Miten epäkuranttia varastoa pitäisi alaskirjata?

Minulla on asiakkaana kirjakauppa. Kaupassa myydään sekä uusia että käytettyjä kirjoja. Nyt pohdimme asiakkaani kanssa varaston arvostamiseen liittyviä kysymyksiä. Käytettyjä kirjoja saadaan välillä ilmaiseksi. Miten nämä ilmaiseksi saadut kirjat arvostetaan inventaariossa? Lisäksi osa uutena hankituista kirjoista on jo varsin vanhoja eivätkä ne tunnu menevän kaupaksi. Miten epäkuranttia varastoa pitäisi alaskirjata? Tuleeko kirjat hävittää myös fyysisesti, jotta alaskirjaus on mahdollista?

KPL 4:5 § määrittelee hankintamenoa. Lähtökohtaisesti käytetyn kirjan hankintameno on se hinta, joka siitä on ostohetkellä maksettu + hankintaan kohdistuvat välittömät menot, kuten ostorahti. Jos yritys on saanut käytetty kirjoja ilmaiseksi ja ilman hankinnasta aiheutuvia menoja, niillä ei ole hankintahintaa eikä siten tasearvoa. Inventaariossa ne toki ovat kuitenkin mukana nolla-arvoisena jo ihan kassa- ja varastohallintajärjestelmienkin vaatimusten takia, koska ovat myyntiartikkeleita. Ne ovat reaalimaailmassa yrityksen rahanarvoista omaisuutta, vaikkei niitä kirjanpidollisesti arvotetakaan. Kila on suositellut lausunnossaan 2024/2068 esittämään tase-erittelyissä yrityksen nollasummaiset omaisuuserät.

Varaston arvoa tarkkaillaan aina tilinpäätöshetkellä. Varastossa olevat kirjat arvostetaan KPL 5:6 § mukaan lähtökohtaisesti hankintahintaan. Kuitenkin jos kirjan arvioitu jälleenmyyntiarvo on pudonnut hankintahintaa pienemmäksi, kuten vanhojen tuotteiden kohdalla saattaa käydä, erotus kirjataan varaston muutoksen kautta kuluksi. Näin varastolle saadaan oikea kirjanpidon arvo. Jos kirjoilla ei ole enää lainkaan jälleenmyyntiarvoa, ne alaskirjataan kokonaan pois taseesta varovaisuuden periaatteen mukaisesti. Kirjoja ei tällöin tarvitse kuitenkaan fyysisesti hävittää, vaan ne voidaan esimerkiksi lahjoittaa edelleen tai antaa vaikka kaupanpäällisinä.