CTA Paikka

Johdannaiset ja suojaus – käsittely kirjanpidossa ja verotuksessa

Johdannaisilla voidaan joko hajauttaa markkinoihin liittyviä riskejä, spekuloida tai yrittää hyötyä markkinoiden tehottomuudesta. Johdannaisten käyttötarkoitus määrää niiden kirjanpidollisen käsittelyn.
27.1.2011

Petri Harsu veroasiantuntija, OTKKPMG

Tässä artikkelissa käsitellään johdannaisilla tapahtuvan suojauksen KPL:n ja IFRS:n mukaista kirjanpitokäsittelyä tilinpäätöksessä sekä tällaisen suojauksen verokäsittelyä. Tyhjentävään käsittelyyn ei tässä yhteydessä ole mahdollisuuksia. Artikkelissa sivutaan lyhyesti myös muussa kuin suojaustarkoituksessa pidettävien johdannaisten kirjanpito- ja verokäsittelyä. Sen sijaan luottolaitoslakia soveltavat yritykset sekä vakuutus- ja eläkelaitokset on rajattu tämän artikkelin ulkopuolelle. Artikkelin vero-osiossa käsitellään ainoastaan elinkeinoverolakia soveltavien verovelvollisten verotusta. Tuloverolakia soveltavien verovelvollisten verotusta ei tässä yhteydessä käsitellä.

Mitä johdannaiset ovat

Johdannaisilla tarkoitetaan rahoitusinstrumenttia,

  1. jonka arvo muuttuu tietyn muuttujan
    (kohde-etuuden, esimerkiksi korko, arvopaperin
    hinta, hyödykkeen hinta, valuuttakurssi,
    hinta tai kurssi-indeksi) arvon muuttuessa;
  2. joka sopimusta tehtäessä
    – ei edellytä lainkaan nettosijoitusta tai
    – edellyttää vain pienen nettosijoituksen verrattuna muunlaisiin, markkinaolosuhteiden muutoksiin vastaavalla tavalla reagoiviin sopimuksiin ja
  3. joka selvitetään tiettynä päivänä tulevaisuudessa (jolloin myös kaupan tulos selviää).

 

Johdannaiset toteutetaan joko nettoarvon tilityksenä tai joissakin tapauksissa toimittamalla kohde-etuus. Pääoma ei kuitenkaan yleensä liiku, vaan pääoma on pääsääntöisesti vain arvon määräytymisen tai toistuvien suoritusten laskentaperuste. Johdannaissopimuksen solmiminen ei välttämättä aiheuta rahavirtoja välittömästi.

Johdannaisten myynti ei yleensä ole mahdollista, vaan positio ”suljetaan” vastakkaisella transaktiolla. Position sulkeminen vastaa kuitenkin taloudellisessa mielessä johdannaisen myymistä.

Johdannaiset ovat joko vakioituja tai yksittäiseen tarpeeseen räätälöityjä (OTC). Vakioituja johdannaissopimuksia solmitaan johdannaispörssissä.

Johdannaisten päätyypit ovat termiinityyppiset johdannaiset, jotka ovat molempia sopimuspuolia sitovia sopimuksia ja optiotyyppiset johdannaiset, jotka velvoittavat ainoastaan myyjäosapuolta (option asettajaa).

Termiinityyppiset johdannaiset

Termiinityyppisiä johdannaisia ovat muun muassa termiini, futuuri ja swap. Termiini on kahdenvälinen, kumpaakin osapuolta velvoittava sopimus, jossa toinen osapuoli sitoutuu ostamaan ja toinen myymään jonkin kohde-etuuden tiettynä päivänä tiettyyn ennalta sovittuun hintaan. Korkotermiinin ja -futuurin osalta toteutus tapahtuu tulevaisuudessa tiettynä ajanjaksona. Futuurilla tarkoitetaan standardoitua termiiniä.

Swap on kahdenvälinen, kumpaakin osapuolta sitova sopimus vaihtaa sopimuksessa määritelty kohde-etuus (esimerkiksi valuutta, korkovirrat tai molemmat) tietyn ajanjakson aikana tiettyyn ennalta sovittuun hintaan. Esimerkiksi korkoswapilla voidaan vaihtaa kiinteä korko vaihtuvaan tai päinvastoin. Taloudelliselta luonteeltaan swap voidaan luonnehtia sarjatermiiniksi.

Optiosopimuksessa ostajalla (eli option haltijalla) on oikeus, mutta ei velvollisuutta toteuttaa optiosopimus sopimushintaan. Option myyjällä (eli option asettajalla) on puolestaan velvollisuus toteuttaa sopimus vaadittaessa. Option ostaja maksaa oikeudestaan preemion option myyjälle. Ostaja ei voi optiosopimuksen johdosta menettää enempää kuin maksamansa preemion. Myyjän enimmäistuotto on saadun preemion suuruinen ja riski teoriassa rajaton.

Johdannaisten avulla voidaan:

  • suojautua markkinariskiltä
  • spekuloida
  • yrittää hyötyä arbitraasista (markkinoiden tehottomuudesta).

Käyttötarkoituksen mieltäminen on tärkeää, koska käyttötarkoitus määrää myös instrumentin kirjanpidollisen käsittelyn.

Suojauksen käsittely tilinpäätöksessä

Suojaamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa yritys suojaa tiettyä tase-erää, positiota tai kassavirtaa tulevaisuuden arvonmuutoksia vastaan.

Yleisellä tasolla voidaan määritellä joitakin perusedellytyksiä, joiden tulee täyttyä, jotta johdannaissopimusta voitaisiin pitää suojaavana:

  • suojattavan kohteen tulee olla altis markkinariskille tai luottoriskille;
  • suojaavaksi määritellyn johdannaissopimuksen ja suojauksen kohteen arvonmuutosten välillä vallitsee riittävä korrelaatio, jonka pitävyyttä säännöllisesti testataan;
  • suojauksen dokumentoinnista ilmenee selkeästi suojauksen kohde ja mitä riskiä suojaus koskee, sekä
  • suojauskohteet ja suojauserät, niiden arvonmuutokset sekä arvonmuutoksista tilinpäätökseen merkitty määrä pitää voida selvittää.

IFRS:ää soveltavien kirjanpitovelvollisten osalta IAS 39 -standardi sisältää yksityiskohtaiset edellytykset sille, missä tapauksissa johdannaisinstrumenttia voidaan pitää suojaavana.

Kirjanpitolain mukainen suojaus

Suojauslaskentaa sovellettaessa suojaukseen käytettyjen johdannaisinstrumenttien arvostuksesta syntynyt positiivinen tai negatiivinen arvonmuutos voidaan tilinpäätöksessä kohdistaa suojauksen kohteesta syntynyttä vastakkaismerkkistä tulos-erää vastaan, tai tulosvaikutus voidaan jättää kokonaan kirjaamatta, jos suojauksen kohteen arvonmuutosta ei ole vielä kirjattu, koska se ei ole vielä kirjauskypsä. Suojauslaskennan funktio on sen tulosta tasaava vaikutus. Suojauslaskennan soveltaminen ei ole kuitenkaan käytännössä pakollista, vaikka johdannaista pidettäisiinkin suojaustarkoituksessa.

Kun kirjanpitovelvollinen arvostaa rahoitusinstrumenttinsa KPL 5:2 §:n mukaisesti tilanteessa, jossa suojataan tase-erän käypää arvoa, suojaavan johdannaisen arvostusvoitot ja -tappiot kirjataan tuloslaskelmaan siltä osin, kuin suojauskohteen vastaava tappio tai voitto kirjataan tuloslaskelmassa. Jos suojaavasta johdannaissopimuksesta syntyy suojauksen kohteesta kirjattua arvostusvoittoa suurempi arvostustappio, se kirjataan kokonaisuudessaan kuluksi. Jos suojauksesta syntynyt arvostusvoitto ylittää suojauksen kohteesta kirjatun arvostustappion määrän, arvostusvoitosta voidaan varovaisuusperiaatteen mukaan pääsääntöisesti tulouttaa enintään kirjattua tappiota vastaava määrä.

Jos suojauksen kohteena on erä, jota ei tilinpäätöksessä arvosteta tulosvaikutteisesti, suojausinstrumentista ei ole tarpeen kirjata tilikaudelle sen kummemmin positiivista kuin negatiivistakaan tulosvaikutusta. Jos tällöin suojauksen kohteen kate muuttuu suojauksen johdosta negatiiviseksi, tämän tulosvaikutus tulee ottaa huomioon tilinpäätöksessä. Jos johdannaisella suojataan esimerkiksi osakkeen tai raaka-aineen tulevaa hankintahintaa, johdannaisen arvostustuloksella oikaistaan suojauskohteen hankintahintaa. Rahavirran suojauksessa realisoitumatonta suojausinstrumentin positiivista arvostustulosta ei ole ollut tapana kirjata lainkaan. Jos tällaisessa tilanteessa johdannaisen arvostustulos on kuitenkin negatiivinen, sen voisi varovaisuuden periaatteen perusteella kirjata tulosvaikutteisesti. Käytännössä ei näin ole kuitenkaan yleensä menetelty.

KPL 5:2 §:ää sovellettaessa käyvän arvon tai rahavirran suojauksen tehottomuus ei kaikilta osin näy, toisin kuin KPL 5a §:ää sovellettaessa.

Kun kirjanpitovelvollinen arvostaa rahoitusinstrumenttinsa KPL 5:2a §:n1 mukaisesti käypään arvoon, sovelletaan suojausinstrumentin kirjanpitokäsittelyssä pääsääntöisesti alla kuvattua IFRS:n suojauslaskennan mukaista kirjaamista. Rahavirtaa suojaavasta johdannaisesta tehokas osa kirjataan taseessa käyvän arvon rahastoon.

Ne kirjanpitolakia soveltavat yritykset, jotka ovat valinneet rahoitusinstrumenttien käypään arvoon arvostamisen eli KPL 5a §:n mukaisen menettelyn, kirjaavat muut kuin suojaavat (ja sellaisena tehokkaat) johdannaiset käypään arvoon tulosvaikutteisesti. Ne yritykset, jotka ovat valinneet rahoitusinstrumenttien kirjanpitolain 5 §:n mukaisen hankintamenopohjaisen ja varovaisuuden periaatteen mukaisen arvostamisen, arvostavat spekulatiiviset johdannaiset varovaisuusperiaatteen mukaisesti. Tällöin realisoitumattomat tappiot kirjataan kuluksi, realisoitumattomia voittoja sitä vastoin ei saa tulouttaa.

IFRS ja suojaus

Rahoitusvälineiden kirjanpitokäsittelystä säädetään IAS 32 ja 39 -standardeissa sekä tilinpäätöksessä esitettävät tiedot standardissa IFRS 7. IAS 39 -standardia on tarkoitus uudistaa, jonka jälkeen siitä tulee IFRS 9 -standardi. Uuden standardin suojausta koskeva osuus ei ole vielä tullut voimaan.

Voimassa olevien säännösten mukaan käyvän arvon suojauksessa sekä suojausinstrumentti että suojauskohde arvostetaan tulosvaikutteisesti käypään arvoon. Rahavirran suojauksessa sekä ulkomaiseen yksikköön tehdyn nettosijoituksen suojauksessa suojausinstrumentin tehokas osa kirjataan muihin laajan tuloksen eriin ja tehoton osuus tulosvaikutteisesti. Näin ollen suojauksessa tulosvaikutusta ei tule, jos suojaus on 100-prosenttisesti tehokasta. Käyvän arvon suojauksessa sekä suojattava erä että suojaava johdannainen kirjataan käypään arvoon tulosvaikutteisesti. Suojattavan erän käypään arvoon kirjaus kumoaa kuitenkin johdannaisten tulosvaikutuksen siltä osin kuin suojaus on tehokasta. Tämän seurauksena tulosvaikutusta ei synny, jos suojausaste on ollut 100 prosenttia. Jos suojausaste poikkeaa 100 prosentista, tehoton osuus kirjautuu tulokseen.

Muiden kuin suojaavien johdannaisten osalta säädetään, että kaupankäyntitarkoituksessa pidettäväksi luokitellaan kaikki johdannaiset, lukuun ottamatta johdannaisia, jotka on nimenomaisesti määritetty suojausinstrumenteiksi ja jotka ovat sellaisina tehokkaita. Kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät optiot ja muut kaupankäyntitarkoituksessa pidettävät johdannaiset kirjataan käypään arvoon tulosvaikutteisesti.

Kun IAS 39 -standardi edellyttää johdannaisten käypään arvoon kirjaamista, on standardi tältä osin pakottava eikä se salli kirjanpitovelvolliselle vaihtoehtoisia käsittelytapoja. Ainoita poikkeuksia johdannaisen tulosvaikutteiselle käypään arvoon kirjaamiselle ovat yllä mainitut suojaustilanteet. Suojauslaskennan soveltaminen ei ole pakollista.

Johdannaisten verotuksen yleiset periaatteet

Elinkeinoverotuksessa tulo on pääsääntöisesti sen verovuoden tuottoa, jonka aikana se on saatu rahana, saamisena tai muuna rahanarvoisena etuutena. Realisoitumattomat tulot eivät siten normaalisti ole veronalaista tuloa. Meno on puolestaan normaalisti vähennyskelpoinen sen vuoden verotuksessa, jonka aikana sen suorittamisvelvollisuus on syntynyt, jollei muuta säädetä. Siten pääsääntöisesti ainoastaan realisoituneet menot ovat vähennyskelpoisia.

Rahoitusinstrumentin verokäsittely on määräytynyt pääasiallisesti sen perusteella, onko rahoitusinstrumentti kuulunut vaihto-, rahoitus- vai käyttöomaisuuteen. Johdannainen on kuitenkin harvoin käyttöomaisuutta. Rahoitusomaisuus arvostetaan pääsääntöisesti nimellisarvoonsa ja vaihto-omaisuus arvostetaan alimman arvon periaatteen mukaisesti. Vuoden 2009 alusta kaupankäyntitarkoituksessa pidetyt rahoitusinstrumentit voidaan arvostaa käypään arvoon, jos näin on menetelty kirjanpidossa.

Erityisesti optioita koskevat säännökset

Ennen vuoden 2002 alusta voimaan tulleita optioiden preemioiden jaksottamista koskevia EVL:n muutoksia preemioiden verokäsittely perustui sekä EVL:ää että TVL:ää sovellettaessa Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä KHO 1990 B 511 ilmeneville periaatteille. Option asettajan optiosta saama preemio tuloutui asettajan verotuksessa kokonaisuudessaan jo sinä verovuonna, jolloin optio asetettiin (optiosopimus solmittiin). Option haltijan verotuksessa haltijan maksama preemio voitiin vähentää sinä verovuonna, jolloin optio päättyi.

EVL:ssä on optioita koskevia erityissäännöksiä (EVL 27d §). Option asettajan enintään 18 kuukauden pituisesta, julkisen kaupankäynnin kohteena olevasta optiosopimuksesta saama preemio katsotaan vasta sen verovuoden tuloksi, jolloin optio päättyy. Asettajan muista optioista saamat preemiot katsotaan jo asettamisvuoden veronalaiseksi tuloksi2 , vaikka option kustannukset asettajalle muodostuvat ja niiden määrä selviää vasta option päättyessä (eli kun optio toteutetaan, suljetaan tai se raukeaa). Myynti-option asettajan ostaessa enintään 18 kuukauden pituinen, julkisen kaupankäynnin kohteena olevan optiosopimuksen toteuttamisen perusteella option kohde-etuuden, hankitun kohde-etuuden verotuksessa vähennyskelpoiseksi hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa vähennettynä preemiota vastaavalla määrällä. Jos kohde-etuutena on tällöin asettajan myöhemmin verovapaasti luovuttama käyttöomaisuusosake3, preemio ei tuloudu verotuksessa lainkaan.

Mikäli kysymys on muusta optiosta, asettajan saaman preemion ei katsota pienentävän kohde-etuuden hankintamenoa, vaan preemio tuloutuu jo option toteuttamisvuoden verotuksessa. Option haltijan verotuksessa haltijan maksama preemio voidaan vähentää sinä verovuonna, jolloin optio päättyy. Jos osto-option haltija toteuttaa option hankkimalla kohde-etuuden, omaisuuden hankintamenoksi katsotaan määrä, joka vastaa sopimuksen mukaista kohde-etuuden hankintahintaa lisättynä maksetun preemion määrällä. Jos kohde-etuutena on tällöin haltijan myöhemmin verovapaasti luovuttama käyttöomaisuusosake, preemio ei tule vähennettäväksi verotuksessa lainkaan. Siltä osin kuin optiot arvostetaan käypään arvoon seuraavaksi käsiteltävien säännöksien perusteella, EVL 27d §:ää ei sovelleta.

Uudet säännökset rahoitusinstrumenttien arvostamisesta

Vuoden 2009 alusta voimaan tulleiden EVL:n muutosten4 mukaan veronalaista tuloa ja vähennyskelpoista menoa ovat kaupankäyntitarkoituksessa pidettävistä johdannaisista kirjanpitolain 5 luvun 2a §:n tai IFRS:n nojalla tuloslaskelmaan merkityt realisoitumattomat arvonnousut ja arvonlaskut. Näin ollen kirjanpitokäsittelyä valitessa tulee ottaa huomioon myös kirjanpitokäsittelyn vaikutus verotukseen.

Kuten edellä on todettu, johdannaisista edellämainittuun ryhmään kuuluvat kaikki johdannaiset, lukuun ottamatta suojausinstrumentiksi määriteltyjä ja IAS 39 -standardin suojauslaskennan soveltamisen ehdot täyttäviä johdannaisia. Suojaustarkoituksessa pidettäviä ja IAS 39 -standardin suojauslaskennan soveltamisen ehdot täyttäviä johdannaisia ei siten arvostettaisi tämän pykälän nojalla verotuksessa käypään arvoon, kuten ei suojauksen kohteena olevaa erääkään siinäkään tapauksessa, että johdannainen arvostettaisiin tulosvaikutteisesti käypään arvoon kirjanpidossa.

Elinkeinoverolain uudistettu 26 §

Muutettua EVL 26 §:ää sovelletaan vuoden 2009 alusta. Siinä säädetään, että tuloslaskelmaan tuotoksi merkityt kurssivoitot ja -tappiot ovat sen verovuoden tuloa tai menoa, jolloin valuuttakurssi on muuttunut. Jos edellä mainittua velkaa tai saamista suojaa valuuttakurssimuutoksilta termiinisopimus tai muu vastaava suojausinstrumentti, suojausinstrumentin realisoitumaton arvonnousu ja -lasku on sen verovuoden tuloa tai menoa, jonka aikana se on merkitty tuloslaskelmaan tuotoksi tai kuluksi.

EVL 26 § sovelletaan vain sellaisiin saamisiin ja velkoihin, jotka eivät ole käypään arvoon verotuksessa arvostettavia, kaupankäyntitarkoituksessa pidettyjä rahoitusvälineitä. Valtiovarainvaliokunnan lausunnon5 mukaan optio ei voisi kuitenkaan olla lainkohdassa tarkoitettuna suojaavana instrumenttina. Näin ollen EVL 26 §:ää ei voitaisi soveltaa optioihin.

Suojausinstrumentti ja verokäsittely

Suojausinstrumenttia käsitellään verotuksessa yleensä suojauskohteeseen nähden itsenäisenä instrumenttina. Verolainsäädännössä ei ole muita suojausta koskevia nimenomaisia säännöksiä kuin edellä käsitellyt, muun muassa valuuttakurssisuojausta koskeva EVL 26 §, osto-option haltijan verotusta kohde-etuuden toimituksessa koskeva EVL 27 § ja IAS 39 -standardin mukaisen suojauslaskennan vaikutus siihen, että kysymyksessä ei katsota olevan kaupankäyntitarkoituksessa pidetty johdannainen.

Keskusverolautakunnan julkaisemattomassa oikeuskäytännössä on kuitenkin katsottu käyttö- ja vaihto-omaisuushankinnan osalta, että johdannaisposition tulos luetaan mahdollisesti hankintamenoon. Jos johdannaisella suojataan myyntiä, suojausinstrumentin tulos integroidaan mahdollisesti suojattavan myynnin myyntihintaan. Mikäli suojausinstrumentin ja -kohteen verotus integroidaan keskusverolautakunnan päätöksessä tarkoitetulla tavalla ja suojattavan kohteen myynti on verovapaata6, suojausinstrumentista realisoituvan tuloksen ei tulisi olla verotuksessa vähennyskelpoista menoa tai veronalaista tuloa. Kaiken kaikkiaan verotuskäytäntö on suojauksen osalta epäselvää.


1 Tarkemmat määräykset KPL 5a §:n soveltamisesta
sisältyvät KTM:n asetukseen 1315/2004
2 Ks. KHO 1990 B 511
3 Ks. EVL 6b §
4 EVL 27e §:n, 5 §:n 8-10 ja 13 kohdan, 8 §:n 1 momentin 2a–2c ja 17 kohdan (1077/2008)
5 VAVM 23/2008 vp – HE 176/2008 vp
6 Esimerkiksi EVL 6b §:n perusteella

Kirjanpito ja verotusUusimmat Artikkelit
Katso kaikki