TE-uudistus tuo uusia rahavirtoja kuntien talouteen
Vuodesta 2025 lukien kunnat vastaavat julkisten työnvälitys- ja muiden työvoimapalveluiden tarjoamisesta työnhakijoille, yrityksille ja muille työnantajille. Samalla TE-toimistot lakkaavat ja niiden henkilöstö siirtyy liikkeenluovutuksella kuntien palvelukseen. Kuntiin siirtyy henkilöstöä myös ELY-keskuksista ja ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskuksesta (KEHA-keskus). Kysymys on mittavasta liikkeenluovutuksesta, joka koskee noin 4 000 valtion palveluksessa olevaa.
Palveluiden järjestäminen edellyttää kuntien yhteistoimintaa
Jotta palveluiden järjestämiseen olisi riittävät resurssit, laki työvoimapalveluiden järjestämisestä edellyttää järjestämisvastuulliselta vähintään 20 000 henkilön työvoimapohjaa. Suurin osa kunnista tulee siten järjestämään palvelut lakisääteisessä yhteistoiminnassa muodostamalla työllisyysalueita. Työvoimapohjan lisäksi työllisyysalueen edellytetään olevan maantieteellisesti yhtenäinen, työmarkkinoiden ja työssäkäynnin kannalta toimiva alue. Kunnilla on ollut myös mahdollisuus hakea valtioneuvostolta poikkeuslupaa työvoimapohjaa koskevasta edellytyksestä tietyin laissa säädetyin edellytyksin.
Kuntien tuli tehdä työ- ja elinkeinoministeriölle ilmoitukset ja poikkeuslupahakemukset järjestämisvastuusta lokakuun 2023 loppuun mennessä. Työ- ja elinkeinoministeriön saamien ilmoitusten ja poikkeuslupahakemusten perusteella Suomeen on muodostumassa hieman yli 40 järjestämisvastuutahoa, joista suurin osa työllisyysalueiden vastuukuntia. Kahdella työllisyysalueella työvoimapalveluiden järjestäminen on tarkoitus antaa kuntayhtymän tehtäväksi, ja eräät suuret kaupungit järjestävät palvelut itsenäisesti. Koska muutama kunta ei ole tehnyt päätöstään työllisyysalueeseen kuulumisesta, tulee valtioneuvosto päättämään näiden kuntien työllisyysalueeseen kuulumisesta. Valtioneuvostolla on toimivalta päättää työllisyysalueesta myös, jos ilmoitettu alue ei täytä laissa säädettyjä edellytyksiä tai poikkeuslupaa ei hyväksytä. Näiden alueiden osalta on käynnissä kuulemiset, ja valtioneuvoston on tarkoitus tehdä päätökset helmikuussa 2024.
Valtiolla säilyy vastuu palvelujärjestelmän valtakunnallisesta toimivuudesta
Vaikka TE-palveluiden järjestäminen siirtyy valtiolta kunnille, on valtiolla jatkossakin viimekätinen vastuu palvelujärjestelmän valtakunnallisesta toimivuudesta. Kunnilla on muun muassa velvollisuus käyttää KEHA-keskuksen tarjoamia työvoimapalvelujen valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja, millä turvataan yhdenmukaisen tiedon saamista järjestetyistä palveluista. KEHA-keskus myös hoitaa keskitetysti eräitä työttömyysturvatehtäviä ja valtakunnallisia neuvontapalveluja.
TE-palveluiden järjestämisestä vastuussa olevien kuntien ja kuntayhtymien kanssa käydään säännöllisesti työ- ja elinkeinoministeriön johdolla alueelliset työllisyyden edistämisen yhteistyö- ja seurantakeskustelut. Jos kunnan tai kuntayhtymän kyky järjestää palveluja osoittautuu pidempiaikaisesti merkittävästi heikentyneeksi, voi työ- ja elinkeinoministeriö käynnistää yhteistyössä valtiovarainministeriön kanssa neuvottelumenettelyn, jolla pyritään tilanteen korjaamiseen. Viime kädessä valtioneuvostolla on toimivalta päättää uudesta työllisyysalueesta, jos neuvottelumenettely ja sen yhteydessä laadittava toimintasuunnitelma eivät ole riittäviä.
Rahoitusmallilla kannustetaan työllisyyden edistämiseen
TE-uudistuksella on voimaantulovaiheessa merkittäviä vaikutuksia kuntien talouteen ja toimintaan. Laajenevan tehtäväkentän ja kasvavan työttömyysetuuksien rahoitusvastuun myötä kuntien kustannukset kasvavat noin 900 miljoonalla eurolla vuonna 2025. Näiden uusien tehtävien hoitoon valtio myöntää kunnille täysimääräisen rahoituksen uudistuksen voimaantulovaiheessa.
Uudistuksen yhteydessä kunnille siirtyy nykyistä laajempi vastuu työttömyysturvan rahoituksesta, minkä arvioidaan lisäävän kuntien kustannuksia noin 270 miljoonalla eurolla. Rahoitusvastuun alkamista aikaistetaan, ja se laajenee koskemaan työmarkkinatuen lisäksi myös peruspäivärahaa sekä perusosan suuruista osuutta ansiopäivärahasta. Vuodesta 2025 alkaen kuntien rahoitusvastuu työttömyysturvasta alkaa 100 työttömyyspäivän jälkeen ja kasvaa portaittain työttömyyden pitkittyessä. Enimmillään kunnan rahoitusvastuu on puolet perusosan suuruisen osan rahoituksesta.
Uuden rahoitustehtävän kompensoimiseksi kuntien valtionosuuksiin tehdään kiinteä rahoituksen lisäys, joka uudistuksen voimaantulovaiheessa vastaa kunnalle siirtyvää uutta etuuskustannusta. Kompensaatio tarkistetaan vuosittain kansaneläkeindeksillä, mutta muuten kompensaatio ei muutu. Jatkossa laajenevan rahoitusvastuun nettovaikutus kunnan talouteen riippuu siis siitä, miten kunta onnistuu työttömyysjaksojen vähentämisessä ja lyhentämisessä ja sen myötä etuusmenojen pienentämisessä suhteessa uudistuksen voimaantulohetken tilanteeseen.
Laajenevan rahoitusvastuun myötä työllisyyskehityksellä tulee uudistuksen jälkeen olemaan entistä suurempi vaikutus kunnan talouteen. Verotulojen kehityksen lisäksi työllisyyskehityksellä on suora vaikutus kunnan työttömyysetuuksien maksuvastuisiin mutta myös työvoimapalveluiden kysyntään. Kunnilla on näin ollen useita kannusteita työllisyyden edistämiseen sekä kustannusvaikuttavien palveluiden järjestämiseen. Työttömyyden keston mukaan kasvava rahoitusvastuu kohdentaa työllisyyden edistämisen kannusteita niihin työttömiin, joiden työttömyys on vaarassa pitkittyä ja jotka tarvitsevat intensiivisempää palvelua työllistymisensä tueksi.
TE-palveluista muodostuu kunnalle uusi valtionosuustehtävä
Kunnille muodostuu TE-palveluiden järjestämisestä uusi lakisääteinen tehtävä, minkä arvioidaan lisäävän kuntien kustannuksia noin 660 miljoonalla eurolla. Uuden valtionosuustehtävän rahoitus kohdennetaan kunnille peruspalveluiden valtionosuuden kautta. Valtionosuus on yleiskatteista rahoitusta, eli kunnat voivat käyttää rahoitusta haluamallaan tavalla tehtävälainsäädännön puitteissa. Valtionosuusjärjestelmä kohdentaa rahoitusta kunnille laskennallisesti, ei kustannuksiin perustuen. Uuden tehtäväkokonaisuuden rahoitus kohdennetaan kunnille pääsääntöisesti työikäisen väestön ja työttömien määrän mukaan. Näiden kriteerien on arvioitu kuvaavan TE-palveluiden palvelutarvetta, ja näin ollen rahoitusta voidaan näiden kriteerien avulla kohdentaa palvelutarvetta vastaavasti. Valtionosuuskriteereiden taustalla olevat tilastot päivittyvät vuosittain, jolloin myös muutokset kunnan demografiassa ja työllisyydessä tulevat huomioiduksi palveluiden rahoituksessa.
Kuntien peruspalvelujen valtionosuus ei kohdennu yksittäiselle kunnalle kustannuksia vastaavasti, mutta koko maan tasolla valtionosuuksien kustannuspohja seuraa toteutuneita palveluiden järjestämiskustannuksia. Kustannusten taso tarkistetaan vuosittain lakisääteisessä kustannustenjaon tarkistuksessa. Tarkistuksessa valtionosuuden kustannuspohja tarkistetaan vastaamaan varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen, kirjastotoimen sekä jatkossa myös TE-palveluiden toteutuneita nettokustannuksia. Mikäli kustannuspohja on ollut liian alhainen toteutuneisiin kustannuksiin verrattuna, huomioidaan erotus peruspalvelujen valtionosuudessa. Onnistunut tarkistusprosessi edellyttää, että kunnista saadaan kerättyä laadukas tietopohja annetussa aikataulussa.
Kuntien raportoimat taloustiedot muodostavat rahoituksen kustannuspohjan
Kustannustenjaon tarkistuksessa hyödynnetään kuntien ja kuntayhtymien Valtiokonttorille raportoimia palveluluokittaisia tilinpäätöstietoja. TE-palvelujen siirtyminen kuntien järjestämisvastuulle tuo kunnille sekä kuntien, alueiden ja eri toimijoiden välille uusia rahavirtoja. Uudet palvelut ja rahavirrat puolestaan tuovat uusia Valtiokonttorille raportoitavia palveluluokkia, tilejä tai muita seurantakohteita, jotka täsmentyvät kevään 2024 aikana. Tiedot raportoidaan paitsi käyttötaloudesta myös investoinneista, joiden rahoittamisen mallit alueiden ja jäsenkuntien välillä voivat vaihdella rahoitusvastuun säilyessä kunnilla. Valtionosuusrahoituksen tarpeiden lisäksi työ- ja elinkeinoministeriöllä on palveluiden kustannuksiin ja toiminnan vaikuttavuuteen kohdistuvia seurantatarpeita ja Tilastokeskuksella tilastointitarpeita.
Raportointi perustuu lainsäädäntöön ja sitä ohjaavat kirjanpitolautakunnan hyvinvointialue- ja kuntajaoston yleisohjeet ja lausunnot sekä talousraportoinnin kuntien AURA-käsikirja. Kuntien yleisohjeita tuloslaskelman, taseen, rahoituslaskelman ja pysyvien vastaavien käsittelyn osalta on tarkistettu syksyn aikana.
Siirtyvä lomapalkkavelka ja omaisuuserät eivät vaikuta tulokseen
Siirtyvien tehtävien ja henkilöstön lisäksi uudistuksessa kuntiin ja kuntayhtymiin siirtyy omaisuus- ja pääomaeriä TE-toimistoilta, ELY-keskuksilta sekä KEHA-keskukselta. Näitä eriä ovat siirtyvään henkilöstöön kohdistuva lomapalkkavelka sekä tehtävien hoitamiseen liittyvä irtaimisto, irtaimen omaisuuden omistusta, hallintaa ja käyttöä koskevat oikeudet sekä immateriaaliset oikeudet ja luvat.
Kirjanpitolautankunnan hyvinvointialue- ja kuntajaosto on antanut oma-aloitteisen lausunnon (numero 138) näiden siirtyvien erien käsittelystä kunnan ja kuntayhtymän kirjanpidossa.
Lausunnon mukaisesti kunnat ja kuntayhtymät kirjaavat siirtyvän lomapalkkavelan tilikauden 2025 aloittavassa taseessa muuksi saamiseksi valtiolta ja siirtovelaksi henkilöstölle (lomapalkkajaksotus). Lomapalkkavelan siirto ei vaikuta kunnan tai kuntayhtymän tuloslaskelmaan.
Kuntiin ja kuntayhtymiin korvauksetta siirtyvä omaisuus katsotaan täydellä rahoitusosuudella saaduksi, jolloin siitä ei synny poistettavaa hankintamenoa. Siirtyvän omaisuuden luovutusarvoa ja siihen liittyvää rahoitusosuutta ei esitetä tilikauden 2025 tapahtumana, eikä omaisuuden luovutusarvoa merkitä taseeseen. Korvauksetta saatuja arvoltaan merkittäviä omaisuuseriä on perusteltua kuitenkin seurata nimikkeenä pysyvien vastaavien erilliskirjanpidossa.
Kirjanpitolain mukaan tilinavauksen tulee perustua edellisen tilikauden päättäneeseen taseeseen. Tämän varmistamiseksi tulee huolehtia alkusaldoihin kirjattavien muutosten riittävästä dokumentoinnista, jotta kirjausketju säilyy aukottomana edellisen vuoden päättävästä taseesta lopullisiin alkusaldoihin.
Kyseessä olevat omaisuuden ja lomapalkkavelan siirtoja koskevat kirjaukset eivät ole luonteeltaan kirjanpitoperiaatteiden muutoksia tai aikaisempien vuosien virheiden oikaisuja, joten selvitys vertailukelvottomuutta aiheuttavista seikoista annetaan tilinpäätöksen liitetiedoissa. Käytännössä liitetietona annetaan ainakin selvitys työvoimapalvelujen siirron vaikutuksesta tuottojen ja kulujen määriin sekä aloittavaan taseeseen kirjattujen lomapalkkavelan ja siihen liittyvän saamisen määrästä. Lisäksi selostus edellä mainittujen seikkojen vaikutuksesta annetaan toimintakertomuksessa.
