Takaisinsaanti konserniyhtiöiden välillä

Emoyhtiö oli antanut lähes kokonaan omistamalleen tytäryhtiölle tämän rahoitustarpeen tyydyttämistä varten konserniavustuksen. Emoyhtiön osalta aloitettiin sittemmin saneerausmenettely ja tytäryhtiö asetettiin konkurssiin. Tytäryhtiölle annettu konserniavustus on Korkeimman oikeuden perustelujen mukaan voinut konsernin tuolloista taloudellista tilannetta ajatellen aikanaan olla tarkoituksenmukainen. Se on saattanut osaltaan parantaa konsernin mahdollisuuksia jatkaa toimintaansa. Korkein oikeus kuitenkin lähti siitä, ettei tytäryhtiön konkurssin tuolloinen välttäminen merkitse sitä, että emoyhtiö olisi saanut avustukselleen vastikkeen. Sitä eivät merkitse konkurssipesän esille tuomat muutkaan konkurssin välttämiseen liittyneet, osaksi epävarmat konserniedut, joiden toteutuminen on riippunut monistas konserniin kuuluvien yhtiöiden vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olleista tekijöistä. Korkein oikeus päätyi näin siihen, että em. toimenpiteeseen eli konserniavustuksen antamiseen ryhtyminen tytäryhtiön konkurssin välttämiseksi osoittaa päinvastoin toimenpiteen vaarallisuutta emoyhtiön velkojien kannalta. Voidaan siis havaita, että kysymys on hyvästä esimerkistä sellaisesta tilanteesta, että tapahtumahetkellä sinänsä laillinen ja luvallinen toimenpide muuttuu ns. kriittiseksi, jos toimenpiteeseen osallisten kohdalla asiaa tarkastellaan myöhemmin jossakin erityisessä selvitysmenettelyssä, kuten yrityssaneerauksessa tai konkurssissa.