Yhtiön jakautuminen ja elinkeinoverolaki

Emoyhtiön kokonaan omistaman tytäryhtiön on tarkoitus jakautua kokonaan siten, että osa yhtiön varoista siirrettäisiin jakautumisen yhteydessä perustettavaan uuteen yhtiöön ja yhtiön harjoittama liiketoiminta varoineen ja velkoineen emoyhtiölle. Onko kyse elinkeinoverolain 52 c pykälässä tarkoitetusta jakautumisesta, jos emoyhtiö ei anna tässä tilanteessa jakautumisvastiketta?

Vastaus:

Elinkeinoverolain 52 c § ­sisältää kaksi ­jakautumisvaihtoehtoa: kokonaisjakautumisen ja osittaisjakautumisen. Säännös ei sisällä poikkeusta jakautumisvastikkeen antovelvoitteeseen. Säännöksen mukaan vastaanottavien yhtiöiden pitää jakautumisessa antaa osakevastike jakautuvan yhtiön osakkeenomistajille heidän osakeomistuksensa mukaisessa suhteessa sekä kokonaisjakautumisessa että osittais­jakautumisessa.

Sääntely eroaa näin ­jakautumisen peilikuvan eli sulautumisen sääntelystä. Sulautumistilanteissakin sääntely kyllä lähtee siitä, että vastaan­ottava yhtiö antaa osakevastikkeen sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille. Elinkeinoverolain 52 a § 2 kohta kuitenkin sallii sulautumisen vastikkeetta esimerkiksi tilanteessa, jossa emoyhtiö omistaa kaikki sulautuvan yhtiön osakkeet. Tytäryhtiösulautuminen ilman sulautumisvastiketta on siis mahdollinen.

Verolain säännökset eivät kuitenkaan jousta jakautumisten osalta.

Sulautumistilanteissakin sääntely kyllä lähtee siitä, että vastaan­ottava yhtiö antaa osakevastikkeen sulautuvan yhtiön osakkeenomistajille.

EU:n niin sanottua yritysjärjestely­direktiiviä muutettiin direktiivillä 2005/19/EY. Direktiivi piti sisällään säännökset muun muassa osittaisjakautumisesta. Direktiivin tuomat muutokset otettiin kansalliseen elinkeinoverolakiimme 1.1.2007 voimaan tulleella lainmuutoksella (L 1424/2006). Ennen tätä direktiivimuutosta elinkeinovero­lakimme sisälsi säännökset vain kokonaisjakautumisesta.

Elinkeinoverolain 52 C §:n silloinen kirjoitusasu jätti varaa tulkinnalle, että vastiketta edellytettäisiin vain osittaisjakautumisissa. Korkein hallinto-oikeus joutuikin ottamaan ratkaisussaan 2008:65 kantaa silloisten säännösten soveltamiseen. KHO:n mukaan säännösten kirjoitusasu oli epäselvä, mutta lainsäätäjän tahto selvä. Hallituksen esityksen (HE 247/2006) mukaan tarkoitus oli ollut edellyttää jakautumisvastiketta myös kokonaisjakautumisessa.

Elinkeinoverolain 52 C §:n kirjoitusasu muutetiin nykymuotoonsa elinkeino­verolain 1.1.2009 voimaan tulleella muutoksella (L 1077/2008). Säännöksen kirjoitusasua selkiytettiin siten, että lakitekstistä ilmenee nyt selkeästi, että v­astiketta edellytetään niin kokonais­jakautumisen kuin osittaisjakautumisen yhtey­dessä.

Verolainsäädäntö sisältää siis vastike­vaatimuksen, vaikka osakeyhtiölain 17 luvun 16 pykälän 3 momentin mukaan vastaanottavan yhtiön omistamat jakautuvan yhtiön osakkeet eivät tuota oikeutta jakautumisvastikkeeseen. Osakeyhtiölaki sisältää siis nimenomaisen vastikekiellon tältä osin.

Kysymyksessä kuvatussa tilanteessa jakautumista ei pidetä elinkeinoverolain 52 C §:n mukaisena jakautumisena. Tavoiteltu lopputulos pitää siis saada aikaan muulla tai muilla vaihtoehtoisilla tavoin kuin suoraan jakautumisen avulla.

Taloushallintoliiton jäsenet saavat ­jäsenetuna neuvontaa ­kirjanpitoon ja verotukseen ­liittyvissä kysymyksissä. ­Julkaisemme kiinnostavimpia kysymyksiä ja niihin annettuja vastau­ksia, ja kaikki vastaukset on luettavissa osoitteessa tili­sanomat.fi/asiantuntijavastaa. Kysymykset voi ­toimittaa osoitteeseen: asiantuntijat@taloushallinto­liitto.fi.