Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu valtion yleiskatteiseen rahoitukseen
1.1.2023 toimintansa aloittaneiden hyvinvointialueiden rahoitus perustuu pääosin valtion yleiskatteiseen rahoitukseen. Hyvinvointialueiden rahoituksesta säädetään laissa hyvinvointialueiden rahoituksesta (617/2021, jäljempänä rahoituslaki). Rahoituslaissa säädellyn yleiskatteisen rahoituksen lisäksi hyvinvointialueille voidaan myöntää valtion avustuksia tai muuta erillisrahoitusta. Hyvinvointialueet voivat kerätä myös asiakas- ja palvelumaksuja. Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta. Hyvinvointialueiden rahoituksen rakenne poikkeaa siten sote-uudistusta edeltäneestä kuntapohjaisesta sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisen rahoituksesta merkittävällä tavalla.
Rahoitusmallilla on useita tavoitteita, kuten kansalaisten peruspalveluiden turvaaminen ja toisaalta julkisen talouden kestävyyden turvaaminen kustannusten kasvun hillinnän kautta. Koska hyvinvointialueiden järjestämisvastuulla olevin palveluiden rahoitus perustuu valtion rahoitukseen, myös hyvinvointialueiden taloutta ja investointeja säädellään. Hyvinvointialueiden rahoitusta tulisikin arvioida osana talouden kokonaisuutta. Hyvinvointialueiden toiminta on vielä niin alkuvaiheessa, että rahoitusmallin toimivuudesta on vaikea antaa luotettavaa arviota. Taloustietojen raportointi mahdollistaa kuitenkin aiempaa ajantasaisemman ja kattavamman tiedon saamisen hyvinvointialueiden toiminnasta ja taloudesta, mikä tukee myös rahoitusmallin toimivuuden arviointia.
Valtion rahoituksella on useita tavoitteita
Koska hyvinvointialueiden tulot perustuvat lähes täysin valtion rahoitukseen, tulee rahoitusmallin vastata useaan tavoitteeseen. Kyseessä ovat kansalaisten peruspalvelut, joten rahoituksen tulee turvata riittävät perustuslain mukaiset sosiaali- ja terveystoimen sekä pelastustoimen palvelut. Hyvinvointialueilla on laaja itsehallinto.
Alueiden saama rahoitus on yleiskatteista. Tämä tarkoittaa sitä, että alueilla on oikeus päättää rahoituksen käyttämisestä ja palveluiden järjestämisestä itsehallintonsa puitteissa. Siten rahoituksen tulisi olla mahdollisimman ennakoitavaa, jotta alueellinen itsehallinto voisi toimia.
Julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta rahoitusmallilla tavoitellaan kustannusten kasvun hillintää, erityisesti alkuvaihetta pidemmällä aikavälillä. Rahoitusmalliin on rakennettu useita kustannusten kasvun hillintään tähtääviä elementtejä, minkä lisäksi rahoituksen yleiskatteisuus ja laskennallisuus kannustavat alueita rahoituksen tehokkaaseen käyttöön ja tukevat alueiden itsehallintoa. Uudistuksen valmisteluvaiheessa tunnistettiin alkuvaiheeseen liittyvät niin sanotut muutoskustannukset. Tämän takia kustannusten kasvun hillintään tähtäävät elementit alkavat toimia kokonaisuudessaan vasta ensimmäisten toimintavuosien jälkeen.
Hyvinvointialuekohtainen rahoitus määritellään laskennallisten tekijöiden perusteella
Kullekin hyvinvointialueelle kohdennettava valtion rahoitus on laskennallista. Rahoitus perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliseen rahoitukseen (noin 98 prosenttia) sekä pelastustoimen laskennalliseen rahoitukseen (noin 2 prosenttia). Sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisesta rahoituksesta noin 80 prosenttia jakautuu alueille Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen perustuvien aluekohtaisten väestön palvelutarvetta kuvaavien kertoimien perusteella.
Muita laskennallisen rahoituksen määräytymistekijöitä ovat muun muassa asukasperusteisuus, vieraskielisyys, kaksikielisyys ja asukastiheys. Pelastustoimen laskennallisen rahoituksen jakautumiseen vaikuttavat lisäksi alueelliset riskitekijät. Kuviossa 1 kuvataan rahoitusmallin laskennallisten kriteerien osuudet vuodelle 2024.
Rahoitusmallin laskennallisuus tarkoittaa sitä, että yksittäisen hyvinvointialueen saama rahoitus ei perustu kyseisen alueen palveluiden järjestämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Mikäli alue tuottaa palvelut annettua rahoitusta alhaisemmin kustannuksin, rahoituksen laskennallisuus antaa alueelle mahdollisuuden pitää tämän hyödyn.
Laskennallisen rahoituksen määrä pohjautuu kuntien vuonna 2022 sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palveluiden järjestämisestä aiheutuneisiin kustannuksiin. Laskennallista rahoitusta korotetaan vuosittain Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskeman arvioidun palvelutarpeen kasvun sekä kustannustason muutoksen perusteella. Vuosina 2023–2029 palvelutarpeen arvioituun kasvuun lisätään 0,2 prosenttiyksikköä toiminnan alkuvaiheesta syntyvien muutoskustannusten kattamiseksi. Vuodesta 2025 alkaen arvioidun palvelutarpeen vuosittaisesta muutoksesta korotettuna määräaikaisella lisäyksellä otetaan kuitenkin huomioon vain 80 prosenttia, minkä tavoitteena on kannustaa alueita tehokkaaseen palveluiden järjestämiseen.
Mikäli hyvinvointialueille säädetään uusia tehtäviä tai velvoitteita, niitä vastaava rahoitus lisätään täysimääräisesti rahoitukseen.
Siirtymää kuntapohjaisesta palveluiden järjestämisestä tasataan siirtymätasauksella
Hyvinvointialueiden rahoitus on laskennallista uudistuksen voimaantulovuodesta 2023 lähtien. Useilla hyvinvointialueilla laskennallinen rahoitus kuitenkin poikkeaa siitä, minkä verran tehtävistä aiemmin vastanneet alueen kunnat käyttivät rahaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluiden järjestämiseen. Tätä erotusta laskennallisen rahoituksen ja alueen kuntien kustannuksien välillä tasataan niin sanotulla siirtymätasauksella. Siirtymätasaus on aluekohtainen.
Jos alueen laskennallinen rahoitus on alhaisempaa kuin alueen kuntien kustannukset, siirtymätasaus lisää rahoitusta erotuksen verran (siirtymätasauslisä). Jos alueen laskennallinen rahoitus on puolestaan korkeampaa kuin alueen kuntien kustannukset, siirtymätasaus vähentää rahoitusta erotuksen verran (siirtymätasausvähennys).
Siirtymätasaus on porrastettu siirtymäkaudella vuosien 2023–2029 aikana. Siirtymätasauksen osuus hyvinvointialueen rahoituksesta vähenee portaittain vuoteen 2029 asti, jonka jälkeen jäljelle jäänyt siirtymätasaus jää pysyväksi osaksi hyvinvointialueen rahoitusta.
KULLEKIN HYVINVOINTIALUEELLE KOHDENNETTAVA VALTION RAHOITUS ON LASKENNALLISTA.
Jälkikäteistarkistuksella varmistetaan, ettei kustannuskehitys erkane valtion rahoituksesta
Hyvinvointialueiden rahoitusta tarkistetaan kahden vuoden viiveellä vastaamaan hyvinvointialueiden lakisääteisten palveluiden toteutuneita kustannuksia. Rahoitusmalli toimiikin kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa vuonna 2025, kun ensimmäinen jälkikäteistarkistus on tehty rahoitukseen vuoden 2023 toteutuneiden kustannusten perusteella.
Jälkikäteistarkistuksessa valtion rahoitusta verrataan hyvinvointialueiden yhteenlaskettuihin toteutuneisiin kustannuksiin. Kyseinen tarkistus tehdään koko maan tasolla. Sen kautta tehtävä rahoituksen tason korotus ei siten kohdennu juuri niille hyvinvointialueille, joilla kustannukset ovat ylittäneet niille myönnetyn rahoituksen. Toisaalta, mikäli jokin alue on onnistunut järjestämään palvelut sille myönnetyn rahoituksen puitteissa, hyötyy kyseinen alue jälkikäteistarkistuksen kautta tehtävästä rahoituksen korotuksesta. Rahoituksen jälkikäteisellä tarkistuksella on siten oma kannustinvaikutuksensa kustannusten kasvun hillintään.
HYVINVOINTIALUEELLA ON OIKEUS SAADA VALTIOLTA LISÄRAHOITUSTA, MIKÄLI YKSITTÄISEN ALUEEN RAHOITUS EI TURVAISI RIITTÄVIEN SOSIAALI- JA TERVEYSHUOLLON SEKÄ PELASTUSTOIMEN PALVELUJEN JÄRJESTÄMISTÄ.
Hyvinvointialueen mahdollisuus lisärahoitukseen
Hyvinvointialueella on oikeus saada valtiolta lisärahoitusta, mikäli yksittäisen alueen rahoitus ei turvaisi riittävien sosiaali- ja terveyshuollon sekä pelastustoimen palvelujen järjestämistä. Lisärahoitusta voidaan myöntää hyvinvointialueen oman hakemuksen tai valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön tai sisäministeriön aloitteesta.
Lisärahoituksen tarpeen arviointi perustuu kattavaan kokonaisarvioon, jossa hyödynnetään ajantasaista tietoa hyvinvointialueen taloudesta ja toiminnasta.
Lisärahoituksella ei voida ratkaista pysyvää rahoitusvajetta. Se ei ole kestävä ratkaisu sellaisen hyvinvointialueen palvelujärjestelmän rahoitukseen, jonka ongelmien taustalla on rakenteellisia ja erillisiä korjaustoimenpiteitä edellyttäviä ongelmia. Tästä syystä toistuva lisärahoituksen saaminen voi käynnistää hyvinvointialueen arviointimenettelyn.
Rahoitusmallia kehitetään
Hyvinvointialueiden rahoitusmallin toimivuutta arvioidaan jatkuvasti uusimman käytettävissä olevan tiedon perusteella. Luotettavia arvioita on vielä haasteellista tehdä, sillä käytettävissä ei ole pidemmän aikavälin toteumatietoa hyvinvointialueiden talouden ja toiminnan kehityksestä.
Rahoitusmallin kehittämisestä on linjattu Pääministeri Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmassa. Muutostarpeiden edistämistä varten on asetettu valmistelutyöryhmä, joka arvioi eri ratkaisuvaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia. Rahoitusmallin muutokset kohdistuvat muun muassa tarveperusteisuuden kehittämiseen ja jälkikäteistarkistuksen kannustavuuden parantamiseen siihen lisättävän niin sanotun omavastuuosuuden kautta. Hyvinvointialueiden alkuvaiheen työrauhan turvaamiseksi ja rahoituksen ennakoitavuuden takia rahoitusmalliin tehtävät muutokset tehdään hallitusti ja vaiheittain, niin että rahoitusmalli pidetään ennallaan vuoden 2025 loppuun saakka.
Rahoitusta tulisi tarkastella osana hyvinvointialueiden talouden kokonaisuutta
Rahoitusmallin toimivuutta tulee arvioida osana talouden kokonaisuutta mutta myös suhteessa lakisääteisiin palveluihin. Valtiovarainministeriö vastaa hyvinvointialueiden rahoituksesta ja talouden muusta sääntelystä sekä hyvinvointialuetalouden arvioinnista koko maan tasolla ja aluekohtaisesti.
Hyvinvointialuelain (611/2021) mukaan hyvinvointialueiden tulee laatia taloussuunnitelma siten, että se on tasapainossa tai ylijäämäinen viimeistään toisen talousarviovuotta seuraavan vuoden päättyessä. Lisäksi hyvinvointialueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien.
Hyvinvointialueiden ensimmäinen toimintavuosi on alustavien tietojen mukaan vahvasti alijäämäinen. Vuoden 2025 rahoitukseen tehtävä jälkikäteistarkistus korjaa kahden vuoden viiveellä vuoden 2023 rahoituksen vajetta. Taloussuunnitelman tasapainovelvoitteen ja alijäämien kattamisvelvoitteen takia hyvinvointialueet eivät kuitenkaan voi jäädä odottamaan rahoituksen viiveellä tehtävää korjausta. Täyttääkseen lain asettamat velvoitteet alueiden tulee myös itse tehdä toimia, joilla kustannusten kasvua saadaan hillittyä ja rahoituksen vajetta pienennettyä.
Myös julkisen talouden kestävyyden ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden rahoituksellisen kestävyyden varmistamiseksi hyvinvointialueita kannustetaan löytämään keinoja kustannusten kasvun hillitsemiseksi esimerkiksi ottamalla käyttöön uusia toimintatapoja ja uudistamalla palvelurakenteita. Kukin alue kuitenkin päättää itsenäisesti kustannusten kasvua hillitsevistä toimista omien lähtökohtiensa ja päätöksentekonsa perusteella.
