Uusi laki houkuttelee yrityksiä perustamaan henkilöstörahastoja

Henkilöstörahastoja koskeva uusi laki monipuolistaa rahastojen käyttömahdollisuuksia. Rahaston voi perustaa millaiseen tahansa yksityiseen tai julkiseen organisaatioon, jossa on vähintään kymmenen työntekijää ja liikevaihto on rahastoa perustettaessa tilintarkastuslaissa säädetyn määräinen. Rahastot saattavat jopa kohentaa yritysten rahoitusrakennetta.
26.1.2011

Tarja Laine Tapiolan henkilöstörahaston hallituksen jäsen, Suomen henkilöstörahastojen yhdistyksen puheenjohtaja

Henkilöstörahastoja koskeva laki uudistui vuodenvaihteessa. Kyseessä on suurin rahastojärjestelmän muutos sitten vuoden 1989, jolloin rahastot mahdollistanut laki säädettiin Suomessa.

Rahastoja on nyt kuutisenkymmentä, ja niissä on noin 140 000 jäsentä. Rahaa rahastoissa on puolisen miljardia euroa. Rahastoja on muun muassa Itellalla, VR-konsernilla, Fortumilla, Nordealla, Outokummulla, Rautaruukilla, Telia-Soneralla, Finnairilla, Sanoma Newsillä ja Sanoma Magazinesillä, Tapiola-ryhmällä, Metsolla, Sampo Pankilla ja Atrialla.

Uutta lakia valmistellut kolmikantainen työryhmä katsoi, että vanha laki oli liian monimutkainen ja jäykkä, jotta se innostaisi yrityksiä perustamaan rahastoja. Uusi laki monipuolistaa rahastojen käyttömahdollisuuksia. Lain säätäjät toivovatkin, että laki houkuttelee kaikenkokoisia yrityksiä ja virastoja perustamaan rahastoja.

Henkilöstörahasto on itsenäinen toimija

Lain perusteluissa todetaan, että ”henkilöstörahastolain tarkoituksena olisi palkita koko henkilöstöä tavoitteiden saavuttamisesta sekä parantaa yrityksen ja viraston tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä edistää työnantajan ja henkilöstön välistä yhteistoimintaa ja henkilöstön taloudellista osallistumista”.

Rahastojen perusratkaisut pysyvät laissa ennallaan. Edelleen yhtiö päättäisi voittopalkkiojärjestelmän perustamisesta ja henkilöstö perustaa rahaston, joka vastaanottaa ja hallinnoi yhtiön sinne antamia tulos- tai voittopalkkioeriä. Palkkio-erille rahasto yrittää saada mahdollisimman hyvän tuoton, jotta työntekijä saa käteensä lopulta suuremman summan kuin yhtiö alun perin hänelle antoi.

Pitää siis muistaa, että rahasto ei ole osa yhtiötä, vaan henkilöstön omistama ja hallinnoima itsenäinen toimija.

Edelleenkään rahastolle suoritetuista palkkiosta ei kertyisi sosiaaliturvaa, eikä yhtiön rahastolle maksamasta rahasta perittäisi veroa. Nostettaessa osuudesta 20 prosenttia on verovapaata, 80 prosentista maksetaan ansiotuloveroa.

Sen sijaan käteisenä maksetuista henkilöstörahastoeristä ja niiden lisäosista, jotka perustuisivat tulospalkkaukseen, maksettaisiin sekä verot että sosiaaliturvamaksut.

Tulos- ja voittopalkkio on yritykselle verotuksessa tulonhankkimiskustannuksena vähennyskelpoinen meno.

Uusi laki helpottaa henkilöstörahaston perustamista

Rahaston jäseniä olisivat edelleen lähtökohtaisesti kaikki yhtiön työntekijät, oli työsuhteen luonne mikä tahansa. Jäsenyys pitää alkaa viimeistään kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Rahaston säännöissä voidaan sulkea rahaston jäsenyyden ulkopuolelle esimerkiksi optio- tai muihin palkitsemisjärjestelmiin hyväksytyt työntekijät.

Uusi laki helpottaa rahastojen perustamista, sillä rahaston voi perustaa millaiseen tahansa yritykseen tai valtion tai kunnan virastoon tai laitokseen, jossa on vähintään kymmenen työntekijää ja yrityksen liikevaihto on rahastoa perustettaessa vähintään tilintarkastuslain (459/2007) 4 §:ssä säädetyn määräinen.

Rahastolle suoritetut henkilöstörahastoerät ja niiden lisäosat jaettaisiin edelleen aina vuosittain jäsenten rahasto-osuuksiin, joista enintään 15 prosenttia siirrettäisiin kunakin vuonna jäsenen nostettavissa olevaan osuuteen. Ensimmäisenä vuonna jäsenellä olisi siis mahdollisuus nostaa 15 prosenttia rahastossa olevista varoistaan ja seuraavina vuosina kaikki rahastoon vuosittain kertyneet 15 prosentin osuudet, joita hän ei ole vielä nostanut.

Aikaisemmin rahastosta sai nostaa varoja vasta viiden vuoden jäsenyyden jälkeen, mutta vastaisuudessa rahastosta saa nostaa varoja heti jäsenyyden alkamista seuraavana nostopäivänä. Nostopäivä on kerran vuodessa. Useimmissa rahastoissa jäsenen pitää ilmoittaa, mikäli hän haluaa nostaa rahansa.

Työsuhteen päättyessä koko rahasto-osuus pitää maksaa viimeistään neljän kuukauden kuluttua rahaston vuosittaisesta arvonmäärityspäivästä, jonka perusteella siis määritellään kunkin jäsenen osuus.

Eläkkeelle jääneet ja taloudellisista ja tuotannollisista syistä irtisanotut voivat nostaa osuutensa jaksotetusti niin, että viimeinen erä (tai vaikkapa koko erä) pitää nostaa neljän vuoden kuluttua. Jaksotus on joskus tarpeen muun muassa verotuksellisista syistä tai vaikkapa sen takia, että työn päättymisen jälkeisenä arvonmäärityspäivänä pörssikurssit ovat epäedullisen alhaiset.

Lain myötä rahastoerään uudenlaisen lisäosan mahdollisuus

Keskeisin lain tuoma muutos on se, että vastaisuudessa rahasto voi ottaa vastaan myös yhtiön kannattavuuden perusteella kaikille jäsenille samoilla säännöillä jaettavien voittopalkkioiden lisäksi myös tulospalkkioita, jos ne täyttävät lain määritelmän henkilöstörahastoerästä, joka on lain tuoma uusi termi.

Uudella henkilöstörahastoerällä tarkoitetaan siis vanhan lain mukaista kollektiivista voittopalkkioerää sillä erotuksella, että nyt osin tai kokonaan se voi perustua tuloksesta riippumattomiin kriteereihin (esimerkiksi erilaisten tuotannollisten tai laadullisten tavoitteiden saavuttamiseen).

Lisäksi laki mahdollistaa uudenlaisen henkilöstörahastoerän lisäosan, jonka voisi saada vain ennalta päätetty osa rahaston jäsenistä, kuten esimerkiksi tietty ammattiryhmä, toimipiste, tiimi tai tuotantolinja. Lisäosaa voi saada enintään kuukauden palkan verran vuodessa. Rahaston on säännöissään kirjattava, suostuuko se ottamaan lisäosia.

Nyt toimivat henkilöstörahastot vastustivat lain valmistelun aikana lisäosia, koska niiden katsotaan sotivan rahaston kollektiivista palkitsemistapaa vastaan ja sekoittavan yksilösuoritusta korostavan bonusjärjestelmän ja kollektiivista työpanosta korostavan henkilöstörahastopalkitsemisen.

Lisäosat lisäisivät myös kustannuksia, koska niiden myötä monimutkaistunut rahasto saisi palkkahallinnon piirteitä. Ne saattaisivat heikentää vapaaehtoispohjalta toimivien luottamushenkilöiden intoa hoitaa näitä rahaston bonustilejä ainakin nyt toimivissa rahastoissa.

Rahastoista tehdyissä kyselyissä jäsenistö usein arvostaa rahastoja nimenomaan oikeudenmukaisena palkitsemismuotona, koska rahastosta kaikki ovat saaneet palkkion yhteisesti tehdystä tuloksesta, siis jos tulosta on syntynyt.

Henkilöstörahastojen ja niihin liittyvien koko henkilöstöä kannustavien palkkiojärjestelmien onkin arvioitu lisäävän henkilöstön työmotivaatiota ja kiinnostusta työnantajan menestymiseen. Rahastojen voidaan katsoa edistävän myös taloudellisten asioiden ymmärtämistä sekä yrityksen johdon että henkilöstön keskuudessa.

Rahastot tarjoavat mahdollisuuden henkilöstön yhteiseen osaomistukseen työnantajayrityksessä. Tämän vuoksi henkilöstö voisi osallistua yrityksen päätöksentekoon vastuuntuntoisella tavalla. Rahastot saattavat jossain määrin jopa kohentaa yritysten rahoitusrakennetta, jos rahastojen varoja sijoitetaan yritysten omiin pääomiin.

Henkilörahastojen varoja sijoitetaan eri tavoin

Jotkin yritykset vaativat rahastoa sijoittamaan merkittävän osan varoista työnantajayhtiön osakkeisiin. Henkilöstörahasto voi tällöin tehdä sopimuksen oman työnantajayrityksensä kanssa siitä, että se sijoittaa määräosan varoistaan työnantajayritykseensä.

Omaan yritykseen sijoittamiseen luettaisiin myös sijoitukset samaan konserniin kuuluvaan yritykseen. Sijoitukset voidaan tehdä joko oman pääoman ehdoin tai lainaehdoin. Tällöin sijoituskohteina voivat tulla kysymykseen osakkeet, osuudet, optio- ja vaihtovelkakirjalainat sekä muut velkakirjat.

Käytännössä rahasto esimerkiksi lainaa yritykselle varojaan ja sopii samalla kohtuullisesta korosta. Kiinteää omaisuutta koskevat sijoitukset eivät täyttäisi kohdassa tarkoitettua edellytystä muutoin kuin konserniin kuuluvan kiinteistö- tai asunto-osakeyhtiön välityksellä. Myöskään vakioidut optiot, vaikka ne kohdistuisivat yrityksen osakkeisiin, eivät täyttäisi sijoituksilta vaadittavaa tunnusmerkistöä. Henkilöstörahastolain mukaan varat olisi arvonmäärityksessä arvostettava arvonmäärityspäivänä määriteltyyn sijoitusten käypään arvoon.

Rahaston on laadittava tilinpäätös sekä toimintakertomus

Henkilöstörahaston tilikaudelta on laadittava tilinpäätös, joka kattaa tuloslaskelman ja taseen liitetietoineen. Tämän tekee siis henkilöstön ylläpitämä rahasto, ei yritys.

Lisäksi rahaston hallituksella on velvollisuus laatia kultakin henkilöstörahaston tilikaudelta toimintakertomus. Kirjanpitolain mukaan toimintakertomus on laadittava hyvän kirjanpitotavan mukaisesti. Siinä olisi annettava tietoja sellaisista henkilöstörahaston tilan ja sen toiminnan arvostelemista varten tärkeistä seikoista, joista ei ole tehtävä selkoa tuloslaskelmassa tai taseessa. Lisäksi toimintakertomuksessa olisi kerrottava sellaisista rahaston kannalta olennaisista tapahtumista, jotka ovat sattuneet tilikauden päätyttyä. Kertomuksessa olisi tehtävä myös ehdotus rahaston ylijäämää tai alijäämää koskeviksi toimenpiteiksi.

Mikäli rahasto on sijoittanut varojaan yritykseen oman pääoman ehdoin eikä näillä varoilla ole markkina-arvon perusteella todettavaa käypää arvoa, tilintarkastuskertomukseen olisi liitettävä yrityksen tilintarkastajien lausunto siitä, onko nämä sijoitukset asianmukaisesti arvostettu. Tämä silti, vaikka pääsääntöisesti alkuperäinen ja poistamaton hankintameno voidaan todeta jo kirjanpidosta. Nämä säännökset ovat kuitenkin tarpeen henkilöstörahaston erityisluonteen vuoksi. Tilintarkastuslaissa ei vastaavia säännöksiä ole.

Yritys voi lahjoittaa rahastolle myös vapaa-ajan viettoon tarkoitettuja tiloja taikka henkilöstön harrastustoimintavaroja liitettäväksi rahaston muuhun pääomaan.

Rahastoja valvoo työ- ja elinkeinoministeriön yhteydessä toimiva uusi yhteistoiminta-asiamies.

Lisätietoja:
www.henkilostorahastot.fi

 

Rahastoerän voi vähentää verotuksessa

Rahastot ovat palkitsemistapa, jossa työntekijä saa veroedun. Yritykselle rahastoerä on vähennyskelpoinen tulonhankkimiskustannus eikä henkilöstörahastoerästä makseta sosiaalikuluja. Henkilöstörahasto vastaanottaa ja sijoittaa varat verovapaasti.

HenkilöstöhallintoUusimmat Artikkelit
Katso kaikki