Ennakkoperintä ja vuosi 2011

Verolainsäädännössä on totuttu neljän vuoden jaksoihin. Jakson ensimmäiset kolme vuodenvaihdetta ovat tavallisesti uuden lainsäädännön aikaa, kun hallitusohjelmaan kirjattuja verotuksen muutoksia toteutetaan.

Usein neljäs vuodenvaihde on verolainsäädännön hiljaiseloa. Niin on nytkin, kun siirrytään vuoteen 2011. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että verokorttien voimaantuloon ja käyttöönottoon ei ole näköpiirissä muutoksia, vaan vuosi vaihtuu niiden osalta totutuissa merkeissä.

Vaikka verolainsäädäntö odottaakin vaaleja ja uutta hallitusta, ei palkkahallinnossa päästä ainakaan ennakkoperinnän osalta ilman uusien lakien ja menettelyiden omaksumista. Ennakkoperintään vaikuttavaa uutta sosiaali- ja eläkelainsäädäntöä on nimittäin luvassa vuodelle 2011.

Ikäperusteinen työnantajan sosiaaliturvamaksu
Vuodesta 2011 alkaen työnantajan sosiaaliturvamaksun maksuperustetta muutetaan. Maksu maksetaan saman palkan käsitteen pohjalta kuin ennenkin, mutta maksua ei enää makseta kaikkien vakuutettujen palkkojen yhteismäärän perusteella. Vuodesta 2011 maksussa on huomioitava palkansaajan ikä. Maksun perusteena eivät jatkossa ole niiden palkansaajien palkat, joilla ei ikänsä vuoksi ole oikeutta sairausvakuutuslain mukaisiin päivärahaetuuksiin. Näitä osittain työnantajan sosiaaliturvamaksulla rahoitettavia etuuksia ei saa alle 16-vuotias eikä 68 vuotta täyttänyt, joten heidän palkkansa eivät ole sosiaaliturvamaksun perusteena, vaikka he olisivatkin sairausvakuutuslain mukaan vakuutettuja. Nykyistä palkansaajan iästä riippumatonta maksuperustetta on pidetty vakuutusperiaatteen vastaisena. Maksu on peritty, vaikka vakuutusetuutta ei saada. Asia on korjattu lakia muuttamalla.

Työnantaja ei ole vuodesta 2011 lukien velvollinen suorittamaan työnantajan sosiaaliturvamaksua ajalta ennen sitä seuraavaa kalenterikuukautta, jona työntekijä täyttää 16 vuotta, eikä sen kalenterikuukauden jälkeen, jona työntekijä täyttää 68 vuotta. Käytännössä palkansaajan ikä palkanmaksukuukautta edellisen kuukauden lopussa ratkaisee palkan sotumaksullisuuden. Laskutapa on tuttu työttömyysvakuutus- ja eläkemaksuista, vaikka niissä ikärajat ovatkin erilaisia. Uutta lakia sovelletaan 1.1.2011 ja sen jälkeen maksettavan palkan perusteella suoritettavaan työnantajan sosiaaliturvamaksuun.

Palkkahallinnon menettelyihin ikäperusteinen maksu ei tuo suuria muutoksia, sillä odotettavaa on, että ohjelmistot hoitavat ikäpäättelyn. Kausiveroilmoituksellekaan ei ole odotettavissa uusia kenttiä ikäperusteisen maksun vuoksi. Asia hoituu entiseen tapaan ilmoittamalla kohdassa 609 sosiaaliturvamaksun alaiset palkat, joihin ei sairausvakuutuslaissa lueteltujen tiettyjen ennakonpidätyksen alaisten palkan erien ohella kuulu ikänsä puolesta maksun ulkopuolella jääville maksetut palkat.

Vakuutetun päivärahamaksussa siirrytään ikäperusteiseen malliin samaan tapaan kuin työnantajan sosiaaliturvamaksussa. Ennakkoperinnässä tällä on vaikutusta lähinnä vain vuosi-ilmoittamisessa, sillä maksu sisältyy ennakonpidätysprosenttiin, kuten aiemminkin. Vuodelta 2011 annettavalla vuosi-ilmoituksella ilmoitetaan vanhaan tapaan kohdassa 36 sellaiset palkat, joista ei peritä päivärahamaksua. Tämä soveltuu myös vakuutetun iän vuoksi päivärahamaksuttomille palkoille.

Ikäperusteinen maksu vaikuttaa myös vakuutetun päivärahamaksusta ja sairaanhoitomaksusta koostuvan ulkomaantyötulosta tai vastaavasta vakuutuspalkasta perittävän ns. minipidätyksen määrään (0,82 % + 1,19 % = 2,01 %). Kun vakuutetun iän vuoksi päivärahamaksua ei peritä, peritään vastaavasti vain sairaanhoitomaksu korotuksineen (1,19 % + 0,17 % = 1,36 %). Samaa menettelyä noudatetaan myös rajoitetusti verovelvollisiin palkansaajiin, jotka ovat Suomessa sairausvakuutuslain mukaan vakuutettuja ja joilta peritään lähdeveron lisäksi sairausvakuutusmaksua.

Urheilijan palkasta työnantajan sosiaaliturvamaksu
Vuoteen 2010 saakka urheilemisesta maksetuista palkoista ei ole maksettu työnantajan sosiaaliturvamaksua erillisen maksuvapautuslain perusteella. Syynä maksuvapautuslain säätämiseen vuonna 1995 oli se, että pidettiin hankalana määrittää sitä, mikä on urheilijan palkkaa. Nyt aikaa on kulunut niin paljon, että urheilua pidetään normaalina tulonhankintana siinä kuin muutakin toimintaa. Niinpä urheilijan saaman palkankin tunnistaminen onnistuu samalla tavalla kuin palkan tunnistaminen yleensä. Maksuvapautuslaki on 1.1.2011 alkaen kumottu, joten urheilijan palkka on maksun perusteena samaan tapaan kuin mikä tahansa muukin palkka. Toki urheilija itse on jo ennen lainmuutosta maksanut päivärahamaksun palkastaan.

Urheilijan palkan erottaminen urheilijan palkkiosta on työnantajan sosiaaliturvamaksun mukaantulon vuoksi suorituksen maksajan näkökulmasta entistä tärkeämpää. Suorituksen tyyppi ratkeaa samoja periaatteita noudattaen kuin tehtäessä eroa palkan ja työkorvauksen välillä. Pääsääntönä on, että urheilu toisen johdon ja valvonnan alaisena korvausta vastaan muodostaa ennakkoperintälaissa tarkoitetun työsuhteen, jolloin maksettu korvaus on palkkaa. Asiassa ei ole merkitystä sillä, olisiko urheilijan työnantajalla vakuuttamisvelvollisuus urheilijalle maksamansa suorituksen perusteella vai ei. Merkitystä ei voida antaa myöskään sille, jos työsopimuslain mukaista työsuhdetta ei synny siksi, että kyseessä katsotaan olevan tavanomainen harrastustoiminta vailla ansiotarkoitusta. Niinpä pienikin palkka on palkkaa, kun kyse on ennakkoperintälain soveltamisesta.

Linjausta urheilijan palkan ja urheilijan palkkion välillä ei voida tehdä suoraan urheilulajin perusteella tai sen perusteella, onko kyseessä yksilö- vai joukkuelaji. Nyrkkisääntönä on, että joukkuelajeissa kyse on useimmiten palkasta. Mahdotonta ei kuitenkaan ole, että myös yksilölajeissa olisi palkansaajia. Ratkaisu on tehtävä tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.

Ulkomaantyötulo ja maksujen peruste
Nykyisen sairausvakuutuslain ja työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetun lain mukaan vakuutetun Suomessa verovapaan tuloverolain 77 §:n mukaisen ulkomaantyötulon perusteella maksettavien sosiaalivakuutuksen maksujen peruste on eläkelakien mukaan vahvistettu eläkepalkka. Jos eläkepalkkaa ei ole, on maksujen perusteena ulkomaantyöskentelystä maksetun työtulon rahana maksettu osa, johon ei lueta kuuluvaksi verovapaaksi katsottavia kustannusten korvauksia. Pääsäännöstä poikkeavaa tulokäsitettä on aikoinaan perusteltu luontoisetujen arvostuksen vaikeudella. Käytännössä poikkeava tulokäsite on työnantajien menettelyissä monesti jäänyt soveltamatta ja sen sijaan on käytetty pääsäännön mukaista työtulokäsitettä.

Vuodesta 2011 alkaen työnantajan sosiaaliturvamaksun ja vakuutetun päivärahamaksun peruste vastaa myös ulkomaantyötulon osalta sairausvakuutuslain päivärahamaksun perusteena olevaa yleistä palkkakäsitettä silloin, kun vakuutuspalkkaa ei käytetä. Vakuutetun sairausvakuutusmaksun toinen maksu, sairaanhoitomaksu, määräytyy vakuutuspalkattomilla ulkomaantyötulon saajilla jatkossa yleisen palkkakäsitteen pohjalta kuitenkin niin, että palkkaan luetaan kaikki ennakonpidätyksenalaiset palkat.

Yrittäjän määritelmään muutos

Yrittäjänä pidetään avoimen yhtiön yhtiömiestä tai muun yhteisön tai yhtymän sellaista osakasta tai yhtiömiestä, joka on henkilökohtaisessa vastuussa yhteisön tai yhtymän velvoitteista ja sitoumuksista. Yrittäjänä pidetään myös osakeyhtiön osakasta, joka työskentelee yrityksessä johtavassa asemassa, omistaa yksin tai yhdessä perheenjäsentensä kanssa yli 50 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaavasta määräämisvallasta ja omistaa itse vähintään yhden osakkeen. Vastaavaa yrittäjämääritelmää sovelletaan myös muussa yhteisössä johtavassa asemassa olevaan henkilöä, jos hänellä katsotaan olevan yhteisössä em. määräämisvalta. Vuoden 2011 alusta lukien tähän on tulossa muutos, sillä johtamastaan yhteisömuotoisesta yrityksestä yksin yli 30 % omistavia pidetään eläkelakeja sovellettaessa jatkossa yrittäjinä.

Muutos koskee osakeyhtiön ja muun yhteisön omistajien vakuuttamista. Muutos ei koske niitä, jotka kuuluvat YEL:n tai MYEL:n piiriin vuoden 2010 päättyessä. Myös liikkeen- ja ammatinharjoittajien sekä henkilöyhtiöiden osakkaiden vakuuttamista koskevat säännökset säilyvät ennallaan.

Hallituksen esityksessä 135/2010 vp ehdotetaan yrittäjän ja maatalousyrittäjän eläkelakien mukaista yrittäjän määritelmän muuttamista yhteisömuotoisen yrityksensä yksin omistavan kohdalla. Ehdotuksen mukaan yrittäjänä pidettäisiin myös sellaista osakeyhtiössä johtavassa asemassa työskentelevää osakasta, joka omistaa yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeista tai jolla on yksin yli 30 prosenttia yhtiön osakkeiden tuottamasta äänimäärästä. Yrittäjänä pidettäisiin myös muussa yhteisössä johtavassa asemassa työskentelevää henkilöä, jos hänellä yksin on edellä tarkoitettua vastaava määräämisvalta yhteisössä. Yrittäjämääritelmän laajennuksia vastaavasti rajoitettaisiin työntekijän eläkelain ja merimieseläkelain mukaista määritelmää työntekijään rinnastettavasta henkilöstä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yhä suurempaa joukkoa yrityksessä työskentelevistä omistajista pidetään eläkelakeja sovellettaessa yrittäjinä ja TyEL:n ja MEL:n soveltamisala kapenee.

Muutos vaikuttaa ensisijassa vakuutuksen piiriin tulevien sosiaaliturvaan, mutta sillä on merkitystä myös verotuksessa. Verotuksessa yrittäjän status vaikuttaa osingon pääomatulo-osuuden määräytymiseen. Jos osakas, jota ei työntekijän eläkelain mukaan pidetä yhtiöön työsuhteessa olevana, on verovuonna käyttänyt omana tai perheensä asuntona yhtiön varoihin kuuluvaa asuntoa, asunnon arvo vähennetään hänen osakkeidensa arvosta osingon pääomatulo-osuutta laskettaessa. Asunnon arvo saattaa siis pienentää pääomatulo-osingon määrää. Yrittäjän status tarkoittaa myös, että yrittäjän palkasta päivärahamaksu määrätään eläkelain mukaisen vakuutuspalkan perusteella. Sairaanhoitomaksun määrää laskettaessa vakuutuspalkalla korvataan yrityksestä saadut työtulot. Muutos heijastelee myös vuosi- ja veroilmoituksiin. Yrittäjän palkalla on työnantajan vuosi-ilmoituksessa omat suorituslajinsa PY, Y1, 2Y ja 5Y. Osinkojen vuosi-ilmoituksella ilmoitetaan jos osingonsaaja on YEL/MYEL -vakuutettu ja käyttääkö hän yrityksen varoihin kuuluvaa asuntoa omana tai perheensä asuntona.

Uusien säännösten soveltamiseen liittyy melko monimutkaisia siirtymäaikoja, joita sovelletaan vuoden 2013 loppuun saakka. Jos omistaja on vuodenvaihteessa TyEL/MEL-vakuutettu, sovelletaan häneen vanhojen lakien mukaista yrittäjämääritelmää vuoden 2013 loppuun saakka. Uusiin yrittäjiin lakeja sovelletaan vuoden 2011 alusta. Työntekijään rinnastettava henkilö, joka ei ole TyEL/MEL-vakuuttamisvelvollisuuden alainen lakimuutosten voimaan tullessa, on velvollinen ottamaan YEL/MYEL-vakuutuksen 30.6.2011 mennessä. Tällöin vakuutus alkaa 1.1.2011. Jos lakimuutosten voimaan tullessa ollut TyEL/MEL-vakuutus päättyy ennen vuoden 2013 loppua ja YEL/MYEL-vakuuttamisvelvollisuuden edellytykset täyttyvät, henkilö on velvollinen ottamaan YEL/MYEL-vakuutuksen TyEL/MEL-vakuutuksensa päättymiskuukautta seuraavan kuukauden alusta. TyEL/MEL-vakuutus voidaan myös päättää työntekijän ja työnantajan sopimuksella yrittäjämääritelmän täyttyessä ja siirtyä YEL/MYEL-vakuutuksen piiriin.

Matalapalkkatuki lakkaa
Laille työnantajan väliaikaisesta matalapalkkatuesta ei ole näkyvissä jatkoa. Laki säädettiin väliaikaiseksi vuosille 2006 -2010. Vaikka laki ei olisikaan voimassa enää vuodesta 2011, voidaan käyttämättä jääneitä tukia edelleen hyödyntää, kunhan tuet koskevat vuosina 2006 – 2010 maksettuja palkkoja. Määräaika tuen hyödyntämiseen tätä kautta on kuusi vuotta, joten hakematta jäänyttä tukea voi vielä hyödyntää kaikilta niiltä vuosilta, joina laki on ollut voimassa.

Vuosi 2012
Vuoden 2011 vaihtuessa vuodeksi 2012 ollaan jälleen verotuksen ja ennakkoperinnän nelivuotisen syklin alkuvaiheessa. Tällä hetkellä selvää on vain, että alueellinen sotumaksuvapautus lakkaa ilman lainmuutosta. Selvää lienee myös se, että jotain muutoksia on tulossa, kun uuden hallituksen hallitusohjelmaan kirjattua aletaan toteuttaa. Kuvioissa saattaa olla mukana myös Hetemäen työryhmän työn tulokset. Näistä asioista olemme paljon paremmin perillä samaan aikaan ensi vuonna .