KHO 2009:94 Maa-alueen hankintameno

Taustaa

EVL 14 §:n mukaan vaihto-, sijoitus- ja käyttöomaisuuden hankintameno on hyödykkeen hankinnasta ja valmistuksesta johtuneiden muuttuvien menojen määrä. Säännöstä sovelletaan myös kulumattoman käyttöomaisuuden kuten maa-alueiden ja arvopapereiden hankintamenojen määrittämiseen. Maa-alueen hankintamenoon kuuluvat luonnollisesti kauppahinta ja varainsiirtovero, mutta siihen voi kuulua myös muitakin maa-alueen hankinnan jälkeen suoritettavia menoja. Maa-alueen hankinnan jälkeen suoritettavien menojen osalta voi kuitenkin syntyä rajanvetoongelmia, onko meno luettava maaalueen hankintamenoon vai onko se sellaista pitkävaikutteista menoa, joka saadaan verotuksessa vähentää EVL 24 §:n mukaan poistoina. Seuraavassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa on otettu kantaa tähän rajanvetoon tiejärjestelyjen yhteydessä suoritettujen menojen osalta.

Tapaus

A:n omistamiensa liikepaikkojen läheisyyteen tulleiden kiertoliittymien rakentamisen johdosta maksamat korvaukset liittyivät A:n ja kunnan välisiin sopimuksiin alueen maankäytön kehittämisestä. Maksetut määrät olivat tonttien käytettävyyttä ja arvoa kohottavina osa tonttien hankintamenoa. Menoja ei voitu vähentää vuotuisin poistoin.

Kommentit

KHO:ssa esillä olleessa tapauksessa osuuskunnan liikennemyymälän rakentamisen yhteydessä oli jouduttu rakentamaan toimivat liikennejärjestelyt. Tällöin Tiehallinto oli rakentanut yleiseen käyttöön tulleen kiertoliittymän, johon osuuskunnalla ei tietenkään ollut omistusoikeutta eikä mitään erityistä käyttöoikeuttakaan. Tierakentamisen kustannuksista oli sovittu osuuskunnan, Y:n kunnan ja tielaitoksen keskinäisellä sopimuksella. Osuuskunta oli maksanut osan kiertoliittymän rakentamiskustannuksista Tiehallinnolle.

Osuuskunnan X:n kaupungissa sijaitsevassa hypermarketissa oli tehty laajennus- ja muutosinvestointeja. Tässä yhteydessä X:n kaupunki oli saneerannut B-kadun liikenteellisesti toimivaksi hypermarketin laajennuksen kanssa. Osuuskunta oli osallistunut kadun saneerauksen kustannuksiin muiden lähialueella toimivien yritysten kanssa.

Kummassakin tapauksessa ovat olleet kysymyksessä menot, jotka aiheutuvat yleisen tien rakentamisesta tai kunnostamisesta toisen maalle. Tällaisia menoja voitaisiin pitää ”omaisuutta kerryttämättöminä” pitkävaikutteisina menoina, jotka vähennetään EVL 24 §:n mukaisina poistoina. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että osuuskunnan osallistuminen yleisten tiealueiden muutoshankkeisiin on ollut osa maankäyttösopimukseen perustuvien velvollisuuksien kokonaisuutta. Osuuskunnan maksamien määrien on sen vuoksi katsottava olevan tonttien käytettävyyttä ja arvoa kohottavina osa tonttien hankintamenoa. Menoja ei voitu vähentää vuotuisina poistoina. Lopputulos on siis se, että menot vähennetään EVL 42.2 §:n mukaan ja käytännössä vasta sitten, kun kiinteistö luovutetaan.