Rahoitusvälineen merkitseminen käypään arvoon, käyvän arvon rahasto ja IAS-vaatimukset

KPL 5:2a §:ssä säädetään, että johdannaissopimukset ja muut rahoitusvälineet voidaan merkitä käypään arvoonsa. Merkitsemisessä ja esittämisessä tilinpäätöksessä on noudatettava IAS-asetuksella hyväksyttyjä kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja. Muutos rahoitusvälineen käyvässä arvossa merkitään käyvän arvon rahastoon silloin, kun IFRS-standardi (International Financial Reporting Standards) edellyttää sen esittämistä omassa pääomassa. Käyvän arvon rahaston jakamista ja muuta käyttöä koskevista rajoituksista säädetään osakeyhtiölaissa ja osuuskuntalaissa. Noudatettaessa pääsääntöä eli hankintamenoperustetta IFRS-vaatimus ei koske kirjaamista. Tällöin rahoitusomaisuuteen kuuluvat arvopaperit ja muut sellaiset rahoitusvarat merkitään hankintamenon suuruisina tai, jos niiden todennäköinen käypä markkinahinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tämän määräisinä (KPL 5:2 §).

Käyvän arvon arvostusmahdollisuus koskee myös mikroyrityksiä. Jos mikroyritys soveltaa käyvän arvon arvostusta, se ei saa laatia tilinpäätöstään mikroyritystä koskevien säännösten mukaan, vaan sen on sovellettava pienyrityssäännöstöä. Tämä merkitsee muun muassa sitä, ettei mikroyritys saa oikeaan ja riittävään kuvaan liittyvää suojasäännöstä hyväkseen (”mikroyrityksen tilinpäätös täyttää oikean ja riittävän kuvan vaatimuksen kirjanpitolain 3 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla tavalla, jos siinä esitetään tässä ja 4 luvussa edellytetyt tiedot”). Käyvän arvon arvostamisen osalta myös mikroyritystä koskevat IAS-vaatimukset.

Säännöksessä oleva viittaus tarkoittaa ensisijaisesti rahoitusvälineitä välittömästi koskevia standardeja IFRS 9 (Rahoitusinstrumentit), IFRS 7 (Rahoitusinstrumentit: tilinpäätöksessä esitettävät tiedot) sekä IAS 32 (Rahoitusinstrumentit: esittämistapa). Standardit sisältävät runsaasti rahalaitoksia koskevia määräyksiä, mutta ne koskevat myös muita IAS-asetusta noudattavia.

Käyvän arvon arvostusmahdollisuus koskee myös mikroyrityksiä.

Rahoitusvälineet

Rahoitusvälineillä IFRS-standardeissa tarkoitetaan kahden sopijaosapuolen välistä sopimusta, joka synnyttää toiselle sopimuksen osapuolelle rahoitusvaroihin kuuluvan erän ja toiselle rahoitusvelan tai oman pääoman ehtoisen rahoitusinstrumentin. Rahoitusvälineitä ovat rahoitusvarat ja -velat sekä johdannaiset. Rahoitusvälineisiin ei lueta taseessa omaan pääomaan sisällytettyjä eriä. Suomen lainsäädännössä rahoitusvälineet on määritelty sijoituspalvelulaissa. Tämän mukaisesti rahoitusvälineitä ovat muun muassa arvopaperimarkkinalaissa tarkoitetut arvopaperit, johdannaissopimukset ja hinnanerosopimukset.

Rahoitusvälineet voivat olla rahoitusomaisuutta, mutta myös esimerkiksi vaihto-omaisuutta. Vaihto-omaisuutena esitettävät arvopaperit on lähtökohtaisesti hankittu kaupankäyntitarkoituksessa, joten ne arvostetaan taseessa käypään arvoonsa ja käyvän arvon muutos tulee tuloslaskelmassa osaksi varaston muutosta. Jos yritys valitsee käyvän arvon käyttämisen rahoitusinstrumenttiensa osalta,sitä on sovellettava johdonmukaisesti kaikkiin kysymykseen tuleviin rahoitusvälineisiin.

Tulokseen vai käyvän arvon rahastoon

Kun sovelletaan käypään arvoon merkitsemistä, pääsääntönä on, että rahoitusvälineen arvonousu ja -lasku esitetään  tuloslaskelmassa tuottona ja arvonalentuminen kuluna. Näin arvonmuutokset vaikuttavat suoraan tilikauden tulokseen ja esimerkiksi osakeyhtiölain mukaan jaettavissa olevaan vapaaseen omaan pääomaan. Arvonmuutoksen käsittely käyvän arvon rahastossa on poikkeus, jota on sovellettava silloin, kun IFRS-standardissa niin määrätään. Käyvän arvon rahastoa käytetään muun muassa silloin, kun rahoitusinstrumenttia ei omisteta kaupankäyntitarkoituksessa (ks. myös KILA 2011/1870) sekä joidenkin suojauslaskentaan liittyvien erien kohdalla (ks. HE 89/2015 vp, KPL 5:2a §:ää koskevat perustelut). Käyvän arvon rahasto ei ole jaettavissa olevaa vapaata pääomaa, vaan kuuluu osakeyhtiölain mukaiseen sidottuun omaan pääomaan.

Jos käyvän arvon rahastoon merkitty arvonnousu osoittautuu myöhemmin perusteettomaksi esimerkiksi myynnin tai arvonalentumisen nojalla, arvonnousua peruutetaan ensin käyvän arvon rahastosta ja siltä osin kuin arvonalentuminen on tätä suurempi, alentuminen merkitään tulosvaikutteisesti (ks. KPL 5:2a.3 § ja KILA 2011/1880).

Arvostamisen yksityiskohtia

Kun rahoitusinstrumenttien arvonmuutoksia käsitellään tulosvaikutteisesti, tilinpäätökseen on merkittävä myös laskennallisten verojen muutokset, esimerkiksi arvonnousuun liittyvä laskennallinen verovelka.

Käyvän arvon määrittäminen tulee mahdollisuuksien mukaan sitoa markkinoilta havaittavissa oleviin arvoihin. Pörssiarvopapereiden osalta tämä on yleensä mutkatonta. Silloin kun markkinahinta ei ole suoraan havaittavissa, tulee käyttää yleisesti hyväksyttyjä arvonmääritysmenetelmiä. Näin joudutaan usein menettelemään esimerkiksi johdannaissopimusten kohdalla. Kun arvostamisessa käytetään markkinahintaa, laskennassa ei oteta huomioon laskennallisia tai arvioituja osto- ja myyntikuluja. Vastaavasti markkinanoteeratuille arvopapereille pyritään löytämään yksi mahdollisimman hyvin markkinahintaa kuvaava arvo, joka yleensä on osto- ja myyntikurssien välissä. Estettä ei ole sillekään, että kirjanpidolliseen varovaisuuteen liittyen käytettäisiin osto- ja myyntikurssia.

Liitetietoja ja toimintakertomustietoja

IFRS-standardit edellyttävät laajojen liitetietojen antamista koskien sekä käypään arvoon arvostettuja rahoitusvälineitä, että arvostusmenetelmiä. Tietojen vähimmäistason turvaamiseksi KPL 5:2a§:ssä säädetään, että ellei säännöksessä mainittua tietoa rahoitusvälineistä ole annettava IAS-säännösten nojalla liitetiedoissa, se on ilmoitettava toimintakertomuksessa. Tietoja tulee antaa:

1) rahoitusriskien hallinnan tavoitteista ja menettelytavoista, mukaan luettuna kunkin sellaisen ennakoidun liiketoimen päälajin suojausmenettely, johon sovelletaan suojauslaskentaa

2) hinta-, luotto-, likviditeetti- ja kassavirtariskeistä, jos nämä tiedot ovat olennaisia kirjanpitovelvollisen taloudellisen aseman tai tuloksen arvioimiseksi.

Emoyrityksen tulee antaa edellisessä kappaleessa luetellut tiedot toimintakertomuksessaan myös konsernin osalta.

Rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia yrityksen osingonjakokyvylle ja tunnuslukuihin.

Merkitys

Rahoitusvälineiden käypään arvoon arvostamisella voi olla merkittäviä vaikutuksia yrityksen osingonjakokyvylle ja tunnuslukuihin sekä tulos- että tasevaikutteisesti. Merkitys korostuu siirtymävaiheessa, kun arvostuspotentiaalia on kertynyt pitkältä ajanjaksolta. Toisaalta laskusuhdanteissa oman pääoman alentuminen saattaa olla vaikeasti hallittavissa, kun tase- ja tulosvaikutukset tulevat suoraan markkinoilta, vaikkei mitään olisi tappiolla realisoitukaan. Menettelytavat ja erityisesti tietojen antaminen vaativat huolellisuutta ja paneutumista, koska vastuukysymyksiä ratkottaessa tilinpäätöksen oikeellisuus ja annettujen tietojen kattavuus ovat keskeisiä tutkittavia seikkoja.