Maksutapaan liittyvä lisämaksu

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu KHO:2012:117 (vuosikirja, 18.12.2012/3533) koskee luotto- ja maksukortin käyttöön liittyviä lisämaksuja. Asiassa oli kysymys matkatoimistosta, joka oli sopinut luottokorttiyhtiön kanssa, että tämä hyvittää matkatoimistolle sen asiakkaiden maksu- tai luottokortilla maksamien ostojen hinnan vähennettynä omalla, yleensä prosenttiperusteisella palkkiollaan.

Matkatoimisto aikoi veloittaa luottokorttiyhtiön perimästä palkkiosta aiheutuneen kustannuksen maksu- tai luottokortilla maksavilta asiakkailtaan erillisenä eränä maksupalvelulain 60 §:n mukaisella tavalla. Kyseistä lisämaksua ei veloitettu käteisellä maksavilta asiakkailta.

Tapauksessa maksu- tai luottokorttia maksuvälineenä käyttäviltä asiakkailta veloitettava lisämaksu katsottiin arvonlisäverolain
73 §:n nojalla osaksi matkatoimiston myymän palvelun veron perustetta. Kysymys ei siten ollut arvonlisäverottomasta läpikulkuerästä, verottomasta rahoituspalvelun myynnistä tai välityksestä saadusta korvauksesta. 

Kommentit

Arvonlisäverolain 73 §:n mukaan veron peruste on ostajalta perittävä vastike kokonaisuudessaan. Matkatoimisto ei kyseisessä tilanteessa KHO:n kannan mukaan myy tai välitä asiakkaalleen erillistä rahoituspalvelua eikä kyseessä ole myöskään kulun edelleenveloitus, koska kyseessä on matka­toimiston oma, sen luottokorttiyhtiön kanssa tekemään sopimukseen perustuva kulu. Lisämaksun arvonlisäverokäsittely seuraa siten liittymisperiaatteen mukaisesti asiakkaalle myytävän pääsuoritteen käsittelyä, jolloin verolliseen myyntiin liittyvistä kortin käyttäjiltä veloitettavista maksuista on suoritettava arvonlisäveroa. KHO:n päätös koski matkatoimistoa, mutta päätöksessä vahvistettuja periaatteita sovelletaan kaikissa vastaavissa tilanteissa.