AVL 114

AVL 114 §:ssä on lueteltu eräitä sellaisia henkilökuntaan liittyviä kuluja, joita ei saa arvonlisäverotuksessa käsitellä vähennyskelpoisina. Nämä kustannukset liittyvät tavalla tai toisella henkilökunnan yleisiin elantokustannuksiin eli sellaiseen kulutukseen, joka on tarkoitettu pysyttää arvonlisäverollisena.

Vähennyskielto koskee ensinnäkin yrityksen omistajien ja henkilökunnan työsuhdeasuntoja. Työsuhdeasuntojen korjaus-, remontti- ja hoitokulut, näihin asuntoihin hankitut varusteet ja tarvikkeet ja niiden ostamiseen, myyntiin tai vuokraukseen liittyvät välityspalkkiot ovat vähennyskelvottomia.

Samoin vähennyskielto koskee henkilökunnan ja omistajien käytössä olevia loma-asuntoja, muita vapaa-ajantiloja ja harrastustiloja. Näidenkin osalta kaikki kustannukset jäävät vähennysoikeuden ulkopuolelle. Jos loma-asuntoa käytetään tavallisen vapaa-ajanvieton lisäksi myös esim. hallituksen tai johtoryhmän kokousten pitopaikkana tai jos siellä järjestetään henkilökunnan koulutustilaisuuksia, loma-asunnon kustannuksista saa tämän käytön osalta alv-vähennyksen. Vähennyskelvottomia harrastustiloja ovat lähinnä toimitilojen yhteydessä olevat kuntosalit, biljardihuoneet ja muut harrastuksiin varatut tilat.

Vähentää ei myöskään saa omistajan tai henkilökunnan kodin ja varsinaisen työpaikan välisen matkan kuljetukseen liittyviä kustannuksia. Vähennyskieltosäännöksessä mainitaan nimenomaan kuljetukseen liittyvät kustannukset. Pysäköintikulut eivät ole kuljetukseen liittyviä kustannuksia eikä niiden vähennyskelvottomuutta voida perustella muillakaan säännöksillä. Pysäköintikulut ovat matkaan, asiointiin, työssäkäyntiin, asiakaspalveluun tai muuhun vastaavaan liittyviä vähennyskelpoisia kuluja. Jos suomalainen yritys joutuu muissa EU-maissa liikkuessaan maksamaan paikallisia arvonlisäverollisia pysäköintikuluja, kustannuksiin sisältyvien verojen palautuskelpoisuutta ei ole rajoitettu. Pysäköintikuluja koskevia jälkiverotuspäätöksiä on tehty ja niitä koskevia valituksia on valitusasteissa parhaillaan käsiteltävänä.

Normaaliyrityksen ostama tai leasingsopimuksin hankkima henkilöauto on vähennyskelpoinen vain, jos autoa käytetään yksinomaan vähennykseen oikeuttavaan käyttöön. Jos autolla ajetaan vähänkin henkilön yksityisajoja, kuljetetaan edustusvieraita tai hoidetaan verotuksen ulkopuolelle jäävä liiketoiminnan asioita, auton ostohinnan, leasingmaksujen ja käyttökustannusten arvonlisäveroa ei saa miltään osin käsitellä vähennettävänä verona. Myös verolliseen liiketoimintaan liittyvien kustannusten osalta menetetään tällöin vähennysoikeus.

Voiko vähennyskelvottomuus koskea myös muita kuin AVL 114 §:ssä lueteltuja henkilökuntakuluja? Tällaisia vähennysrajoituksia saattaa aiheutua arvonlisäverolain oman käytön saannosten perusteella. Tavara tai palvelu, joka hankintaan yksityiseen kulutukseen, katsotaan hankituksi kulut maksavan yritykseen omaan käyttöön, jolloin vähennysoikeutta ei ole. Tavanomaisimpia yksityisen kulutuksen tilanteita ovat seuraavat:
– Henkilökuntalahjat eli työntekijälle ostettu syntymäpäivä-, läksiäis- tai joululahja tai muu vastaava lahjaesine. Kun henkilö vie saamansa lahjan kotiin omaan yksityiseen elämänpiiriinsä ja käyttää lahjaansa siellä, kysymys on hänen yksityisestä kulutuksestaan.
– Jos henkilö esimerkiksi työmatkalla ollessaan käy yksin syömässä lounaan tai aamiaisen tai käy kahvilla ja työnantaja maksaa kulut, kustannukset liittyvät yksityiseen kulutukseen ja ovat vähennyskelvottomia. Jäljempänä selostettava työsuhderuokailun vähennyskelpoisuuskaan ei vaikuta tällaisiin ”yksinäisruokailuihin”. Jos ateriointi tai kahvilla käynti tapahtuu asiakkaan kanssa ja liittyy myyntineuvotteluun tai muuhun tavanomaiseen asiakastapaamiseen, vähennysoikeus koskee myös työntekijän ruokailua.
– Jos henkilökunta saa käydä kuntosalilla, uimassa, pelisalilla tai muussa vastaavassa harrastuspaikassa omalla vapaa-ajallaan itse sopimallaan vuorolla, kysymys on yksityiseen kulutukseen liittyvistä liikuntapalveluista.
-Verotuskäytännössä myös henkilökunnan muuttokulut katsotaan yksityiseen kulutukseen liittyviksi ja vähennyskelvottomiksi. Pidän näitä ratkaisuja virheellisenä silloin, kun muuttokulut liittyvät esimerkiksi yrityksen tietyn toimipaikan lopettamiseen ja toimintojen siirtämiseen toiselle paikkakunnalle. Jos yritys tässä tilanteessa maksaa toimintojen siirtämisen mukana muuttavan henkilökunnan muuttokuluja, niitä on mielestäni pidettävä yrityksen liiketoiminnan uudelleen järjestelyihin liittyvinä vähennyskelpoisina kustannuksina.

Työsuhdeateriat

Työpaikoilla harjoitettava tarjoilutoiminta tuli vuoden 1995 alusta alkaen arvonlisäverotuksen piiriin. Jos työnantaja itse on ollut henkilöstöravintolan pitäjä, ostot tällaiseen omaan ravintolaan ovat olleet vähennyskelpoisia ruoan raaka-ainehankintoja myöten ja henkilökunnalta peritty korvaus (jos se on ollut vähintään ennakonpidätysarvon suuruinen) on maksettu arvonlisävero.

Jos henkilökuntaravintola on ollut ulkoistettu eli ulkopuolisen ravintolayrityksen hoidossa, alv-kohtelu on ollut ankarampi. Henkilö-kunnan päivittäisen aterioinnin kustannuksia ei ole arvonlisäverotuksessa saanut käsitellä vähennyskelpoisena. Jos henkilökunta on ruokaillut oman työpaikan henkilökuntaravintolassa tai esimerkiksi lähistöllä olevassa sopimusravintolassa, ravintolanpitäjä on lähettänyt verollisen laskun työnantajalle. Työnantaja ei ole saanut vähentää ulkopuolisen ravintolan laskulla olevaa arvonlisäveroa, koska hankinnan on katsottu liittyneen henkilökunnan yksityiseen kulutukseen. Vastaavasti henkilökunnalta perittyä kor-vausta ei ole käsitelty arvonlisäverollisena.

Tässä asiassa tulkinta on muuttunut KHO:n äskettäin antamalla ratkaisulla