Professori Marjaana Helminen: Verotuksen pitää olla ennustettavaa

Kansainvälinen verotus pitää harmonisoida, mutta todennäköisesti se ei onnistu lähitulevaisuudessa.
20.8.2013

Jari Jokinen

Kuva Sami Tirkkonen

Marjaana Helmisen ikkunasta Porthanian kuudennessa kerroksessa pilkottavat Tuomiokirkon kullatut kupolit. Helsingin yliopiston kansainvälisen vero-oikeuden professori on täydellinen vastakohta varsin pelkistetylle työhuoneelleen. Nuorena hän osallistui missikisoihin ja rahoitti opintojaan mallintöillä. Nuoruuteen kuuluvat myös avomeriveneilyn Offshore 3 ­-luokan Suomen mestaruus, kädenväännön MM-kisojen viides sija ja fitnessurheilu.

– Nuorena pitää elää ja tehdä kaikenlaista, mitä mieleen juolahtaa. En häpeä osallistumistani missikisoihin, se oli 19-vuotiaalle nuorelle naiselle iso juttu silloin. Ja voisin mennä uudestaan, jos olisin 25 vuotta nuorempi, toteaa Helminen nauraen päälle.

Arvostettu kansainvälisen verotuksen asiantuntija opiskeli jo missikisojen aikaan Turun kauppakorkeakoulussa. Verotuksesta hänet sai innostumaan professori Raimo Immonen. Pohjaa nykyiselle ammattitaidolle rakennettiin myös oikeustieteellisessä.

– Millä tahansa elämän alueella pitää olla haasteita, muuten käy tylsäksi. En missään nimessä ollut mikään perinteinen eturivin tyttö ja hikipinko, kai siitä kertovat jotain jo harrastuksenikin. Olen aina ollut tehokas, toteaa Helminen. Hän jopa väittää nukkuvansa pitkät yöunet.

Nuoruudessa Helmisen harrastuksiin kuului myös klassinen yksinlaulu, joka väikkyi yhtenä vaihtoehtoisena ammattina. Yksinlaulun 2/2-kurssin hän suoritti tänä keväänä konservatoriossa. Laulava missi hän ei kuitenkaan ollut, eikä Dannyn kiertueilla.

– Jos olisi pyydetty, olisin todennäköisesti lähtenyt.

Verokeitaisiin kohdistuu painetta

Verotus kuitenkin vei voiton, ja professorin leipälaji on noussut talouskriisin myötä vahvasti esille. Kansantaloudet ovat kuralla ja nyt halutaan kaikki mahdolliset osapuolet yhteisiin talkoisiin. Tavallisetkin ihmiset ovat kiinnostuneet siitä, ketkä ovat olleet vapaamatkustajia ja hyödyntäneet verotuksen porsaanreikiä.

– Kiirettä on pitänyt ja kommentteja on pyydetty. Esimerkiksi verokeitaita kohtaan tulee painetta sekä EU:lta, OECD:ltä että medialta, joka on pitänyt asiaa esillä kiitettävällä tavalla. Ilmiö on maailmanlaajuinen, myöntää Helminen.

Syyttävä sormi on ollut kansalaiskeskustelussa terhakasti käytössä ja osoittanut verokeitaisiin ja niiden tarjoamia mahdollisuuksia hyödyntäviin kansainvälisiin yrityksiin. Myös euroalueen verotuksen harmonisoinnista on puhuttu paljon.

– Pidemmälle menevä harmonisointi on lähes välttämätöntä, jos halutaan pitää EU ja rahaliitto kasassa. Ei ole järkevää, että on yhteiset sisämarkkinat ja silti mahdollistetaan rajat ylittävä veronkierto, jota nyt harjoitetaan.

Kuinka pitkälle yhtenäistämisessä joskus mennään, on Helmisen mukaan hyvä kysymys.

– Verokeidaskohun myötä saadaan joka tapauksessa enemmän aikaan kuin tähän saakka on ollut mahdollista. Päätöksiin vaaditaan kuitenkin päättäjien ja erityisesti kansan poliittinen tahto.

Taloustilanne on johtanut siihen, että valtioille pitää saada verotuloja. Aiemmin vallalla oli trendi, jossa verot yritettiin välttää parhaalla mahdollisella tavalla. Nyt puhutaan siitä, mikä on eettisesti oikein.

– Ihmisten mielipide vaikuttaa ja yritysten pitää ottaa tämä huomioon, oli sääntely sitten mitä tahansa.

Helmisen mukaan kansainvälisessä verotuksessa on aina mahdollista, että erittäin monimutkaisilla järjestelyillä verot pystytään laillisesti välttämään.

– Eri asia on, onko se liiketaloudellisesti kannattavaa ja kustannustehokasta. Pitää olla kyse todella suurista tuloista.

Kansainvälisistä verojärjestelyistä pääsevät hyötymään lähinnä vain kansainvälisesti toimivat isot yritykset, mutta Helminen korostaa, että kotimaassa vastaava tilanne on harmaassa taloudessa, jossa verot jäävät maksamatta.

– Näiden kahden ääripään välissä on sitten suurin osa yrityksistä, jotka toimivat oikein ja maksavat veronsa.

Vapaan liikkuvuuden periaate rajoittaa

Kansainvälisen veronkierron suitsimista hankaloittaa EU:n vapaan liikkuvuuden periaate. Rajat ylittävää toimintaa ei saa verottaa tiukemmin kuin kotimaista toimintaa. EU-tuomio­istuin on kuitenkin todennut, että jos kyse on selkeästä veronkierrosta, siihen voidaan puuttua.

– Isot konsernit pystyvät silti aina osoittamaan, että toiminta jossain veroparatiisissa on liiketaloudellisesti tarpeellista.

Yksittäisillä mailla on jo nyt mahdollisuus puuttua tällaiseen verosuunnitteluun. Keinoja on Helmisen mielestä moniakin.

– Näitä ovat alikapitalisointia, siirtohinnoittelua, väli­yhteisöjä ja veronkiertoa koskeva lainsäädäntö. Selvästi on kuitenkin tarve miettiä, mihin saakka sääntelyssä pitää mennä. Korkovähennysrajoituslainsäädäntö tuli näiden kansainvälisten järjestelyjen vuoksi.

Käytännössä tämä tarkoitti, että muutaman ison yrityksen toiminnan takia kiristynyt lainsäädäntö koskee myös pelkästään Suomessa toimivia yrityksiä.

– Valitettava piirre verolainsäädännössä on, että se vain monimutkaistuu koko ajan, vaikka hallitus toisensa jälkeen lupaa sitä yksinkertaistaa.

Harva näkee Helmisen mukaan kokonaisuutta ja voimakkaan lobbauksen ansiosta syntyy erikoisia poikkeuksia, jotka sotkevat kokonaisuudistukset. Hän toivoo, että parhaillaan istuva verotyöryhmä pystyy tällaisen kokonaisuudistuksen pohjustamaan. Eri asia sitten on, löytyykö poliittisilta päättäjiltä voimaa ja rohkeutta se toteuttaa.

– Verotus on mennyt viime vuosina huonompaan suuntaan, sillä suunnittelun mahdollisuudet ovat kasvaneet. Jos veroprosenttien välinen ero olisi riittävän pieni, erilaisten yhtiömuotojen hyödyntäminen verosuunnittelussa ei olisi kannattavaa, toteaa Helminen ja viittaa esimerkiksi lääkärien suosimaan yhtiöjärjestelyyn.

Kansainvälinen kilpailutilanne on sellainen, että yhteisöveroa ei voida pitää kovin korkealla. Suomikin päätti kehysriihessään laskea sitä.

– Tässä laskussa ei ole pohjaa näkyvissä. Suomen ratkaisu ei ole radikaali ja suuri osa maista on sen jo tehnyt. Nyt tuo ratkaisu ei juurikaan auta, lähinnä sillä pystytään välttämään se, etteivät yritykset lähde muualle. Tuskin sillä yrityksiä tänne houkutellaan, koska palkkaverotus on meillä varsin korkealla.

Helmisen mukaan Suomella on kuitenkin hyvä tilanne sen osalta, että kansantalous on vakaa, eli tänne uskaltaa investoida. Viro tosin on ainoastaan 70 kilometriä Suomesta etelään ja siellä on edullisempi yritysverojärjestelmä. Voittoa ei veroteta ennen kuin sitä jaetaan yrityksestä ulos.

– Se oli ensimmäinen tämän tyyppinen verojärjestelmä ja se on toiminut hyvin.

Viron järjestelmää ei ole kopioitu missään, mutta Helmisen mukaan sitä kohti ollaan määrätyllä tavalla Suomessakin menossa, jos yhteisöverot jatkavat laskuaan täällä ja maailmalla.

Joku voittaa, joku häviää

Yhteisöverotuksessa on seurattava vallitsevaa kansain­välistä kehitystä ja yhteisöveroprosentin laskun vastapainoksi on puututtava osinkoverotukseen, jonka muuttaminen oli ja on edelleen Helmisen mielestä välttämätöntä. Muutkin kehysriihen päätökset olivat hänestä oikean suuntaisia. Eri asia on, meneekö kaikki niin kuin hallitus kehysriihessään kaavaili.

– Syksyyn mennessä näihinkin ehdotuksiin tulee varmasti muutoksia, sillä lobbaus on kovaa. Toivottavasti tästä ei kuitenkaan synny mitään torsoa ratkaisua, koska valtion budjetti on tiukka ja jokainen veroeuro tarvittaisiin. Osinkovero­kohu oli hyödyllinen, koska sen seurauksena kaikki olivat kommenteissaan kieli keskellä suuta ja nyt varmasti pyritään hyvään ratkaisuun.

Toisaalta tämä on Suomen pörssin näkökulmasta hankalaa.

– Muutoksissa joku aina voittaa ja toinen kärsii. Suomessa on totuttu liian hyvään. Aikanaan osinkoja koskenut yhtiöveron hyvitysjärjestelmä oli liioitellun edullinen muihin tuloihin verrattuna ja sama koski sitä seurannutta uutta osinko­verojärjestelmää. Taloudellinen toiminta hakee joka tapauksessa parhaat tavat toimia uudessa järjestelmässä.

Helmisestä on kuitenkin ikävää, jos pörssiin sijoittamisen ainoa syy olisi edullinen verotus. Muitakin vaikuttimia pitäisi olla.

Välillinen verotus varma tapa

OECD ja EU kannustavat jäsenmaitaan siirtämään painopistettä sellaiseen välilliseen verotukseen, jonka kiertäminen on vaikeaa tai käytännössä mahdotonta. Niitä ovat erilaiset kulutusverot, esimerkiksi energia- ja arvonlisävero. Niiden korottaminen on helppoa, mutta samalla otetaan askel kohti tasaveroa.

– Valtiot ovat ongelmissa talouksiensa kanssa ja näillä keinoilla verotuloja saadaan varmimmin. Valitettavaa on, että siinä ei voida ottaa huomioon verotuksen progressiota samalla tavalla kuin ansiotuloverotuksessa.

Ansiotulojen progressiota ei Helmisen mukaan kuitenkaan pitäisi lähteä kiristämään. Joitain muita rakenteellisia uudistuksia voitaisiin kuitenkin tehdä esimerkiksi siten, että pääomatuloissa olisi tietyn normaalitulon ylittävältä osin ansiotuloja vastaava progressio. Oli tulo tyypiltään mitä tahansa, kasvavien tulojen myötä veronmaksukyky kasvaa.

Helmisen mielestä arvonlisäveron korotuksessa ei voida mennä kovin pitkälle, sillä verokertymäkään ei kasva loputtomiin. Tämä nähtiin esimerkiksi Kreikassa.

– Veroprosentin korottaminen ei aina tuo lisää vero­tuloja. Yhteisöveronkin laskemisen kohdalla odotetaan, että se aktivoisi toimintaa, jolloin verotulojen pudotus ei olisi niin suuri, kuin yhteisöveroprosentin laskennallinen pudotus näyttäisi. Laaja veropohja ja alhainen verokanta tuo suuremman verokertymän.

Silti Helminen on sitä mieltä, että Suomessa arvonlisäveroa ja ainakin alennettuja verokantoja voisi vielä hieman korottaa. Hän ei kuitenkaan halua arvioida julkisesti, missä kriittinen raja kulkee. Hänen mielestään siihen vaikuttaa verotuksen kokonaisratkaisu.

Helminen pitää tärkeimpänä uusien verotusmuotojen keksimistä esimerkiksi ympäristöverojen puolelta ilman, että kilpailutilanne joidenkin toimialojen osalta heikkenee.

– Tärkeää on tietysti huomioida, että nyt kun yrityksillä menee huonosti ja tehdään tappiota, ei millään verotuksella saada verotuloja. Pitää luoda toimintaympäristö, jossa on hyvä harjoittaa oikeaa ja kannattavaa yritystoimintaa, eikä pyörittää papereita pöytälaatikkoyrityksissä.

Ennustettavuus mennyt huonoon suuntaan

Hollanti on euromaista hyvä esimerkki innovatiivisesta verotuksesta. Yritystoimintaa suosiva verotus on jatkunut jo vuosikymmeniä.

Suomessakin huojennuksia on rakennettu toinen toisensa jälkeen. Tuloksena on verotuksellinen himmeli, jossa kukaan ei pysy perässä. Ongelmana on yhtenäisen, pysyvän ja ennustettavan linjan puute.

– Välillä mennään toiseen suuntaan ja välillä toiseen. Hyvä esimerkki on tutkimus- ja kehitystoiminnan lisävähennys, jota tuskin monikaan ehtii hyödyntää, ennen kuin se jo loppuu. Korkovähennysrajoitus ja osinkoverotuksen muutokset vaikuttavat jopa yrityksen konsernirakenteeseen. Samanlainen seikkailu on kohdistunut arvonlisäveroprosenttiin ja loppu­tulos on, että kuluttaja maksaa.

Myös verotuksen ennustettavuus on Helmisen mukaan mennyt huonoon suuntaan.

– Se on erittäin huono asia. Investointien osalta tällainen poukkoilu on erittäin hankalaa. Verotus on aina vuosien saatossa muuttunut, mutta viime vuosina se on ollut liian sahaavaa.

Helminen on työskennellyt Hollannissa reilun vuoden kansainvälisessä konsulttiyhtiössä ja tuntee maan yritys­verotuksen hyvin. Vaikka sielläkin näitä huojennuksia on, toiminta on ollut johdonmukaista.

– Hollannissa on ollut jo vuosikymmeniä linja, jossa yrityksiin suhtaudutaan verotuksessa positiivisesti ja yritetään miettiä niiden kannalta järkeviä ratkaisuja. Jotkut ehkä pitävät maata jopa jonkinlaisena veroparatiisina. Mutta ei yritystoiminnan ratkaisuja voida joka vuosi muuttaa edestakaisin, siinä ei ole mitään järkeä.

Yksi Hollannista liikkeelle lähtenyt veroinnovaatio on niin kutsuttu patenttiboksi, joka koskee patentteja ja aineettomia oikeuksia, joita verotetaan kevyemmin. Niiden siirtäminen maasta toiseen on helppoa, minkä vuoksi asiaa on mietitty Suomessakin, jotta kertyvät verotuotot eivät karkaa kevyemmän verotuksen maihin.

Veroille on saatava vastinetta

Helmisen odotukset verotyöryhmän suuntaan ovat korkeat. Sieltä pitäisi tulla esityksiä, jotka vakauttaisivat tilanteen. Verotuksen pitäisi olla sellaista, että tietää mitä ja mistä maksaa.

– Tämän päivän verojärjestelmästä hyötyvät eniten lobbarit ja konsultit. Siirtohinnoittelukin on nykyisin niin monimutkaista, etteivät sitä osaa kuin konsultit tai erittäin isojen yritysten asiantuntijat.

Verokeskustelussa vertaillaan mielellään eri maiden tulo- ja yritysveroprosentteja. Silloin helposti unohtuvat perusasiat: veropohjan laajuus ja se, mitä veroilla kustannetaan.

– Pitää miettiä, mikä on veronalaista ja miten verot kerätään. Suomessa verot kerätään ja maksetaan hyvin. Kaikissa valtioissa asiat eivät ole samalla tasolla. Verojen keräämisen onnistuminen on tärkeää, sillä Suomessa julkinen sektori on iso ja se on paisunut koko ajan.

Helminen kannattaa kuitenkin pohjoismaista hyvinvointi­valtiota, jossa palvelut pelaavat tulotasosta riippumatta.

– Eri asia on, onko julkinen sektori liian iso ja onko sen toiminnassa kehittämistä. Tässäkin ollaan jonkinlaisella vedenjakajalla, ettemme romuta sitä, mitä on pidetty itsestäänselvyytenä.

Helminen muistuttaa, että Suomen verotus ei ole vielä kohtuutonta. Esimerkiksi ansiotuloverotus laski pitkään. Tavallisten ihmisten pitää tuntea, että he saavat veroilleen vastinetta, muuten maksuhalu heikkenee, on sitten kyse palkan­saajista tai yrityksistä. Jos näin tapahtuisi, verojen kerääminen vaikeutuisi.

Valtioiden suvereeni oikeus

Marjaana Helminen sanoo, että koska elämme globaalissa maailmassa, myös verotuksen suhteen pitää toimia yhtenäisesti ja yhtenäisin pelisäännöin. Suomessakin tämä on pakko hyväksyä, vaikka se tuntuisi vaikealta. Paluuta entiseen ei ole.

– Tällä tavalla eteneminen on järkevintä, koska silloin kukaan ei voi noukkia rusinoita pullasta. Ongelmat johtuvat juuri siitä, että ei ole tällaisia pelisääntöjä. Suomessakin pitäisi käydä poikkeamat läpi ja karsia kaikki pienet erityisedut, ettei veropohjaan jää mitään järjettömiä etuja.

Verotus on aina ollut valtioiden suvereeni oikeus, eikä riittävä harmonisointi ja hyvien ratkaisujen löytyminen ole Helmisen mukaan lähitulevaisuudessa todennäköistä, vaikka nyt monissa asioissa onkin edetty vauhdilla.

– Eivät kansainvälisen verotuksen ongelmat ainakaan minun elinaikanani mihinkään katoa.

Helminen suositteleekin kansainväliseen verotukseen erikoistumista nuorille opiskelijoille. Asiantuntijoita tarvitaan sekä konsulttiyhtiöissä että verohallinnossa.

– Töitä tällä sektorilla ainakin riittää. Minunkin oppilailleni tarjotaan töitä jo graduvaiheessa.

 

Marjaana Helminen

  • Syntynyt: 1968 Turussa.
  • Asuu: Turussa.
  • Perhe: Mies ja kaksi alakouluikäistä lasta.
  • Koulutus: KTM ja OTT, varatuomari.
  • Kielitaito: Suomi, englanti, ruotsi, saksa ja hollanti.
  • Ura: Vero-oikeuden assistentti Turun kauppakorkeakoulussa 1992–93. Auskultoi Tampereella. Helsingin kauppakorkeakoulussa assistentti ja professori. Helsingin yliopiston kansainvälisen vero-oikeuden professori. Hollannissa verokonsulttina 2001–2002 ja KHO:ssa 2010 (virkavapaalla yliopistosta). Suomen IFA:n puheenjohtaja ja mukana sen kattojärjestön komiteassa.
  • Harrastukset: Kuntosali, astangajooga, hyötykasvipuutarhan hoitaminen, yksinlaulu ja lasten harrastukset. Lapsilta oppinut kärsivällisyyttä ja hitautta.

 

 

HenkilötUusimmat Artikkelit
Katso kaikki