Byrokratia-artikkeli: Yksinkertainen on kaunista!

22.3.2004

Taloushallinto on monimutkaistettu, vaikka me ihmiset olemme yhtä yksinkertaisia kuin ennenkin. Meille riittää rakkaus, ystävyys, ruoka, vaatteet ja asunto. Tavaroista ei kukaan tule onnelliseksi.

Mutta viranomaisille se ei riitä. Otetaan esimerkiksi pieni yritys, jolla on muutama vakituinen työntekijä ja lisäksi käytetään keikkatyöläisiä. Tällainen yritys tekee vuodessa 225 viranomaistoimenpidettä. Siis 225, mikä on keskimäärin yksi joka työpäivä. Tätä ei kukaan usko ennenkuin laskee omien toimenpiteittensä määrän. Arvonlisäveroilmoituksista tulee vuodessa 12, arvonlisäverojen maksuista toiset 12. Pienyritykset joskus myyvät hyödykkeitään EU-maihin muutamalla tuhannella eurolla vuosittain – siitä tulee 4 neljännesvuosi-ilmoitusta. Matkapuhelinten arvonlisävero-oikaisut tehdään 12 kertaa vuodessa. Neljä euroa per puhelin. Näin meillä on jo 40 toimenpidettä.

Jotkut toimenpiteet ovat aivan lillukanvarsia. Esimerkiksi KELAn maksaa sairausajan palkanmaksusta korvauksia, joista on tehtävä oikaisu sosiaaliturvamaksuihin. Nämä muutaman euron oikaisut tulevat kalliiksi niin KELAlle kuin yritykselle.

Samasta asiasta tehdään ilmoituksia moneen eri paikkaan, mutta ilmoituksen sisältö on erilainen. Esimerkiksi eläkepalkka ja verotettava palkka ovat erilaisia. Ja palkka ja eläkepalkka ovat erilaisia, koska lopputilin yhteydessä maksettavasta lomakorvauksesta ei makseta eläkemaksuja.

Jokaiseen ilmoitukseen liittyy sanktiot. Verotussanktioiden suuruudet tiedetään, mutta TEL-sopimuksen myöhästymisestä tulee verotustakin suuremmat rapsut. Eli silloin kun yritys aloittaa toimintansa, asioista ei tiedetä riittävästi, rahat ovat tiukoilla, ovat riskit virheistä suurimmillaan.

Luettelo 225 toimenpiteestä ja 51 jäljelle jäävästä toimenpiteestä

Joskus sanktiot ovat naurettavia. Yrityksen maksamista osingoista tehdään ilmoitus 6-lomakkeella, tehdään ilmoitus osingoista osakkeenomistajittain, yrittäjä itse merkitsee osingot 1-lomakkeella ja neljänneksi on muistettava lähettää yhtiökokouksen päätös osingonjaosta. Kun joku näistä puuttuu, annetaan 100 euron veronkorotus ilmoituksen laiminlyönnistä. Itsekin sain kirjeen, jossa verottaja vaati täydennystä koska heidän tietojensa mukaan olin maksanut osinkoja. Eli itse antamieni kolmen ilmoituksen perusteella he tiesivät, että neljäs ilmoitus oli tekemättä.

Järjestöjen pitäisi kaikin voimin yrittää vähentää byrokratiaa ja ainakin estää sen lisääntyminen. Mutta mitä vielä. Kun vanhojen pienten osakeyhtiöiden vähimmäisosakepääoman korotuksesta pitäisi luopua, kaikki järjestöt kohkaavat korotetun pääoman puolesta ja korkeintaan vaativat sen siirtämistä. Siis byrokratiahan ei siirtämisestä vähene. Siellä se odottaa ajan kulumista.

En ole vielä nähnyt sellaista byrokratian lisäämistä, jota järjestöt eivät olisi kannattaneet. Mutta jos byrokratiaa vähennettäisiin, sitä järjestöt ovat vastustaneet. Esimerkiksi yhtiöjärjestyksen poistamista ei hyväksytä, vaikka se vapauttaisi tuhannet yritykset turhan asiakirjan laatimisesta. Kenen asialla järjestöt oikeastaan ovat?

Byrokratiaa perustellaan monin eri argumentein. Jos byrokratiaa olisi vähemmän, talousrikollisuus lisääntyisi. Heh heh. Totta on, että byrokratian lisääntyminen lisää rikollisuutta, koska yhä useampi on pihalla tarvittavan byrokratian sisällöstä. Mutta todelliset rikolliset naureskelevat, koska he eivät byrokratiasta piittaa. Toisaalta väitetään, että yrittäjät tuhlaisivat rahansa, jos niitä ei joka päivä tilitettäisi viranomaisille. Niinpä. Kun 50.000 pienintä yritystä maksaa arvonlisäveroa keskimäärin kuukaudessa 50 euroa, tarkoittaisi siirtyminen neljän kuukauden välein tehtäviin ilmoituksiin sitä, että valtio vaarantaisi 150 euron verot. Jos yrittäjä on näin tiukoilla, ei hänellä ole voita leipänsä päällä. Mutta silti otamme varmuuden vuoksi hänen rahansa, jotta voimme maksaa Kreikan tupakanviljelijöiden maataloustuen, Pietarin jätevedenpuhdistamon, hevossaunan rakentamisen, puuduttavat keskustelut HVK:sta, hienojen poliisitalojen vuokrat ja muut tärkeät asiat.

Väkisin tulee mieleen, että byrokratiasta elää niin moni ihminen, ettei siitä päästä eroon. Pienestäkin byrokratiasta tulee suuret luvut. Kun 200.000 pienyritystä tekee kuukausittain arvonlisäveroilmoituksen, niiden laatimiseen, arkistoimiseen, lähettämiseen ja maksamiseen menee kirjanpito-ohjelmaakin käyttäen lähemmäs miljoona tuntia vuodessa. Viranomaisilla ilmoitusten skannaus, arkistointi ja valvonta vaatii siitä ainakin kolmanneksen. Näin on verotukseen käytetty jo lähemmäs tuhat työvuotta. Tyopaikkoja ei tule yhtä paljon, koska yrittäjät joustavat perheelle annettavasta ajastaan. Tällaisessa ketjussa tapahtuu väkisin virheitä, koska asioita ei hallita. Teknisistä virheistä ja tyhjistä kuukausista lähetetään vuosittain kymmeniätuhansia valvontakirjeitä, joihin on vastattava. Kun epävarma saaminen on pakko laskuttaa, on arvonlisäveroon löydyttävä rahaa, jos kirjanpitäjä ei käsittele saamista heti epävarmana. Tällaiset mokat ovat vieneet yrityksiä konkurssiin asti.

Silti tehdään unelma. Silmät kiinni. Mitä jäisi jäljelle, jos pyyhittäisiin pöytä puhtaaksi ja mietittäisiin, miten byrokratia toteutettaisiin. Vaatimuksena olisi nykyisten verojen ja maksujen säilyttäminen. Uskokaa tai älkää. Jäljelle jäisi 51. Viisikymmentäyksi. 225:stä. Kun jäljelle jäävät toteutetaan fiksusti, tuottavuus tehostuu vielä lukujakin osoittamaa enemmän. Eli tietoyhteiskuntaa ei rakenneta sähköistämällä nykyinen byrokratia, vaan ensin karsimalla byrokratia ja vasta jäljelle jäävään käytetään tietoyhteiskunnan menetelmiä.

Esimerkiksi siirtyminen neljän kuukauden välein tehtäviin alv-ilmoituksiin vähentäisi tuhat työvuotta kolmeensataan. Toteuttamalla sähköiset alv-ilmoitukset fiksusti internetissä, voitaisiin työmäärä pudottaa yrityksissä ja valtiolla pudottaa 50:een vuoteen. Valtion alv-kertymä ei kuitenkaan vähentyisi.

Mitä tämä tarkoittaisi? Yrittäjille jäisi aikaa enemmän olennaiseen, eli yritystoimintaan ja perheelleen. Yrittäjät ja tilitoimistot ymmärtävät ja hallitsevat byrokratian. Taloushallinnon menetelmien kehittäminen on merkittävästi taloudellisempaa. Virheitä tehdään vähemmän. Selvittelyjä on vähemmän. Rangaistuksia on vähemmän. Viranomaisvalvontaa tarvitaan vähemmän. Viranomaistyötä byrokratian toteuttamiseksi tarvitaan vähemmän. Tarvitaan vähemmän oppaita, opastajia ja koulutusta byrokratian hallitsemiseksi.

Kuka voisi vastustaa tällaista paratiisia? Me itse, jotka elämme byrokratiasta. Pelkäämme, ettei meillä ole enää leipäpuuta sen jälkeen kun pakollista lain suomaa suojatyötä ei enää tehtäisi. Hei, katsokaamme peiliin. Sieltä näkyy ammattitaitoinen, fiksu, osaava ammattilainen. Kirjanpitäjä, jolla on kivaa. Peilistä näkyvä henkilö ryhtyy toteuttamaan yritysten ja yrittäjien todellisia tarpeita tyydyttävää palvelua. Ensimmäiseksi toteutetaan tulevan kassavirran seuranta, suunnitellaan asiakkaan omat prosessit, ja tarkistetaan yrittäjän sosiaaliturva. Siitä se sitten lähtee liikkeelle. Parempi elämä.

Luettelo 225 toimenpiteestä ja 51 jäljelle jäävästä toimenpiteestä