Näin hallitus leikkaa kuntien ja alueiden taloudesta

Kunnat välttyvät valtionosuuksien isoilta leikkauksilta, mutta hyvinvointialueet joutuvat kiristämään vyötään rajusti. Näin Orpon hallitus jakaa niukkuutta tulevina vuosina.
27.11.2023 Matti Remes

Petteri Orpon hallituksen toimet valtiontalouden tasapainottamiseksi näkyvät kaikessa julkishallinnossa. Erityisen kovia sopeutuspaineet ovat 21 hyvinvointialueella, joiden vastuulle sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi vuoden alussa.

Hallitusohjelmassa hyvinvointialueiden sote-palveluille on 1,4 miljardin euron säästötavoite vuoteen 2027 mennessä. Alueilta edellytetään muutosohjelmia, joilla tavoite saavutetaan.

Hyvinvointialueiden taloutta rasittavat jo ennestään raskaat alijäämät, joiden yhteismäärän arvioidaan nousevan tänä vuonna reilusti yli miljardin euron.

Edessä on kipeitä päätöksiä esimerkiksi palveluverkon supistamisista. Kaikilla hyvinvointialueilla ei pidetä kuitenkaan realistisena, että sote-uudistuksen alkuvaiheessa syntyneet alijäämät pystytään kattamaan hyvinvointialuelain edellyttämässä ajassa.

Lain mukaan hyvinvointialueen taseen alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Esimerkiksi vuoden 2023 taseen alijäämä ja myös sen jälkeen kertynyt alijäämä tulee olla katettu viimeistään vuoden 2026 tilinpäätöksessä.

Talouden tasapainotus kova urakka

Valtiovarainministeriön (VM) muutosjohtaja Ville-Veikko Ahonen sanoo, että hyvinvointialueilla on edessään kova työ talouden tasapainottamisessa ja palveluiden kehittämisessä.

Julkisessa keskustelussa häntä häiritsee kuitenkin se, että ennustetuista alijäämistä puhutaan jo ikään kuin ne olisivat toteutuneet.

– Vielä emme voi arvioida, miten hyvinvointialueet onnistuvat taloutensa tasapainottamisessa. Niillähän on vasta ensimmäinen vuosi menossa, eikä tilinpäätöstietoja ole vielä käytettävissä.

Huolet ovat kuitenkin Ahosen mielestä aitoja. Kaikkien aluei­den on ryhdyttävä tosissaan toimiin.

– Ydinviestimme on, että kaikkien alueiden tulee vauhdittaa sekä pitkäjänteistä toiminnan uudistamista että lyhyen aikavälin tasapainottamista.

Ville-Veikko Ahonen

Alijäämän umpeen kurominen iso urakka

Päijät-Häme kuuluu niihin hyvinvointialueisiin, joiden alueella on tehty jo ennen sote-uudistusta isoja ja hankaliakin päätöksiä esimerkiksi palveluverkon uudistamisessa. Siitä huolimatta hyvinvointialuejohtaja Petri Virolainen ennakoi, että tilinpäätös jää tänä vuonna 42 miljoonaa euroa alijäämäiseksi.

– Talouden tasapainottamiseksi on tarpeen jatkaa toimia. Hallitusohjelman säästötavoite edellyttää meiltä kulurakenteen merkittävää oikaisua.

Ensi vuonna hyvinvointialue sopeuttaa talouttaan 18 miljoonalla eurolla. Virolaisen mukaan henkilöstövähennyksiä tai lomautuksia ei ole suunnitteilla, vaan säästöjä etsitään karsimalla vuokratyötä, ylitöitä ja erilliskorvauksia.

– Suurin haasteemme on tällä hetkellä työntekijäpulasta johtuva epätarkoituksenmukainen ja kallis vuokratyövoiman käyttö. Oman henkilöstön käytön lisääminen on tähän ongelmaan ensisijainen ratkaisu, Virolainen sanoo.

Myös muutokset palveluverkossa ovat Virolaisen mukaan välttämättömiä. Lisäksi hyvinvointialueelle siirtyneiden kiinteistöjen omistukset ja vuokrasopimukset käydään läpi.

– Näin voidaan säästää miljoonia, ei tosin nopealla aikataululla.

Petri Virolainen

Ministeriöltä luvassa lisää ohjausta

Hallitusohjelmassa linjataan, että hyvinvointialueiden rahoitusmalli pysyy ennallaan vuosina 2023–2025. Samalla aloitetaan rahoitusmallin uudistustyö.

– Hyvinvointialueita koskevaa rahoituslainsäädäntöä muutetaan asteittain hallituskauden aikana. Uudistuksen iso linja on lisätä rahoituksen kannustavuutta, VM:n Ahonen kertoo.

Hallitus aikoo seurata tiiviisti hyvinvointialueiden tekemien muutosten vaikutuksia. Suunnitelmiin kuuluu myös uusi ennakollinen hyvinvointialueiden tehostetun talousohjauksen menettely. Sitä käytetään tilanteissa, joissa hyvinvointialueen taloudenpito on vaarantumassa merkittävällä tavalla.

Petri Virolainen pitää valtiovallan ohjauksen tiukentumista ongelmallisena, kun asiaa katsoo hyvinvointialueiden itsehallinnon näkökulmasta. Alueiden asukkaat ovat valinneet aluevaltuustot, joiden tehtävänä on päättää alueensa palveluista.

– VM:n ohjauksen lisääntyminen voi johtaa tilanteeseen, jossa ministeriöltä tulee ohjausta ohi aluevaltuuston. Voi olla, että ministeriö edellyttää jotakin, kun taas aluevaltuusto haluaa tehdä toisin. Silloin hyvinvointialueen johto joutuisi ikään kuin kahden tulen väliin.

Virolaisen mielestä hyvinvointialueet tarvitsevat kuitenkin tuekseen kansallisia linjauksia ja normituksen purkamista. Se edellyttää toimintamallien ja palvelutarjonnan yhtenäistämistä lainsäädännön kautta.

Hallitusohjelma lupaa tähän apua. Ahonen huomauttaa, että hallitus on sitoutunut yksinkertaistamaan hyvinvointialuei­den sääntelyä. Käynnistymässä on niin sanottu sote-palvelureformi, jossa uudistetaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelulainsäädäntö ja siihen liittyvä ohjaus.

– Hallitusohjelman kirjauksista sote-palvelureformi on eniten hyvinvointialueisiin vaikuttava asia. Se tukee osaltaan niiden uudistustyötä ja talouden tasapainottamista, Ahonen huomauttaa.

Kunnat välttyvät isoilta leikkauksilta

Hallitusohjelma jakaa niukkuutta myös kunnille. Kuntaliiton kuntatalousasioiden johtaja Sanna Lehtonen on kuitenkin tyytyväinen siihen, että isoilta valtionosuusleikkauksilta vältytään.

– Se on euromääräisesti ehdottomasti myönteisin asia. Hallituksen toimien kokonaisvaikutusta kuntatalouteen on kuitenkin vielä vaikea arvioida.

Lehtosen mukaan hallitusohjelmassa on asioita, joilla on kuntiin epäsuoria taloudellisia vaikutuksia. Sellaisia ovat esimerkiksi leikkaukset sosiaaliturvaan.

– Perustoimeentulotuen rahoitusvastuusta puolet on kuntien vastuulla. Muiden tukien saamisen kiristyessä perustoimeentulotuen saajien määrä voi kasvaa, mikä lisäisi kuntien menoja.

Sanna Lehtonen

Lehtosen mielestä myönteistä hallitusohjelmassa on kuntien rahoitusjärjestelmän uudistuksen käynnistyminen.

Valtiovarainministeriön finanssineuvos Markku Nissisen mukaan olennaista uudistuksessa on, että kuntien rahoituksen ja valtionosuusjärjestelmän kokonaisuus uudistetaan vastaamaan kuntien uutta roolia.

Sote-uudistuksessa kuntien valtionosuustehtävistä noin 70 prosentin osuus siirtyi hyvinvointialueille. Kuntien peruspalvelujen valtionosuuteen sisältyvät uudistuksen jälkeen erityisesti varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus. Lisäksi kunnat vastaavat osaltaan toisen asteen koulutuksen rahoituksesta.

Vuoden 2025 alusta kuntien tehtäväksi siirtyvät TE-palvelut.

– Valtionosuusjärjestelmässä on huomioitava jatkossa tämä rahoituksen kokonaisuus. Uudistus koskee ensi sijassa kuntien peruspalvelujen valtionosuutta, Nissinen sanoo.

Hänen mukaansa valmistelun kannalta haasteellisinta on löytää tasapainoinen kokonaisuus koko maahan tilanteessa, jossa uudistus toteutetaan kustannusneutraalisti valtion ja kuntien välillä.

Nissisen mukaan rahoitusuudistuksen lähtökohtana on varmistaa eri kokoisten kuntien edellytykset järjestää lakisääteiset peruspalvelut. Haasteena on, että väestön ikääntymisen ja muuttoliikkeen vaikutukset ovat erilaiset eri puolilla Suomea.

– Uudistuksessa on otettava huomioon muuttotappiokuntien tarpeet. Toisaalta on vahvistettava kasvavien kuntien ja kaupunkien edellytyksiä investoida kasvuun ja hoitaa sosiaalisia ongelmia, Nissinen huomauttaa.

Markku Nissinen

Painopiste yleiskatteelliseen rahoitukseen

Hallitusohjelman mukaan kuntien tehtävien rahoitusta vahvistettaessa painotetaan yleiskatteellisia valtionosuuksia valtion­avustusten sijaan.

– Yleiskatteellisuus tarkoittaa, että kunta voi käyttää sille maksetun valtionosuuden parhaaksi katsomallaan tavalla. Käyttöä ei ole siis sidottu kunnan kannalta, kun taas valtionavustusten yleisenä tarkoituksena on sitoa rahoitus tiettyyn käyttötarkoitukseen, VM:n Nissinen kertoo.

Kuntaliiton Lehtosen mielestä yleiskatteellisuuden lisääminen on hyvä suunta, sillä se vahvistaa kuntien itsehallintoa. Hän myös toivoo rahoituksen uudistamista niin, että tasapuolisuus ja kuntien välinen oikeudenmukaisuus toteutuvat.

– Toiveemme on, että tulevat laskentaperusteet vastaavat mahdollisimman tarkasti kuntien lakisääteisiä tehtäviä sote-uudistuksen jälkeen.

Lehtosen mielestä on lisäksi tärkeää, että valtionosuuksien ohella uudistuksessa katsotaan laajasti koko rahoituspohjaa.

– Valtionosuudet muodostavat enää 15 prosenttia kuntien kokonaismenoista.  Mukaan tarkasteluun tulee ottaa myös tärkein tuloerä eli kuntien verotulot.

Rahoitusuudistuksen uudistusta on alkanut valmistella eri tahoja edustava työryhmä. Tavoitteena on, että uudistus tulisi voimaan vuoden 2026 alusta.

Kiinteistöistä luvassa lisää verotuloja

Kuntien mielestä hallitusohjelman myönteisiin linjauksiin kuuluu lupaus kiinteistöverotuksen uudistamisesta, mikä lisäisi kuntien verotuloja. Se on kuitenkin Lehtosen mukaan esimerkki kirjauksista, joihin tulee saada teknisiä tarkennuksia, ennen kuin niiden euromääräisiä kuntakohtaisia vaikutuksia voidaan määritellä.

Hallituksen esityksen mukaan maapohja eriytetään yleisestä kiinteistöverolajista niin, että siihen sovelletaan omaa veroprosentin vaihteluväliä. Maapohjan osalta vaihteluvälin alarajaksi tulisi 1,30 prosenttia nykyisen 0,93 prosentin sijaan. Yläraja säilyisi 2,00 prosentissa.

Lehtosen mielestä kuntien verotulojen lisääminen on positiivinen asia, mutta se tulee tehdä itsehallintoa kunnioittaen.

– Kuntien pitää saada päättää verotuksen tasostaan itsenäisesti, eikä rajauksia mihinkään kuntien veromuotoihin tarvita.

Lehtonen antaa hallitusohjelmalle kiitosta lupauksesta normien keventämisestä, mikä antaisi kunnille lisää toimintavapautta järjestää palveluja parhaalla mahdollisella tavalla. Sen toteutuminen käytännössä edellyttää kuitenkin vielä paljon työtä muun muassa lainsäädännön uudistamisessa.

JulkishallintoUusimmat Artikkelit
Katso kaikki