Understanding the business – or people
Kirjoituksen taustaa:
Oli vuoden 1994 joulu. Menimme perheemme kanssa joulun viettoon Ristiinaan kesämökillemme. Mökillä olen tehnyt monet kirjoituksistani. Heti ensimmäisenä vuotena saatuamme sähköt mökkiin vuonna 1990 joululomalla kirjoitin ja taitoin mökissä ensimmäisen omakustanteeni ”Automatisoitu kirjanpito”. Kirja tuli painosta 1991 alussa ja painos oli loppuunmyyty jo syksyllä. Markkinointia en tehnyt.
Lähtömme oli viivästynyt ja saavuimme Ristiinaan vähän ennen klo 21. Oli aaton aatto. Kävimme vielä K-kaupassa, jossa näin tarinan minkkiturkkisen hienon rouvan. Tästä pahoitimme mielemme ja kirjoitin heti Tapanin päivän jälkeen tarinan yrittäjien pitkistä työpäivistä.
Kirjoitukseen otin mukaan monet elämänkokemukseni. Itsekin olin kerran käynyt ison yrityksen Saariselän kelomökeissä ja tämän joulun jälkeen tuo matka tuntui arvottomalta. Kuinka paljon pienten ihmisten työtä senkin eteen oli tehty, jotta Helsingin herrat saisivat nauttia Lapin eksotiikasta.
Tänään muuttaisin kirjoituksesta vain markat euroiksi. Onhan kahvikupposten hinnoissa jäänyt hintojen muutoskerroin käyttämättä. Ristiinan T kauppaa ei enää ole. Mutta tällaista tämä elämä on edelleen. Maailma ei oikeastaan muutu niin paljon kuin kaikesta hössöttämisestämme voisi luulla. Tarinan korillinen konjakkia oli tosielämässä viskikori. Kirjoittajalla on oikeus muuntaa elämää, mutta kyllä elämä on niin monisäikeistä, että vaikeaa on mielikuvituksella yrittää pärjätä sen kanssa.
PV
—
Tilintarkastuksessa on puhuttu vuosikymmen yrityksen liiketoiminnan ymmärtämisestä perustana kaikelle tilintarkastustyölle. Samoin tilitoimiston hoitajan kannattaa ymmärtää kirjanpitoasiakkaansa liiketoiminta, jolloin kirjanpidon ja tilinpäätöksen laatiminen helpottuu ja työn laatu paranee. Mietin näitä asioita mennessäni joulun viettoon. KHT-tarkastajien tärkeät asiakkaat olivat sulkeneet ovensa jo aaton aattona puolin päivin, koska useimmat johtajat ja toimihenkilöt olivat jo lähteneet kuka minnekin: maalle, Lappiin, Balille ja Alpeille.
Saapuessani kesämökkiseudulleni illalla yhdeksän tienoilla sitä vastoin tilitoimiston asiakkaat huoltoasemanpitäjät, K- ja T-kauppiaat, kodinkonekauppias ja muut yksityisyrittäjät vasta sulkivat oviaan. Keskiolutbaarin sesonki oli vasta alkamassa. Vielä oli odottamassa aattopäivän työt: toiset avasivat ovensa heti Tapaninpäivänä, toiset pitivät yritystään auki myös joulupäivänä. Nyreä minkkiturkkinen helsinkiläisrouva oli kovasti pahoillaan, kun kauppias ehti tuomaan hänen ostoksensa vasta sulkemisen ja siivoamisen jälkeen kotiinkantona kello puoli kymmenen. Hänen miehensä sihteeri Helsingissä hoitaa tällaiset pikkupalvelut juuri silloin kun hän, armon rouva, sattuu haluamaan.
On aivan ymmärrettävää, että yksityis- ja perheyrittäjän tositteet eivät ole parhaassa mahdollisessa kunnossa, kun päivät menevät tuotteiden hankintaan, esillepanoon, kauppakuntoon saattamiseen, asiakaspalveluun, ilkeitten asiakkaitten paapomiseen, laskujen maksamiseen, hävikin minimoimiseen, luottotappioiden ehkäisyyn ja perimiseen, inventoimiseen ja vielä pitää kaupan päälle hymyillä. Joulukortit on lähetettävä niin asiakkaille kun tilitoimiston pitäjällekin. Verot on maksettava ajallaan, eikä arvonlisäveroakaan ehdi pitämään korkeakorkoisella pankkitilillä kun Helsingin pääkonttori ottaa suoraveloituksilla päältä pois päivittäin kaikki mitä keräämään ehtii.
Kun KHT-tilintarkastaja tulee kauppaketjun pääkonttoriin jouluviikolla, hänelle tarjotaan ylellinen joululounas ja annetaan vielä kyytipojaksi korillinen konjakkia. Viimeistään tämän jälkeen hän ohittaa vaivihkaa ne tositteet, joilla on ostettu turboahdin talousjohtajan BMW 540ciXV-autoon, viety Thaimaahan viikoksi johto ja kymmenet kumppanit pohtimaan, miten ketjun myyntiä voidaan edistää, tai se sadan miljoonan markan yrityskauppa, jolla pelastettiin HV:n virheellisen luototuksen aiheuttamien saamisten muuttuminen luottotappioiksi – niistähän tuli nyt liikearvoa ja muuta vuosikymmenten ajan pikkuhiljaa kuluksi kirjattavaa strategista investointia.
Näitä kirjauksia on tekemässä kauppakorkeakoulun käyneet pääkirjanpitäjät, talousjohtajat, business controllerit ja tarkastamassa sisäiset tarkastajat, KHT-tarkastajan apulaiset ja vielä itse KHT-tarkastajakin jouluviikolla. Kyllä niistä sellainen tilinpäätös saadaan aikaan, ettei oikeista ja riittävistä tiedoista ole puutetta. Oli hankittu oikein uusi käyttöomaisuuskirjanpito-ohjelmakin erottamaan koneet ja laitteet koneista ja kalustosta kuten uusi kirjanpitolaki vaatii. Sitä tarvittiinkin, jotta pääkonttorin uusi kuntosali, solarium ja suihkulähde voitiin erottaa muista uuden marmoripalatsin osista.
Kuinka monta tuhatta kuppia kahvia onkaan vuoden aikana keitetty, kuinka monta munkkia paistettu, kuinka monta tuhatta jauhelihakiloa myllytetty, kuinka monta tuhatta kahvikuppia pesty, kuinka monta kiloa salaattia viety pilaantuneena kaatopaikalle, kuinka monta iltaa vietetty yrityksen kanssa puoleen yöhön, kuinka monta kertaa oltu sairaana töissä, kuinka monta unetonta yötä vietetty miettien, miten tästä kaikesta voitaisiin poistua edes yhdeksi kesälomaviikoksi, jotta tästäkin vuodesta on selvitty.
Tilitoimiston pitäjä moittii yrittäjää huonosti pidetystä ajopäiväkirjasta, vaikka hyvin tietää, ettei yrittäjä ehdi henkilökohtaisia ajoja tehdä kuin jouluaamuna kirkkoon ja juhannuskokolle kesällä. Verottaja ei kuulemma tule hyväksymään matkakustannuksia. Toisin on verot pääkonttorin turboahtimen haltijalla, joka tekee kaikki kesämökki-, Euroopan loma- ja kevään Lapin matkansa firman autolla, eikä ylimääräisiä kilometrejä veroteta. Ja tästäkään ostolaskusta ei selviä arvonlisäveron määrä. Tiliotteen maksusta puuttuu lähete. Ja vieläkään yrittäjä ei ole tehnyt oikeanlaista matkalaskua vuotuiselta Helsingin matkaltaan – matkalta, jossa pääkonttorin markkinointipojat esittelevät uusinta ideaansa: uutuustuotteen version 3.2 esilletuomista myymälän kassan uusissa banderolleissa.
Verotarkastajakin oli käynyt ja puuttunut siihen, että ostettu uusi 800 markan laskukone oli kirjattu kuluksi. Omaan käyttöön on kuulemma täytynyt ottaa paljon enemmän ruokatarvikkeita, koska suomalainen keskimäärin syö niin ja niin monta kaloria päivässä. Ja tietenkin yrittäjä ottaa gourmet-ruokia eikä sitä myymättä jäänyttä viimeistä tarjousjauhelihakiloa. Jäi tarkastajalta huomaamatta, että yrittäjä ei juurikaan jaksa syödä mitään kymmenen aikaan illalla ja siksi on enemmän solakampaa sorttia suomalaista.
Verotarkastajan työ onkin tärkeää, jotta kaikki kahvikupin hintaan sisältyvät verot tulevat täysimääräisesti tilitettyä: yksi markka arvonlisäveroa, 2 markkaa työnantajan ennakonpidätystä, sosiaaliturvamaksua, TELliä, työttömyysturvamaksua, yrittäjäeläkemaksua, ja mitä niitä onkaan. Viiden markan kupista jää vielä vajaa markka kahvinkeittäjälle, 50 penniä kahvipaahtimolle, 50 penniä kauppaketjun tekemään myyntitukityöhön ja lopulla maksetaan kahvilaitteiston ja tiskikoneen poistot, kiinteistön velat, yrityslainan korot ja yrittäjän palkka.
Kun ketjun tuhannet yrittäjät ovat myyneet kukin tuhansia kahvikupposia voidaankin pääkonttorissa tehdä päätös uuden edustuskelomökin rakentamisesta Saariselälle ja Suomen hallituksessa päätös 20 miljoonan markan antamisesta humanitääriseen apuun tuttuhutsuheimolle, kun heimon omat rahat olivat menneet aseiden hankintaan. Onneksi näistä miljoonista vain puolet oli yrittäjien keräämää, sillä toinen puoli otettiin velaksi lastemme maksettavaksi siinä vaiheessa kun päättäjämme kauppaketjussa ja hallituksessa nauttivat maailman golfkentillä suurta, ansaitsemaansa TEL- ja virkaeläkettä ja yrittäjä riutuu niukan kansaneläkkeensä turvin ihmettelemässä elämän tarkoitusta.