Ns. tehokas katuminen voi poistaa veropetoksen rangaistavuuden

A ja hänen puolisonsa B olivat toimineet uskottuina miehinä A:n isän jälkeen toimitetussa perunkirjoituksessa. A ja B olivat jättäneet perukirjaan merkitsemättä tietämänsä, perittävälle hänen kuollessaan kuuluneet pankkitilillä olleet rahavarat. Tämän vuoksi perintövero koko jäämistöstä oli määrätty liian alhaiseksi. Koska A ja B olivat olennaisesti vaikuttaneet siihen, että varat jätettiin perukirjaan merkitsemättä, heidät tuomittiin veropetoksesta tekijöinä. Kysymys myös tehokkaasta katumisesta veropetoksen yhteydessä.
A ja B vaativat, että heidän tekonsa jätettäisiin rankaisematta, koska he ovat luopuneet sen täyttämisestä siten, että A lähetti 8.2.2000 verotoimistoon sinne 10.2.2000 saapuneen lahjaveroilmoituksen, jonka mukaan A oli saanut äidiltään 236 147 markan suuruisen lahjan. Lahjaveroilmoitus saapui verotoimistoon ennen kuin perukirjan tietoihin perustuva perintöverotus D:n jälkeen 6.3.2000 on toimitettu. Lahjaveroilmoituksen perusteella verotoimisto oikaisi 4.5.2000 perintöverotusta siten, että A:n verotettavaan perintöosuuteen lisättiin lahjan arvona 223 990 markkaa. Samana päivänä 10.2.2000 hän jätti verotoimistoon myös toisen lahjaveroilmoituksen, jonka mukaan hän oli saanut isältään C:ltä 223 990 markan suuruisen lahjan.

Teon aikana voimassa olleen niin sanottua yrityksestä luopumista ja tehokasta katumista koskevan rikoslain 4 luvun 2 §:n 1 momentin (39/1889) mukaan yritys jää rankaisematta, jos tekijä omasta tahdostaan, eikä ulkonaisten esteiden tähden, on luopunut rikoksen täyttämisestä tai ehkäissyt sen vaikutuksen, joka tekee rikoksen täytetyksi. Toimittamalla C:n ja D:n jälkeen laaditut virheelliset perukirjat verotoimistoon A ja B ovat saattaneet päätökseen yrityksensä, jonka tarkoituksena on ollut perintöveron määrääminen C:n ja D:n jälkeen liian alhaiseksi. Yrityksestä luopuminen ei sen jälkeen enää ole voinut tulla kysymykseen. Tehokas katuminen on sitä vastoin ollut mahdollista vielä tämän jälkeenkin. Se olisi edellyttänyt, että A ja B olisivat ilmoittaneet verovirastolle perukirjoissa olevat virheet ja oikaisseet ne niin, että perintövero C:n ja D:n jälkeen olisi voitu määrätä oikein. Näin he eivät ole menetelleet. A:n 10.2.2000 verovirastoon toimittamilla tosiseikkoja vastaamattomilla lahjaveroilmoituksilla ei ole tässä suhteessa merkitystä. Siten A:n ja B:n tekoja ei voida jättää rankaisematta rikoslain 4 luvun 2 §:n 1 momentin nojalla.

Veropetoksen tunnusmerkistön ns. suojeluobjektina on verotuksen oikea toimittaminen. Siteeratussa ratkaisussa otetaan kantaa siihen, että verovelvollisella on mahdollisuus, rikosoikeudellisesti tehokkaalla tavalla, poistaa itseltään rikosvastuuta korjaamalla mahdolliset virheet tai puutteet verottajalle antamissaan tiedoissa ennen kuin ne ovat ehtineet vaikuttaa verotuspäätöksiin. Näiden korjaavien toimenpiteiden ja niiden yhteydessä annettujen tietojen tulee kuitenkin olla hyvin konkreettisia ja riittävän yksityiskohtaisia oikean verotuksen suorittamiseksi, jotta niillä olisi juridista relevanssia. Esillä olevassa tapauksessa annetaan kuitenkin näin selkeä toimintaohje rajalinjavastuun perusteen syntymiselle, vaikkakin tapausselosteesta käy ilmi, että ao. Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa ns. korjaavatkaan tiedot, jotka tehtyyn perunkirjoitukseen liittyen annettiin, olivat vääriä, ja tässä mielessä irrelevantteja.