää lainkaan ansiotulona.

Karkea esimerkki on, että yrityksellä ei olisi lainkaan nettovaroja, jolloin osingosta maksettaisiin vero 30 prosentin verokannalla ja kokonaisveroaste olisi 45 prosenttia, kun yhteisövero otetaan huomioon. Nykysäännöin kovin suurta ansiotulo-osinkoa ei tällä kokonaisveroasteella voi nostaa; käytännössä palkan nostaminen on tällä hetkellä ansiotulo-osingon vaihtoehtona.

Verotus kiristyisi niillä, jotka ovat tottuneet nostamaan yrityksestään nettovarallisuudelle laskettavaa 9 prosentin tuottoa vastaavaa osinkoa. Siis osinkoa, jota ei veroteta osakastasolla laissa säädettyyn 90 000 euron enimmäismäärään saakka. Kokonaisveroaste tällaisella osingolla on 26 prosenttia.

Tällaista osinkoa nostavan kokonaisverorasitus tulisi siis kiristymään joko neljällä prosenttiyksiköllä 26 prosentista 30 prosenttiin tai tätä enemmän edellä kuvatulle tasolle, mikäli yhtiön nettovarallisuus ei tuota työryhmän ehdottamaa normaalituotto-osinkoa.

Yritysveropohjaan ei muutoksia

Työryhmä ei esitä muutoksia yritysten veropohjaan vaan toteaa, että asiaa pitäisi tarkastella toisessa yhteydessä.

Loppuraportista ei siis löydy ehdotusta tutkimus- ja kehittämisinvestointien verotuesta eli veropoliittisessa keskustelussa jo jonkin aikaa esillä olleesta ideasta.

Työryhmä ei ole myöskään käsitellyt esimerkiksi tappioiden takautuvaa vähentämistä aiempien vuosien verotettavista tuloista ja muita yritysverotuksen kehittämiseksi tehtyjä ehdotuksia, joita eri tahoilta on muutaman vuoden sisällä esitetty taloudellisen taantuman ja laman vaikutusten lieventämiseksi. Verokanta on siis ainoa yritysverotuksen elementti, jota työryhmä nyt ehdottaa muutettavaksi.

Mitä jäi tekemättä

Työryhmä ei tarkastellut vuonna 2006 voimaan tulleen osakeyhtiölain mukanaan tuomien varojenjakomuotojen verotuksellista vaikutusta. Työryhmä ei siis käynyt pohtimaan, mitä varojenjaon muotoa loppujen lopuksi tulisi käsitellä verotuksessa osinkona ja mitä mahdollisesti pääoman palautuksena.

Nämä kysymykset, esimerkiksi SVOP-rahastosta (sijoitetun vapaan oman pääoman rahasto) tehdyn varojenjaon verotuksellinen luonne, ovat edelleen Verohallinnon vuoden 2007 maaliskuussa antaman ohjeen varassa.

Valtiovarainministeriö antoi kylläkin vuonna 2009 julkisuuteen esitysluonnoksen, jonka toteutuessa osakeyhtiön varojenjakoa olisi verotuksessa käsitelty lähestulkoon aina osinkona. Tämä veroesitysluonnos vedettiin kuitenkin takaisin, eikä eri varojenjakomuotojen verotukselliseen tarkasteluun ole sen jälkeen palattu. Ei myöskään tämän työryhmän työssä.

Työryhmä ei myöskään ottanut kantaa siihen, miten muiden yritysten ja niiden omistajien kuin yhteisöjen ja näiden osakkeenomistajien verotusta pitäisi kehittää. Työtä on siis tehty yksipuolisesti yhteisö- ja osinkoverotuksen parissa.

Konsernin sisäisten velkojen korkojen vähennysoikeus on ollut esillä EU-maissa ja vähennysoikeuteen on tiettävästi joissakin maissa jo puututtukin. Työryhmän mukaan sen esittämä matala yhteisöverokanta vähentäisi haavoittuvuutta kansainväliselle verosuunnittelulle. Työryhmä tarkoittaa tytäryhtiöiden pääomarakenteen suunnittelua, jossa konsernien sisäisillä velkajärjestelyillä voittoja siirretään maihin, joissa korot ja rojaltitulot ovat verovapaita tai kevyesti verotettuja.

Revoluutio vai evoluutio?

Tulevan kevään kuuma verokysymys on, tullaanko yhteisö- ja osinkoverotuksessa tekemään ”revoluutio vai evoluutio”. Poliittiset puolueet miettivät verokantojaan tulevia eduskuntavaaleja ja tulevaa hallitusohjelmaa ajatellen. Ennusmerkit revoluutiolle yritys- ja yhteisöverotuksen osalta näyttävät tällä hetkellä huonoilta, ainakin julkisuuteen ilmaistujen kantojen perusteella.

Ehkä paremminkin on tilaa evoluutiolle – nykyisen järjestelmän kehittämiselle. Se olisi myös lainsäädännöllisesti helpommin toteutettavissa. Nykyinen osinkoverojärjestelmä sisältää liikkuvia osia, kuten pääomatulon määrittävä tuottokorko nettovarallisuudelle ja edellä mainittu 90 000 euron raja. Nykyjärjestelmän rukkaus olisi tehtävissä vikkelästi budjettivalmistelun yhteydessä ja muutokset voitaisiin saattaa voimaan jo ensi vuoden alussa.

Mutta ensin pitää ratkaista, mikä on järkevää veropolitiikkaa työllisyyden ja yrittämisen sekä yrityksiltä toivotun kasvuhalukkuuden kannalta.

Kirjanpito ja verotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki