Makkaratehtaalla

Episodi 1: Tehdas – vasta maalatun sisäkaton alla

Makkaramestari esitti ylpeänä uusia tehdaslaitteitaan. Oli automaattivaakaa, tarrakirjoitinta ja pakkausautomaattia. Tuli makkaran tuoteselosteet koneelta suoraan makkarakuoriin. Oli viivakoodia jokaisen jälleenmyyjän hinnoilla suoraan myyntitiskille vietäväksi. Oli vaaka, joka teki lähetteet ja käteismyyntikuitit nappia painamalla. Oli tehtaassa vielä muutama ihminenkin tuotteita valmistamassa ja nappeja painelemassa. Investoinnit on kuulemma tehty ajatellen uutta tehdasta, johon syksyllä tulee uudet tuotanto- ja varastointilaitteet. EU:n säännökset elintarvikkeista on hoidettu kuten laadunvalvonnan edellyttämät astemittauksetkin. Koin olevani 2000-luvulla.

Episodi 2: Taloushallinto – yhden seinän takana

Tehdasjärjestelmän tekemät laskut oli tulostettu paperille. Paperit pistettiin käsin postiin. Kopiot on laskettu laskunauhalla yhteen ja kirjattu summavientinä. Tositteita. Tositeleimoja. Käsin tehtyjä muistiotositteita. Hyväksymismerkintöjä yhden makkaramestarin firmassa. Ketä varten? Pääkirjatilejä 630. Tositelajeja 14. Pääkirjassa saldoja 140 tilillä. Näistä alle 5.000 markan vuosisaldoja 42. Tositteista 40 % alle tuhannen markan lappusia. Arvonlisäverot erotettu taksikuitti taksikuitilta. Tehdasrakennuksen sisäkaton maalaus aktivoitu rakennuksiin. Taitaa lastenlapsetkin olla eläkkeellä kun viimeiset poistot tehdään tästä 3.000 markasta. Päiväkirjoja, tapahtumaluetteloita, tarkistuslistoja, tositepäiväkirjoja, pääkirjoja. Joka kuukausi. Tilinpäätöskaudelta useampia. Siellä se audit trail on hajallaan kuin varpusparvi variksen tullessa lähistölle.

Makkaramestarin vastuulla oli vuodessa 50 veronmaksua, 60 veroilmoitusta, TEL- ja YEL-, TaEL- ja LEL-ilmoitukset ja –maksut, korjauslomake vuosi-ilmoitus työttömien korvauspäivistä, työnantajatilastot, tilastokeskuksen kyselyt – keskimäärin enemmän kuin yksi viranomaislappu päivässä. Näitä ei makkaramestarikorkeakoulussa opetettu, vaikka niiden kanssa menee enemmän aikaa kuin parhaan tuotteen eli maalaismaksamakkaran tekemisessä.

Paperia, paperia, paperia. Mutta, mikä on asiakkaan kannattavuus. Minkä makkaran myynti on kannattavinta. Mikä on välitysmyynnin kannattavuus? Entä, riittävätkö rahat kun suunnitelmissa on rakentaa uusi tehdas tänä vuonna. Tehtaan uudet tietokoneetkin oli jo ostettu tätä investointia ajatellen. Paljonko myynnin on lisäännyttävä, että investoinnit saadaan katetuksi? Kuinka paljon pitäisi maksaa osinkoja? Onko omistajan eläketurva riittävä? Entä, miten yritys siirretään toimintaa jatkaville lapsille? Miten yrityksen perustaja selviytyy omassa elämässään?

Elämää suurempia kysymyksiä, joihin kirjanpidon ei tarvitse vastata. Kirjanpitohan on historian kirjoittamista verottajaa varten. Tositteiden kaikilla tiedoilla ja merkinnöillä osoitat, että olet rehellinen – maksoi, mitä maksoi. Miksi ihmeessä tarvitaan niin hirveästi erilaisia päivä- ja pääkirjoja, koska tästä historiasta ei ole kiinnostunut edes yrittäjä itse? Verotarkastajaa varten: hänen elämänsä tehdään helpoksi. Niinpä. Näin on varmaan tehty siitä asti kun Luca Pacioli keksi kirjanpidon ja kruunu verotarkastajat.

Episodi 3: Tilintarkastus – suurennuslasin silmässä

Kirjanpito oli oikein laadittu. Oikeastaan liiankin oikein – kirjanpitäjät tekevät pikkutarkkaa työtä. Ylilaatua. Tilinpäätös teknisesti ja sisällöllisesti hyvä. Otan silti avukseni tilintarkastusalan suositukset, koska en muista, mitä kaikkea on tehtävä. Ihanaa, että säännöt mahtuvat jo 10 GB:n kovalevylleni. Very Small Business-ohjeisto, 60 sivua, ei nyt riitä. Sadasta eri säännöstötiedostosta tarvitsen suunnittelun, myynnin, ostojen, työpapereiden, muistioiden, raportoinnin, apulaisen käytön, riskianalyysin, tietojärjestelmien etc tarkastusdokumentit. Yksi on joukosta poissa, Y2K-ohjetta ei tarvitse enää noudattaa. Sen korvasi KHT-yhdistyksen uudet tilintarkastussuositukset, 500 sivua.

Kun tilintarkastus alkaa, painan nappia ja muutun robotiksi, joka tekee kuinka käsketään. Saan tehdä muistiinpanoja tietokoneelleni, mutta silti minusta tuntuu, ettei turhia asioita pitäisi automatisoida vaan jättää kokonaan tekemättä. Kirjoitan ”Tilin Merita XXX saldo 65.400,30 mk täsmää tilinpäätöksen tase-erittelyn, taseen ja saldo-otteen per 31.12.1999 kanssa.” Ja otan kopion tiliotteesta. Ja laitan bookmarkin valvojani työpapereihin. Ehkä pitää seuraavalla kertaa ottaa apulainen mukaan – ei tällaista aikuinen mies oikein kehtaa tehdä. Silti, valvojat nukkukoot rauhassa. Painan taas nappia ja muutun Pauliksi, ikuisesti uteliaaksi pikkupojaksi.

Kotimatkalla mietin, mikä on elämän tarkoitus. Pitääkö minun epäillä kaikkia: yrittäjää, tilitoimistoa, henkilökuntaa, pankkitiliä hoitavaa yrittäjän seuraavaa sukupolvea. Ei, minun on vain katsottava, että kaikki on oikein. Kun tekijänä on yksi Suomen parhaita tilitoimistoja, joiden toimintaa valvoo Tili-instituuttisäätiö ja Liiton toimistotarkastajat. Toimistomme nuoret laadunvalvojat katsovat, että minä olen tehnyt työpaperini oikein. KHT-yhdistys valvoo, että olen noudattanut hyvää tilintarkastustapaa. Keskuskauppakamari valvoo, että noudatan tilintarkastuslakia. Ja Amerikasta tulee valvoja, joka katsoo, että valvonta on kohdallani tehty oikein. Verotarkastaja, joka katsoo, että kaikki on kunnossa. Heitäkin on kolmea sorttia eri verolajeja varten. Verohallinnon tietokoneet valvovat, että kaikki ilmoitukset ja maksut ovat tulleet ajallaan. Makkaratehtaan liikevaihto jää vain miljooniin markkoihin, joten sinne ei IIA halua sisäistä tarkastusta eikä ISACA omaa atk-tarkastajaa. Orwellin yhteiskunta 1984 on toteutunut taloushallinnossa.

Episodi 4: Oman käytön arvonlisävero – saunan lauteilla

Makkaramestari antoi mukaani pari näytettä tuotteistaan. Illalla lämmitin saunan ja käristin makkaraa saunaoluen kyytipojaksi. Mietin, mitenkähän tämänkin näytteen arvonlisävero pitäisi käsitellä. Se oli pilata keväisen illan makunautinnon, joka poikkesi edukseen markettien tarjousmakkaroista (näissä makkaroissa on pienyrityksen sielu ja itsensä peliin laittamisen aromi). Sitten muistin tehtaan käteismyyntikassan, jonne henkilökunta tilittää oman saunalenkkinsä perjantaina töistä lähtiessään. Kaikki hyvin.

Miten makkarasta voi tulla niin hyvää, korkealaatuista ja virheetöntä? Joka päivä ajallaan. Ehkä sen vuoksi, ettei siellä noudateta kahdenkertaisen kirjanpidon menetelmiä. Vaikka taitaa siellä sentään elintarvikevalvoja käydä. Ja on heillä omavalvontaa. Niin kuin kirjanpitäjilläkin on – jokainenhan haluaa hoitaa työnsä hyvin.

Episodi 5: Unelma paremmasta maailmasta – silkkilakanoiden välissä

Heräsin aamuyöstä näkyyn. Makkaramestarin tuotteet olivat valloittaneet pääkaupunkiseudun asukkaat. Kirjanpidosta ei ollut huolta, koska Internet hoiti kaiken automaattisesti. Mestarin WAP-puhelimeen tuli viesti siitä, että puolen vuoden päästä tarvitaan lisää kassavirtaa investoinnin rahoittamiseksi.

Mutta eihän tämä ollut unta. Tätähän me olemme tekemässä.