Varausmaksun arvonlisäverotus kaluston vuokraustilanteissa
Asiakasyritys harjoittaa matkailuautojen vuokrausta ja perii asiakkailtaan 300 euron suuruista varausmaksua varaustapahtumaa kohden. Varausmaksu toimii samalla panttimaksuna. Maksua ei vähennetä auton vuokrasta, vaan vuokra veloitetaan erikseen. Asiakas menettää varausmaksun, jos hän peruuttaa varauksen liian myöhään. Hän menettää maksun joko kokonaan tai osittain myös siinä tapauksessa, että auto ei ole palautettaessa samassa kunnossa kuin se oli hänen saadessaan auton käyttöönsä. Kun maksulla on kaksi erilaista käyttötarkoitusta, niin miten varaus-/panttimaksua käsitellään matkailuautoja vuokraavan yrityksen arvonlisäverotuksessa?
Maksu voi kysymyksen mukaan tapauskohtaisesti joko palautua asiakkaalle, olla korvausta peruutetusta tai peruuttamattomasta varauksesta taikka olla korvausta matkailuautolle aiheutuneesta vahingosta tai sopimuksen vastaisesta käytöstä.
Maksun luonne ja näin myös arvonlisäverokäsittely voi siten muuttua.
Verohallinto antoi helmikuussa 2017 varausmaksujen arvonlisäverokäsittelystä uuden ohjeen ”Vahingonkorvaus ja vahingonkorvauksen luonteinen erä arvonlisäverotuksessa”. Ohjetta sovelletaan erityisesti majoituspalvelujen varausmaksuihin, mutta myös laajemmin. Ohjeessa mainitaan, että ”Edellä kuvattuja periaatteita voidaan soveltaa muihinkin varausmaksuihin, jotka palvelun tarjoaja pidättää sopimuksen purkautuessa itsellään korvauksena aiheutuneesta haitasta ja vahingosta. Merkitystä ei ole sillä, mitä nimitystä veloitetusta korvauksesta käytetään”.
Ohjeen mukaan varausmaksu on arvonlisäverollinen, mikäli asiakas ei peruuta tekemäänsä varausta, mutta jättää varaamansa majoituspalvelun kuitenkin käyttämättä. Varausmaksu on tällöinkin arvonlisäverollinen vastike asiakkaalle syntyneestä oikeudesta majoituspalvelun käyttämiseen.
Varausmaksu on veroton, jos asiakas peruuttaa tekemänsä varauksen ja jättää varaamansa majoituspalvelun käyttämättä. Varausmaksua pidetään tällaisessa tilanteessa kiinteämääräisenä korvauksena majoituspalvelun tarjoajalle aiheutuneesta haitasta ja vahingosta. Koska asiakas on varauksensa peruuttamalla luopunut oikeudestaan majoituspalvelun käyttämiseen, varausmaksu ei ole enää vastike minkään palvelun suorittamisesta.
Kysymyksessä kuvatussa tilanteessa varaus-/panttimaksun arvonlisäverokäsittely voidaan hahmottaa seuraavasti:
- Asiakas peruuttaa varauksen asianmukaisesti ja yritys saa pitää varausmaksun (veroton vahingonkorvaus).
- Asiakas ei peruuta varausta, mutta ei saavu ottamaan autoa käyttöön (verollinen vastike matkailuauton käyttöoikeudesta).
- Maksulla (pantti) katetaan esimerkiksi matkailuauton polttoaine- tai muita asiakkaan vastuulla olevia menoja, mutta joista hän ei ole huolehtinut vuokrasopimuksen mukaisesti (veroton vahingonkorvaus).
Varaus-/panttimaksun verollisuus tai verottomuus selviää vasta asiakkaan maksettua varausmaksun. On perusteltua veloittaa maksu verollisena ja oikaista maksu verottamaksi niissä edellä mainituissa tilanteissa, joissa kyse on vahingonkorvauksesta ja siten arvonlisäverolain soveltamisalan ulkopuolelle jäävästä maksusta.
Taloushallintoliiton jäsenet saavat jäsenetuna neuvontaa kirjanpitoon ja verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Tilitoimistossa-lehdessä julkaistaan neuvontaan tulleita kysymyksiä ja niihin annettuja vastauksia. Kysymykset voi toimittaa sähköpostilla: asiantuntijat@taloushallintoliitto.fi.