Where have all the young flowers gone?

Ammattikorkeakouluista kuuluu huolestuttavia viestejä – nuoria ei enää tahdo saada mukaan taloushallinnon opetukseen. Kauppakorkeakouluissakaan laskentatoimi (paitsi rahoitus pörssin takia) ei ole yhtä suuressa suosiossa kuin aiemmin. Tämä heijastuu jo tili- ja tilintarkastustoimistoihin – uutta henkilökuntaa on vaikea saada.

Prologi: miten saamme nuoret takaisin – luottamus, olennaisuus, Internet

Työyhteisöissä muutokset voidaan aloittaa luottamuksen lisäämisellä. Säännöillä, ohjeilla ja valvonnalla ei luoda toimivaa organisaatiota. Itse asiassa käy päinvastoin. Nykyiset kontrollijärjestelmät maksavat enemmän kuin vahingot, joita järjestelmillä estetään. Ihminen, jolle säännöstellään minimilaatu, tekee minimilaadun. Kuitenkin me kaikki pystymme enempään. Kunhan meille annetaan vastuuta, valtaa ja luottamusta. Luottamus ei tarkoita sitä, että jätetään ovet lukitsematta ja päivän kassa työpöydälle. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että jos henkilö kokee tarvitsevansa työmatkan vieraalle paikkakunnalle, hän voi päättää siitä ja matkan kuluista itsenäisesti.

Uudessa taloushallinnossa keskitytään vain olennaiseen. Pikkuasioita ei tehdä, tai niiden tekeminen automatisoidaan. Turhat ja vähemmän tärkeät rituaalit jätetään kokonaan tekemättä. Epäolennaiset epätarkkuudet, myös virheet, hyväksytään. Isojakin virheitä saa tehdä, mutta niistä otetaan opiksi. Tarkastajien muistiot todetuista epätarkkuuksista eivät ole viimeisiä tuomioita, vaan päinvastoin kunniakirjoja, jotka laitetaan raameihin seinälle.

Nostamme itsetuntoamme. Tilitoimistoammattilaisen mittari ei ole KHT- eikä HTM-tutkinto – KLT on yhtä hyvä ja riittävästi. Itsetuntoa kohottaa kummasti myös hyvä palkka, hyvä työympäristö ja vapaus hoitaa omat työnsä omien kellonaikojen mukaan.

Olemme avoimia. Taloushallinnossa on hyvin vähän asioita, joita ei voida antaa kaikkien tiedoksi. Avoimuus tarkoittaa kaikille mahdollisuutta lukea yrityksen tietoja, myös palkkoja – ylläpitomahdollisuus toki vain niille, jotka tietoja ylläpitävät ja tekevät.

Automatisoimme työmme. Luovumme papereista. Tili-enter-markkaa-ohjelmat hävitetään ja tilalle tuodaan uusia työkaluja ja Internet-sovelluksia.

Koulutuksessa luovumme KHO:n ja KILAn päätösten selostamisesta – nehän voi lukea Internetistä silloin kun tarvitsee. Uudet työmenetelmät ja -välineet, koulutus, asiakaspalvelun uudet tehtävät ja verkottuminen tekevät meistä kaikista paljon enemmän. Internetin hakupalvelut mahdollistavat valtaisan tiedonsaannin täysin ilmaiseksi. Koulutuksen tulee siis auttaa taustojen ymmärtämiseen – ei nippelien hallintaan. Silloin olemme jo pitkällä kun hoksaamme, milloin tarvitsemme apua. Parasta osaamista on se, että tietää, milloin ei tiedä tarpeeksi.

Ulkoistaminen ja verkottuminen tuovat uusia mahdollisuuksia meille kaikille. Rutiinitöiden automatisointi vapauttaa meidät asiakaspalveluun sekä äly- ja tunnetyöhön. Työ on yhä useammin projektiluonteista, mikä tuo mielekästä vaihtelua. Erilaisia asiakkaita ja työyhteisöjä palvelemalla saamme kokemusta ja osaamista, jota samassa työpaikassa puurtamalla voi saada vain mikäli etsii koko ajan uusia tehtäviä, uutta opeteltavaa. Se pitää myös mielen pirteänä. Kaavoihin ei ehdi kangistumaan.

Nuoret ymmärtävät puolesta sanasta, he haluavat oppia uutta, heillä ei ole ennakkoluuloja, he uskaltavat, he haluavat kokeilla. Heitä on kivaa viedä kohti uutta taloushallintoa. Meillä tulee olla näkemys: horisontti joka ohjaa meitä ja nuoriamme oikeaan suuntaan. Siksi meidän kokemusta omaavimpien on uusiuduttava.

Ja mikä tärkeintä. Tiliammattilaiset ansaitsevat kiitoksen hyvän työn jälkeen. Vaikka tiedämme olevamme hyviä, haluamme kuulla sen myös muilta.

Epilogi: Tili, markkaa, enter – millaisesta taloushallinnosta nuoret eivät innostu

Olemme aiheuttaneet nuorten kadon itse. Tuskin missään muussa ammatissa kuin taloushallinnossa saadaan mitättömistä asioista kuten europenninpyöristyksistä niin suuri numero. Taistelemme verissäpäin siitä, kenellä on parhaat numerot tilikartassa. Taksikuitin matkaselostuksia ja hyväksymismerkintöjä metsästämällä on turha havitella itselleen ystäviä. Koskaan emme saa kiitosta hyvin pidetyistä tileistä, mutta työtämme moittivien lista on pitkä: sisäiset tarkastajat, controllerit, tilintarkastajat, verotarkastajat, laadunvalvojat. Miljoonien vahingonkorvaustuomiot toisten tekemistä virheistä pelottavat etenkin tilintarkastusurasta haaveilevia.

Kun kaikissa tehtävissä Internetistä on tullut olennainen osa arkista aherrusta ja työn helpotusta me taloushallintolaiset väittelemme edelleen siitä, kuinka paljon luotettavampia paperit, jäljennökset, kopiot ja mapit ovatkaan tietokoneisiin verrattuna. Vaadimme kirjanpitoon vietäviin laskuihin leimoja, puumerkkejä, hyväksymismerkintöjä, varmenteita ja allekirjoituksia, vaikka samaan aikaan ihmiset hoitavat raha-asiansa Internetillä ja sähköisillä maksukorteilla.

Ehkä surullisinta ovat puitteet käytössä oleville työmenetelmille. Joissakin tilitoimistoissa hiiri on piilotettu näytön taakse pois tehokkuuden tieltä. Tehokkuus kun kuulemma on sitä, että vasemmalla kädellä kääntää tositteita mapista ja oikealla numeronäppäimistöllä kirjaa sokkona tili markkaa enter tili markkaa enter. Kuka tämän nopeimmin tekee, on paras kirjanpitäjä. Tämä taas johtuu käytettävistä veloitusmenetelmistä: vientien ja tulostettujen paperisivujen lukumäärästä.

Työmenetelmien väheksyminen alkaa jo koulutuksesta ja korkeakouluista. 1000 markan autovakuutusmaksu opetetaan jaksottamaan pennilleen oikein ja tilinpäätöksen muotoseikkoihin ja tulkintoihin käytetään kaikki tarmo. Se, miten tiedot tuotetaan taloudellisesti, ei ole juurikaan kiinnostanut opetusta eikä tiedeyhteisöä. Siksi meiltä jää näkemättä, että taksikuitin markan arvonlisäverovähennyksen ja kympin tuloverovähennyksen saamiseen käytetään monin verroin kuitin arvo. Pahinta on se, että pidämme sitä hyvänä kirjanpitotapana, johon erilaiset lait meidät velvoittavat.

Kun työmenetelmät ovat liukuhihnalta kopioituja, ovat palkatkin liukuhihnatyöläisen palkkoja. Kun monipuolista osaamista ja vastuusta edellyttävästä tilitoimistotyöstä siirtyy yksipuoliseen työhön isoon yritykseen, esimerkiksi reskontranhoitajaksi, nousee palkka.

Tilitoimistot ovat innostuneet laadusta ja laatutunnustuksista ISOista ja pienistä. Niin tilitoimistot kuin tilintarkastustoimistotkin ovat hahmottaneet laadun väärin: laadusta on tullut byrokratiaa, mappien täyttämistä ja yksitoikkoista puurtamista. ISOt ymmärretään minimilaaduksi, joka estää aidon asiakaspalvelun ja asiakkaasta huolehtimisen, koska sitä ei voi mapittaa.

Jopa tuottamamme tieto on salakirjoitusta – sitä ymmärtävät vain samaan joukkoon kuuluvat. Mikä on suunnitelman mukainen poisto, laskennallinen verovelka, tilikauden tulos, siirtyvä erä, konserniaktiiva… Haluamme tilinpäätökseen lisää tietoja, jotka vievät meidät yhä kauemmas todellisuudesta. Yhä uudet ja uudet liitetiedot ja goodwillpoistot epämääräisistä pörssin markkina-arvoista sulkevat meidät pois reaalimaailmasta.

Taantuma voi tuoda tilitoimistoihin takaisin ihmisiä, jotka suostuvat vaatimuksiimme auton 500 markan parkkiluvan jaksotuksista, mutta tuskin se on oikea tapa ratkaista tilinpidon henkilöstöongelmia.

Kun nuoret haluavat opiskella muihin tehtäviin, ovat he vain rationaalisia ja fiksuja. Siis meidän on ensin muututtava.