Post coitum animal triste *)

Kirjoituksen taustaa:

Olin pikkuhiljaa havainnut, että tilitoimistoissa kukaan ei pidä kesälomaa kolmea viikkoa pitempään. Eräät kirjanpitäjäystävistäni olivat etenkin talvella todella lujilla tiukkojen aikataulujen takia. Jonkun burn out jutunkin jouduin näkemään. Tämän onnettoman olotilan suurin syy ovat liian tiukat verosäännökset, jotka pakottavat kirjanpitäjät täyttämään lippuja ja lappuja ympäri vuoden, kesät talvet.

Samaan aikaan alan palkkaus oli huonoa, eivätkä kaikki kirjanpitäjät arvostaneet omaa työtään.

Ranskalainen elokuva ”post coitum animal triste” sai minut vertaamaan kirjanpitäjän elämää elokuvan naispääosan esittäjään. Halusin ravistella alaa hereille. Meidän on tehtävä jotain, jos haluamme itsellemme hyvän elämän.

Tilitoimistoalan uudelleenjärjestelyt ovat aikaansaaneet sen, että alalla olevien elämä on entistäkin rankempaa. Suorituspaineet ovat lisääntyneet. Veloituksia on pakko saada enemmän. Monet asiakkaat ovat pahoittaneet mielensä korkeammista hinnoista ja palvelun laadusta. Byrokratiaa ei ole helpotettu. Sähköisyys on kiristänyt aikatauluja ja viranomaisten rangaistuksia.

Tämän kirjoituksen voisi julkistaa koska tahansa uudestaan. Tänäänkään kukaan ei tule kysymään, kuinka voit. Siksi meidän on otettava valta omiin käsiimme.

PV

Älä rakastu konduktööriin laulettiin 1970-luvun hitissä. Vaikka nykyiseen maailmanmenoon liittyy parisuhteiden hajoaminen, tänään voisimme laulaa, että älä rakastu tilitoimistoihmiseen. Sillä hän on talvet ylitöissä, viikonlopputöissä, ei pidä talvilomia ja kesälomat hän pitää viranomaisilmoitusten väliaikoina parin viikon jaksoissa. Kuinka moni tilitoimiston kirjanpitäjä on ollut edes yhdellä hiihtolomalla yhdessä kouluikäisten lastensa kanssa? Onko tässä syy, miksi niin suuren osan tilitoimistolaisista parisuhde on hajonnut?

Naisnäkökulmaelokuvan ”post coitum animal triste” katsomon tunnelma oli kuin Taloushallintoliiton talous- ja veropäivillä. Yleisö ihania naisia ja pari orpopoikaa etsimässä omaa paikkaansa. Muitakin mielleyhtymiä elokuva synnytti. Pääosan esittäjä noin 45-vuotias nainen oli kaunis, tyylikäs, seksikäs kuten ranskalaiset naiset ovat. Hän rakastui nuoreen mieheen ja villin erotiikan huumassa kukoistanut nainen oli sykähdyttävän haluttava. Nuoret miehet lähtevät omille teilleen ja niin tämäkin. Itsesäälissä, surussa ja tyhjien pullojensa seassa kieriskelevä nainen karkoitti läheiset luotaan. Kuka haluaisi ihmistä, jonka itsetunto on lamassa ja joka ei usko elämään. Kuitenkin kyse oli samasta naisesta: elämäntilanteensa mukaan kaunein ruusu maailmassa tai lakastunut, poljettu horsma.

Oikeastaan elokuvan pääosan esittäjä ahdistuneimpina hetkinään kaiken sekamelskan keskellä muistutti vanhojen Suomi-filmien mielikuvaa nutturapäisestä kirjanpitäjästä papereittensa ja laskunauharulliensa takana.

Kiersin viime syksynä liiton talous- ja veropäivillä ympäri Suomen. Päivillä tapasin 800 tilinpidon ammattilaista, joista suurin osa oli naisia. Ja millaisia: älykkäitä, kauniita, hyvin pukeutuneita, seksikkäitä. Kuivamustekynä lakkasi toimimasta, kun mustekin jähmettyi kaunottaren pyytäessä nimikirjoitusta (siis minun! paras kiitos, mitä olen koskaan saanut) käsivarteensa Tampereella. En suostu uskomaan, että kaikki nuoret kaunottaret jättäisivät tilitoimistot vuosien kuluessa. Ei, nämä naiset ovat edelleen keskuudessamme. He ovat yhtä haluttavia kuin elokuvan päähenkilö intohimonsa kukoistaessa. Heidän kukkansa ovat sulkeutuneet takaisin nuppuihinsa illan hämärän ja yön pimeyden tultua arkeen. Tarvitsemme uuden kevään uutta kukoistusta varten.

Hyvä ystäväni, Lady tilitoimistomaailmasta, sanoi, että tilitoimiston kirjanpitäjien itsetunnon pahimmat latistajat olemme me tilintarkastajat, jotka vuosi vuoden jälkeen nalkutamme milloin mistäkin virheestä kirjanpidossa ja tilinpäätöksessä. Useimmiten nämä suuret havaintomme ovat täysin jonninjoutavia, mutta auktoriteettiasemamme takia ne otetaan liian todesta. On rankkaa olla töissä, joissa vastaa ihmisten rahoista, joissa lainsäädännön tiukat vaatimukset ovat giljotiinina joka päivä työpöydän yläpuolella ja jossa saa vain moitteita. Vuodesta toiseen. Moitteita asioista, jotka on hoidettu hyvin.

Se painaa pään. Yhä lähemmäs pöydän pintaa. Kun pää on painuksissa, näemme liian pieniä asioita ja pullanmurutkin alkavat näyttää Frankenstainin hirviöiltä. Ensimmäinen investointi jokaiseen tilitoimistoon onkin fläppitaulu. Vaikeat (ja muutkin) asiat ratkaistaan fläppitaulun ääressä, koska sen avulla nostamme pään. Katseemme siirtyy horisonttiin ja sen jälkeen asiat ratkeavat itsestään kuin tanssi. Tätä kokeiltiin viime viikolla tarkastajien nöyryyttämien kirjanpitäjien kanssa. Riitti, että piirreltiin tusseilla joitain nuolia taululle. Kirjanpitäjät löysivät itse ratkaisunsa. Tilitoimiston vetäjät muuttuvat Leif Segerstamiksi – he vain heiluttavat tahtipuikkoa ja taitavat osaajat tekivät itse vaativan työn. Iloisina onnistumisen tunteesta.

Kuka tahansa osaa muuttaa toisen kirjoittamasta lauseesta sanajärjestyksen. Mutta vain osaajat osaavat kirjoittaa ne lauseet. Taloushallinto on ainoa toiminto maailmassa, jossa kriitikoiden (tilintarkastajien) työtä arvostetaan enemmän kuin kirjailijoiden (kirjanpitäjien). Tämä näkemys on käännettävä päälaelleen. Asenteiden muutoksen jälkeen voimme yhdistää kaikki KLT-kirjanpitäjät ja KHT-, HTM- sekä JHTT-tilintarkastajat yhdeksi laskentatoimen ammattilaisten verkostoksi. Tässä yhdistelyssä KLT-kirjanpitäjien osaaminen on se joka joustaa muitten hyväksi.

Ja pisteeksi iin päälle. Kun tilitoimistot tekevät ”vain kirjanpitoa”, siitä maksetaan huonosti. Liiton jäsentutkimuksen mukaan tilitoimiston henkilökunnan keskimääräinen liikevaihto on 277.000 markkaa. Siitä on helppo laskea, ettei liikevaihtorahasta ihmeellisiä palkkoja makseta, eikä hyvän työympäristön edellyttämiin menoihin ja investointeihin jää riittävästi rahaa. Selkänahasta irrotettu kate menee liian usein tietotekniikkakustannuksiin, vaikka järjestelmäkehitys on ollut viime aikoihin sitä, miten nopeimmin voitaisiin enter saada painetuksi. Kuinka ihmisarvoa loukkaavaa se onkaan! Vaikka nämä osaajat tekevät usein samaa työtä kuin tilintarkastajat ja juristit, maksetaan pelkästään tilintarkastajan kahvikassan laskennasta enemmän – puhumattakaan juristien palkkioista.

Onko näin lannistetuista ”vain kirjanpitäjistä” uuden tuottamaan uuden virtuaalisen taloushallinnon uudet osaamiseen perustuvat aivotyöpalvelut? Huolehtimaan yrityksistä sekä yrittäjien ja heidän perheittensä talouden ohjauksesta kehdosta hautaan? Kyllä. Juuri heistä.

Taloushallinnon osaajien uusi kevät

Virtuaalinen taloushallinto,
uudistus – ei vaan vallankumous,
vapauttaa meidät arjen rutiineista,
meillä on aikaa rakkaimmillemme

Onnelliset lomat ja
keltaisten ruusujen aika
on koittanut

Uusi Internet Accountant on haluttu ja himoittu,
hän on mehiläisten piirittämä
keväisellä kukkakedolla

Työpaikalla papereiden sijasta
palmupuu, soliseva puro ja
lintujen laulu, gourmet-aamiainen,
fläppitaulu ja palkankorotukset
Arvostus ja tyytyväiset asiakkaat

On ihanaa tehdä työtä virtuaalisesti etäällä
tai tulla aamulla töihin
katsomaan, mitä kaikkea uutta
Internet tänään meille antaa
—

*) ranskalaisen elokuvan suomenkielinen kakkosnimi on ”(parittelun jälkeen peto on uupunut)”.