Saako pk-yrityksen kannattavuuden selville analysoimalla tilinpäätöstietoja?
Tilinpäätöksen hyväksikäyttäjä pyrkii usein päättelemään tilinpäätöksen ja mahdollisen toimintakertomuksen avulla, mikä on yrityksen rahoituksen tila ja onko yritys kannattava. Johtopäätöksiä tekevät esimerkiksi velkojat, pankit ja ostovelkojat, kilpailijat, avustuksia ja tukia myöntävät instituutiot, joskus jopa julkinen sana – ainakin, jos se epäilee yrityksellä olevan ongelmia.
Ongelmia
Tilinpäätöksen hyvä puoli analysointia ajatellen on sen korkea standardisoitumisen aste: lakisääteisesti on määrätty tilinpäätökseen kuuluvat asiakirjat, tilinpäätöksen esittämisessä käytettävät kaavat sekä monien tilinpäätöserien yksityiskohtainen sisältö. Standardin noudattamista myös valvotaan: melko pieniltäkin yrityksiltä edellytetään ammattitilintarkastajien käyttämistä. Rajoitetusti tätä työtä tekevät myös verotarkastajat. Heidän kiinnostuksensa on tosin tilintarkastajaa suppeampaa, koska tilinpäätöstietojen hyödyntämisalue rajoittuu verojen määrän oikeellisuuteen. Esimerkiksi oikean ja riittävän kuvan kannalta välttämättömätkään liite- tai toimintakertomustiedot eivät yleensä verotarkastajaa kiinnosta.
Kannattavuutta mittaa lähtökohtaisesti yrityksen tulos: mitä suurempi on tilikauden tuottojen ja kulujen välinen erotus, sitä parempi on kannattavuus. Tunnuslukumuodossa kannattavuutta kuvataan yleensä joko voittoprosenteilla, esimerkiksi tilikauden voiton (tai liikevoiton taikka käyttökatteen) suhteella liikevaihtoon tai pääoman tuottoprosentilla voiton suhteella käytössä olleeseen pääomaan (omaan pääomaan, sijoitettuun pääomaan tai koko pääomaan).
Mittausongelmia on monia. Tyypillinen ongelma on poistojen mitoitus: vähennetäänkö elinkeinoverolain enimmäispoistot vai jotain muuta. Esimerkiksi menoja (erityisesti aineettomia menoja) esitetään taseessa varallisuutena tai vähennetään vuosikuluina. Toisen ongelmaryhmän muodostaa pk-yritykselle ominainen yrityksen ja siinä toimivan omistajan tosiasiallinen samastuminen: usein omistajan toimeentulon järjestäminen on enemmänkin verosuunnittelukysymys kuin aito kahden osapuolen sopimus rahoittamisesta, palkasta tai muusta sellaisesta. Joskus on edullisempaa nostaa osinkoa, voitonjakoa tai pääoman palautuksia, joskus taas palkkaa.
Tuloslaskelman osoittama tulos, voitto tai tappio, tulee erisuuruiseksi valinnasta riippuen. Mittaamisen mahdollisuuksia heikentävä tekijä on myös laskentatoimen vaihteleva tarkkuus. Saattaa esimerkiksi olla, ettei varastoja lasketa kaikissa pk-yrityksissä samalla huolellisuuden tasolla. Sanotaan jopa, että tilikauden menestyminen vaikuttaa laskennan huolellisuuteen: hyvän vuoden jälkeen varaston inventoija saattaa olla tiukempi konservatiivi varastoa laskiessaan kuin huonona vuonna.
Ongelmia on suurissakin yrityksissä. Pörssiyritykset laativat IFRS-tilinpäätöksen. IFRS-tilinpäätöksen laatimiseen liittyy monia subjektiivisia valintoja, joiden oikein tai väärin olemista on ulkopuolisen mahdoton kontrolloida. IFRS-tilinpäätöksessä tulos saattaa tosiasiassa olla johdon päätös siitä, mitä tuloslaskelmassa esitetään.
Miten tehdä päätelmiä kannattavuudesta, mihin kannattaa kiinnittää huomiota?
Usein kannattavuutta kuvaavan tunnusluvun, voiton, voittoprosentin tai muun sellaisen ehdotonta oikeellisuutta tärkeämpi näkökulma on kehityksen löytäminen: onko kannattavuus paranemassa vai heikkenemässä. Tähän huolellinen tilinpäätöksen lukija saa jo kohtuullisen hyviä vastauksia.
Ensimmäiseksi tutustumisen kohteeksi suosittelen muutosten etsimistä: ne löytää lukemalla tilikauden ja edellisen tilikauden tilinpäätöksiä ja toimintakertomuksia rinnakkain. Erityistä huomiota kannattaa kiinnittää laskentaperusteiden muutoksiin ja uusiin taseen tai tuloslaskelman eriin sekä liitetiedoissa ja mahdollisessa toimintakertomuksessa annettuihin, aikaisemmasta poikkeaviin tietoihin. Kun tilinpäätöksen on annettava oikea ja riittävä kuva, kriisitilanteessa ainakin tilintarkastetut yhtiöt antavat tavallisesti varoituksia, kertovat erien epävarmuudesta tai esittävät muun signaalin ongelmista ja tilinpäätöksen vaikeista laadintaperiaatteista: tämä on varautumista mahdollisiin tuleviin, vastuuta koskeviin selvityksiin.
Jos pk-yrityksen taseeseen ilmestyy sellaisia aineettomia hyödykkeitä, joita verolainsäädännön vuoksi ei olisi tarpeen aktivoida, tulos saattaa näkyä enemmän paperilla kuin todellisuudessa. Esimerkiksi, kun teollinen pienyritys ryhtyy sisällyttämään hankinnan ja valmistuksen kiinteitä menoja varastonsa hankintamenoon tai kun poistosuunnitelmaa (ja tuloslaskelmasta näkyviä poistoja) alennetaan taikka kun kehittämismenot merkitään taseeseen varallisuudeksi, yrityksen kannattavuus ei liene tavoitteiden mukainen.
Usein Liiketoiminnan muiden tuottojen ja kulujen taikka Satunnaisten tuottojen ja kulujen paisuminen tai ilmestyminen tuloslaskelmaan saattaa kertoa tavallisuudesta poikkeavista tapahtumista: saneerataanko yritystä? Arvonkorotukset ovat yleensä jo hätähuutoon rinnastettava uusi erä: onko oma pääoma kääntymässä negatiiviseksi ja sitä koskevan rekisteri-ilmoituksen torjunta menossa?
Laskentaperiaatteiden muutokset ovat huomionarvoisia myös IFRS-tilinpäätöksessä. Tällaiset näkee helposti esimerkiksi liikearvojen testauslaskelmista. Kaikkea ei voi nähdä suoraan tilinpäätöksestä, mutta epäilyn tarpeelle saa signaaleja. Esimerkiksi varaston tai saamisten kasvu ilman vastaavaa toiminnan lisääntymistä aiheuttaa epäilyjä. Toimimattomien tai tappiollisten tytäryritysten osakkeiden säilyminen hankintamenossaan emoyrityksen taseessa on merkki pyrkimyksestä näyttää todellista paremmalta. Konsernisaamisten osalta on myös hyvä miettiä, onko niillä todellista arvoa, onko yrityksen tytäryritys (tai tytäryritykset) maksukykyisiä vai tulisiko saamisten osalta tehdä arvonalennusvähennyksiä.
Tilinpäätöksen lukijan ajattelutapa on usein edeltä ilmenevän konservatiivinen: ensisijassa haetaan sitä, onko tulos ja taloudellinen asema näytetty liian hyvinä. Joskus tilinpäätöstä on perusteltua lähestyä myös toisin: onko esimerkiksi alihankintayritys pyrkinyt piilottamaan menestymisensä ja hyvän kannattavuutensa tilinpäätöksen laadintaperiaatteita hyväksikäyttäen. Tämän tutkiminen on mahdollista soveltamalla samoja periaatteita, jotka edellä on esitetty. Menestystään kätkevä yritys valitsee aina konservatiivisimmat vaihtoehdot: merkitsee mahdollisimman suuret poistot ja välttää vapaaehtoisia aktivointeja. Esimerkiksi aineettomat menot, kuten kehitysmenot, vähennetään vuosikuluina, varaston epäkuranttius todetaan kriittisesti, varaston kasvattamista muutoinkin vältetään ja niin edelleen.
Tunnuslukujen rooli
Tunnusluvut ovat yleinen, mutta helposti virhetulkintoihin johtava pk-yritysten analysointitapa. Virhetulkinnat aiheutuvat toisaalta edellä käsitellyistä tilinpäätösaineiston käyttökelpoisuuteen liittyvistä rajoituksista ja toisaalta kaavamaisista ohjearvotaulukkoihin nojautuvista tunnuslukujen tulkinnoista. Jälkimmäisestä esimerkin tarjoaa vaikkapa pörssiosakkeita ostava ja myyvä arvopaperikauppias, joka saa maksuvalmiudestaan yritystutkimusarvosanan heikko, koska saamisia tai kassaa ei juuri ole. Varasto tosin on täysin likvidi, valmistus- tai muu prosessi ei rajoita siellä olevien pörssiarvopaperien realisointimahdollisuutta. Tunnuslukuja ei tule tulkita konemaisesti, ajatus on syytä pitää tulkinnassa mukana.
Kannattavuuden mittaaminen voittoprosentilla, esimerkiksi liikevoittoprosentilla tai käyttökateprosentilla (käyttökate = liikevoitto + poistot), soveltuu yleensä parhaiten yrityksen sisäisen kehityksen tarkasteluun. Kaikki muutokset vaativat selityksen, esimerkiksi käyttökateprosentti-tunnusluvun huonontumista voidaan selittää hinnoittelun ongelmilla, kustannuskurin löystymisellä tai siirtymisellä koneiden ja laitteiden omistamisesta niiden vuokraajaksi.
Kannattavuuden mittaaminen sijoitetun, oman tai koko pääoman tuottoprosentilla mahdollistaa lähtökohtaisesti yritysten välisen vertailun: kuinka suuren koron yritys toiminnallaan kykenee pääomalle saamaan. Mittaamista hankaloittaa sekä voittoprosentin yhteydessä esiin tullut tulosten mahdollinen vertailukelvottomuus yritysten kesken sekä vastaavat tekijät sitoutuneen pääoman osalta. Sitoutuneen pääoman selvittämistä haittaa toisaalta se, ettei suomalaisessa tilinpäätöksessä (ja tosiasiassa ei kovin laajasti IFRS-tilinpäätöksessäkään) esitetä pääoman markkina-arvoja.
Taseesta ilmenevät pääoman määrät riippuvat voimakkaasti muun muassa kiinteistöhankintojen iästä, poistopolitiikasta ja niin edelleen. Toinen vertailuja vaikeuttava seikka etenkin pk-yrityksissä on se, että yrityksen ja omistajan näkökulmat yleensä yhtyvät. Usein on pelkästään rahoituksellinen ja verosuunnitteluun liittyvä seikka, omistaako toimitilakiinteistön yrittäjä suoraan vai omistaako sen yritys. Edellisessä tapauksessa tehokkuus- ja usein myös kannattavuuskuva tulee yritykselle edullisemmaksi kuin jos kiinteistön omistajana olisi yritys. Pääoman tuottoprosentilla on kuitenkin merkitystä. Se on hyödyllinen tunnusluku muun muassa yrityksen oman kehityksen seuraamisessa ja tavoitteiden asettamisessa. Lisäksi tunnuslukua voi käyttää yritysten välisissä vertailuissa, kunhan tunnusluvun numeroarvon sijasta kiinnittää päähuomion muutokseen, yrityksen ja vertailuyritysten välisen eron kasvamiseen tai kaventumiseen sekä muutosten takana olevien seikkojen analysointiin.
Yhteenveto
Tarkastellaanpa kannattavuutta absoluuttisina euromäärinä, käyttökatteena, liikevoittona tai tilikauden voittona taikka tunnuslukuina, merkittävimmät johtopäätökset saadaan muutosten perusteella niin voittolukemien kuin tunnuslukujenkin osalta. Kannattaa siis tarkastella peräkkäisten vuosien tilinpäätöksiä ja etsiä selityksiä havaituille muutoksille ja muutossuunnille. Kehityssuunta kertoo yleensä paljon enemmän kuin lukujen absoluuttiset arvot.
Hyödyllistä tietoa on saatavissa niin yrityksestä itsestään kuin sen vertailukohtina käytettävistä muista yrityksistä.
Yksittäisten lukujen lisäksi huomiota kannattaa kiinnittää erityisesti liitetiedoissa ja mahdollisessa toimintakertomuksessa annettuihin selityksiin. Aina kun kommentoinnin kohteena on seikka, josta aikaisemmin ei ole tietoa esitetty tai uusi tieto poikkeaa aikaisemmin esitetystä, saatetaan olla merkittävän tiedon lähteellä. Näin voidaan päätellä niin kehityssuuntia kuin erityisiä epävarmuustekijöitä ja riskejä.