Verotuksen kehittämistyöryhmän väliraportti ilmestynyt
Valtiovarainministeriö asetti syyskuussa 2008 työryhmän, jonka tehtävänä on arvioida nykyisestä verojärjestelmästä ja talouden toimintaympäristön muutoksista aiheutuvia verojärjestelmän muutostarpeita. Verotuksen kehittämistyöryhmälle annettiin määräaika vuoden 2010 loppuun, jolloin työryhmä antaa varsinaisen raporttinsa.
Työryhmä antoi kuitenkin juhannuksen alla väliraportin, jossa se käsittelee erityisesti yritys- ja pääomatuloverotuksen, ansiotuloverotuksen ja kulutusverotuksen kehittämistarpeita. Lopullisessa raportissaan työryhmä syventää tarkasteluaan. Väliraportin yksityiskohtaisimmat uudistusesitykset liittyvät yritys- ja pääomatuloverotuksen kehittämiseen.
Verorakenteen kehittäminen
Työryhmä esittää verotuksen painopisteen maltillista siirtämistä työn verotuksesta kulutuksen verotukseen. Työryhmä pitää tavoitteena verojärjestelmää, joka olisi mahdollisimman paljon työn tekemistä ja talouskasvua tukevaa.
Ansiotuloverotuksen osalta työryhmä esittää marginaaliveroasteiden alentamista kaikilla tulotasoilla. Valtion tuloveroasteikon ylintä marginaaliveroastetta esitetään kuitenkin alennettavaksi keskimääräistä enemmän niin, että ylin ansiotulon marginaalivero olisi noin 50 prosenttia.
Arvonlisäverotuksen osalta työryhmä esittää kaikkia arvonlisäveron verokantoja korotettavaksi ensi vaiheessa kahdella prosenttiyksiköllä. Yleinen verokanta nousisi esityksen mukaan siis 25 prosenttiin, elintarvikkeiden ym. arvonlisäverokanta 15 prosenttiin ja henkilökuljetusten ym. arvonlisäverokanta 11 prosenttiin. Työryhmä esittää kuitenkin tavoitteeksi, että arvonlisäverotuksen rakennetta yhtenäistetään ja pyritään yhtenäiseen verokantaan kaikille tavaroille ja palveluille.
Yritys- ja pääomatuloverotuksen uudistaminen
Yritysverotuksen osalta työryhmän tarkastelu kohdistuu pääasiassa osakeyhtiömuotoisen yritystoiminnan verotukseen. Työryhmä esittää verotuksen painopisteen siirtämistä yrityksen verottamisesta henkilökohtaiseen verotukseen. Tällä perusteella työryhmä esittää yhteisöverokantaa alennettavaksi ja pääomatuloverokantaa korotettavaksi. Vastaavasti osingosta veronalaiseksi katsottavaa osuutta työryhmä esittää laajennettavaksi. Esitystään työryhmä perustelee erityisesti kansainvälisellä verokilpailulla, joka edellyttää kilpailukykyistä osakeyhtiöiden verokantaa.
Pääomatuloverotuksen veropohjaan työryhmä ei esitä osinkoverotuksen muuttamisen lisäksi muita muutoksia.
Yhteisöverokannan ja pääomatulon verokannan muuttaminen
Yhteisöverokantaa työryhmä esittää alennettavaksi nykyisestä 26 prosentista 22 prosenttiin. Yhteisöverokantaa sovelletaan pääasiassa osakeyhtiöihin, mutta myös muihin yhteisöihin, kuten osuuskuntiin ja säästöpankkeihin.
Pääomatulon verokannan työryhmä esittää puolestaan korotettavaksi nykyisestä 28 prosentista 30 prosenttiin.
Yhteisöverokantaa ja pääomatulon verokantaa muutettaisiin siten ensimmäisen kerran vastakkaisiin suuntiin. Eriytetyn tuloverojärjestelmän vuonna 1993 tapahtuneen käyttöönoton jälkeen yhteisöverokanta ja pääomatulon verokanta pysyivät vuoteen 2004 asti keskenään samalla tasolla. Vuoden 2005 verouudistuksessa molempia verokantoja alennettiin, mutta kun yhteisöverokantaa alennettiin enemmän, verokantoihin syntyi tuolloin kahden prosenttiyksikön ero. Työryhmän esittämä muutos kasvattaisi eron kahdeksaan prosenttiyksikköön.
Yhteisöverokannan ja pääomatulon verokannan kehitys vuodesta 1993 alkaen:
Osinkoverotuksen muuttaminen
Julkisesti listatun yhtiön jakama osinko
Julkisesti listatun yhtiön jakama osinko verotettaisiin esityksen mukaan nykyisestä poiketen kokonaan veronalaisena pääomatulona. Nyt listatun yhtiön jakamasta osingosta verotetaan 70 prosenttia pääomatulona, kun taas 30 prosentin osuus on verovapaa. Tällä osittaisella verovapaudella lievennetään osingon kahdenkertaista verotusta, sillä osinkoverotus kohdistuu tuloon, josta osinkoa jakava yhtiö pääsääntöisesti on jo maksanut tuloveron. Kokonaisveroaste listatun yhtiön tulosta on yhtiön ja osakkaan vero huomioon ottaen nykyisin 40,5 prosenttia.
Esityksen mukaan osinkoverotus muuttuisi täysin kahdenkertaiseksi, ja verokantamuutokset huomioon ottaen yhtiön ja osakkaan kokonaisveroaste nousisi 45,4 prosenttiin.
Listaamattoman yhtiön jakama osinko
Merkittävimmät muutokset työryhmä esittää listaamattomien osakeyhtiöiden osinkojen verotukseen. Nykyjärjestelmässä osingosta on kokonaan verovapaata määrä, joka vastaa yhdeksän prosentin tuottoa yhtiön osakekohtaiselle nettovarallisuudelle (osakkeen matemaattiselle arvolle). Verovapaalla osingolla on 90 000 euron saajakohtainen enimmäismäärä; tämän ylittävältä osalta yhdeksän prosentin perusteen mukaan lasketusta osingosta 70 prosenttia verotetaan pääomatulona. Jos taas osinko ylittää yhdeksän prosenttia osakkeen matemaattisesta arvosta, ylittävästä osasta 70 prosenttia verotetaan ansiotulona.
Työryhmä esittää, että kokonaan verovapaasta osingosta luovutaan, kuin myös osingon verottamisesta ansiotulona. Työryhmä esittää, että listaamattoman yhtiön jakaman osingon ns. normaalituottoa vastaavasta osasta 35 prosenttia luettaisiin veronalaiseen pääomatuloon. Siltä osin kuin jaettu osinko ylittää normaalituoton, osinko luettaisiin kokonaisuudessaan veronalaiseen pääomatuloon.
Normaalituottoa vastaava osinko määritettäisiin yhtiön nettovarallisuuden perusteella. Siten yhtiön nettovarallisuus vaikuttaisi edelleen osinkoverotukseen. Normaalituottoperusteena käytettävä korko ei enää olisi kiinteä, vaan se vahvistettaisiin vuosittain keskipitkien valtionlainojen korkotason perusteella.
Kokonaisveroaste esitetyssä järjestelmässä
Tällä hetkellä osakas voi nostaa yhdeksän prosentin perusteen mukaan lasketun osingon ilman osakastason verotusta, jolloin yhtiön maksama vero jää tältä osin ainoaksi yritystuloa rasittavaksi veroksi. Kokonaisveroaste on silloin yhteisöverokannan mukainen 26 prosenttia. Esitetyssä järjestelmässä osingosta muodostuisi aina veronalaista pääomatuloa saajalleen, jolloin kokonaisvero muodostuisi yhtiön ja osakkaan maksamista veroista.
Siltä osin kuin osinko vastaisi normaalituottoa, siitä 35 prosenttia verotettaisiin pääomatulona: loppuosa 65 prosenttia olisi saajalle verovapaata tuloa. Esityksen tavoitteena on, että normaalituottoa vastaavalta osalta yhtiön ja osakkaan kokonaisveroaste olisi suunnilleen pääomatuloverokannan (30 %) tasolla.
Normaalituoton piirissä olevan osingon verotus:
Jos osinko ylittäisi normaalituoton, se luettaisiin kokonaisuudessaan mukaan verotettavaan pääomatuloon. Tältä osin yhtiön ja osakkaan kokonaisveroaste nousisi 45,4 prosenttiin kuten listatun yhtiön jakaman osingon kohdalla:
Normaalituottokorko
Normaalituotto määritettäisiin vuosittain vahvistettavan normaalituottokoron perusteella. Normaalituottokorkona työryhmä esittää käytettäväksi korkoa, joka vastaa keskipitkää valtionlainakorkoa vähennettynä 22 prosentin yhtiöverolla. Jos valtionlainakorko on esimerkiksi viisi prosenttia, normaalituottokorko olisi siis 3,9 prosenttia.
Yhtiön osakekohtainen nettovarallisuus kerrottaisiin normaalituottokorolla, ja tämä osoittaisi normaalituottona verotettavan osingon enimmäismäärän.
Uudessakin järjestelmässä nettovarallisuudella olisi siis merkitystä osinkoverotuksen tason kannalta. Mitä suurempi nettovarallisuus on, sitä suurempi osa osingosta olisi lievemmän verotuksen piirissä. Uutta olisi se, että nettovarallisuudesta normaalituottokorolla laskettu määrä ei enää olisi kokonaan verovapaata osinkoa, vaan ainoastaan lievemmin verotettua osinkoa. Uutta olisi myös se, että käytettävä laskuperuste ei olisi enää kiinteä kuten nyt, vaan normaalituottokorko muuttuisi markkinakorkojen muuttuessa.
Koska normaalituottokorko määritettäisiin varsin matalariskisen viitekoron perusteella, normaalituottokorko olisi ainakin nykyisellä korkotasolla selvästi matalampi kuin nykyjärjestelmässä verovapaan osingon perusteena käytettävä yhdeksän prosenttia. Esityksensä esimerkeissä työryhmä on olettanut normaalituottokoroksi 3,9 prosenttia.
Esimerkki: Yhtiön nettovarallisuus 300 000 euroa. Yhtiö jakaa ainoalle osakkaalleen osinkoa 27 000 euroa, joka nykyjärjestelmässä on osakkaalle verovapaata tuloa (9 % nettovarallisuudesta). Esitetyssä järjestelmässä osinkoverotus menisi seuraavasti:
Tällaisessa tilanteessa osingon verotus kiristyisi olennaisesti. Yhtiön vero alenisi neljällä prosenttiyksiköllä, ja yhtiön tulon suuruudesta riippuu, riittäisikö tämä kompensoimaan osinkoverotuksen kiristymisen.
Esitettyjen muutosten vaikutukset yhtiön ja osakkaan verotukseen
Työryhmä arvioi selvitystensä perusteella, että esitetyt muutokset siirtäisivät verotuksen painopistettä yhtiön verotuksesta osakkaan verotukseen, mutta yleisesti ottaen eivät lisäisi yhtiön ja osakkaan maksamien verojen kokonaismäärää. Työryhmän mukaan yli puolella yrittäjistä kokonaisverotus kevenisi ja noin kolmasosalla kiristyisi. Suurimmat kiristymiset kohdistuvat työryhmän mukaan yrittäjiin, jotka ovat nostaneet koko voiton tai suuren osan siitä osinkoina ja ovat saaneet nämä osingot ilman osakastason verotusta. Kevenemiset kohdistuisivat erityisesti yrittäjiin, jotka ovat nostaneet vain pienen osan voitoista osinkoina.
Tämän osalta voi todeta, että vaikka yhteisöverokannan alentaminen alentaisikin verovuositasolla kokonaisverotusta sellaisen yrittäjän kohdalla, joka nostaa vain pienen osan yhtiön voitoista osinkona (ja siis jättää suuren osan voitosta yhtiöön), on jossakin määrin harhaanjohtavaa tällä perusteella esittää hänen verotuksensa keventyvän. Kun osakas myöhemmin nostaa nämä yhtiöön jättämänsä voitot osinkoina, hän joka tapauksessa tulee kohtaamaan verovapaan osingon poistamisesta ja osingon veronalaisen osuuden kasvattamisesta kiristyneen osinkoverotuksen.
On kuitenkin selvää, että esitetyn muutoksen vaikutukset vaihtelevat tapauskohtaisesti huomattavasti. Osa esitetyistä muutoksista lieventää kokonaisverotusta, osa kiristää sitä. Kaikkien osakeyhtiömuotoista toimintaa harjoittavien yrittäjien kohdalla kokonaisverotusta alentaisi merkittävästi yhteisöverokannan alentaminen 22 prosenttiin. Osakkaan verotuksen tasolla muutosten vaikutus riippuu muun muassa yhtiön nettovarallisuudesta ja yhtiön osinkopolitiikasta.
Monessa yhtiössä on jaettu osinkoa yli yhdeksän prosenttia nettovarallisuudesta, jolloin nykyjärjestelmässä osinko on tullut verotetuksi ansiotulona. Tällöin kokonaisveroaste on voinut nousta korkeaksi, kun ansiotulo-osinkoon on voinut kohdistua yli 50 prosentin marginaalivero. Tällaisissa tilanteissa osinkoverotus voi jopa lieventyä, kun ansiotulona verotettavaa osinkoa ei enää olisi, vaan osinko verotettaisiin aina pääomatulona (kokonaan tai osittain).
Esimerkki: Yhtiön tulo ennen veroja 100 000 euroa. Ainoa osakas nostaa koko verojen jälkeisen voiton osinkona. Ansiotulo-osinkoon kohdistuva vero on 50 %. Osakkeiden matemaattinen arvo on nolla (esim. osakaskohtaisten vähennysten vuoksi).
Toisaalta monessa yhtiössä osakas on nostanut ansiotulonsa palkkana ja osinkona on jaettu vain verovapaa määrä. Tällaisilla yrittäjillä voitonjaon kokonaisverorasitus kiristyisi huomattavasti esitettyjen muutosten jälkeen.
Esimerkki: Yhtiön tulo ennen veroja 121 621 euroa. Yhtiön nettovarallisuus on 1 000 000 euroa. Ainoa osakas nostaa osinkona 90 000 euroa.
Lopuksi
Työryhmän esittämät muutokset muuttaisivat osakeyhtiömuotoisen toiminnan veroasemaa ja toteutuessaan vaikuttaisivat yritysmuodon valinnan perusteisiin olennaisesti. Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä muistaa, että kyseessä on vasta uudistusta valmistelevan työryhmän väliraportti. Työryhmä antaa loppuraporttinsa tämän vuoden lopussa ja esittää siinä tarkempia muutosesityksiä. Eduskunta aikanaan päättää, toteutetaanko uudistukset työryhmän esittämässä muodossa.
Myös verouudistuksen toteuttamisen aikataulu on vielä auki. Joka tapauksessa on varmaa, että nykyisin voimassa olevia säännöksiä sovelletaan ainakin vielä vuonna 2011. Mahdolliset uudistukset tulevat voimaan aikaisintaan vuoden 2012 verotuksesta alkaen.
