Ikävän nyt kerron teille, yrittäjäkin sairastaa

Yrittäjä on teräsmies tai rautarouva, joka ei sairastu, eikä ainakaan kuole yllättäen. Hän ei siis voi joutua vakavaan auto-onnettomuuteenkaan, koska silloin yrittämiseen liittyviä velvoitteita ei kukaan ole hoitamassa. Näin yrittäjyys onkin paras henkivakuutus – ainakin viranomaisten mielestä. Ja koska näin on, yrittäjien eikä yrittäjäperheen perusturvaa tarvita. Jos jotain tukea on pakko maksaa, yrittäjä kuitenkin pärjää paljon pienemmillä rahoilla kuin muut ihmiset. Siksi yrittäjät joutuvat elämässään muita useammin umpikujaan, josta ei ole ulospääsytietä. Yrittäjien itsemurhat vähenevät lama-aikana, koska silloin on hyväksyttävämpää olla epäonnistunut.

Yrittäjät sairastavat työntekijöitään vähemmän. Tähän on kaksi syytä. Yrittäjä ei voi potea pienempiä vaivoja lainkaan, koska hänen työpanostaan on usein mahdoton korvata. Toisaalta työntekijät jäävät töistä monenlaisten pikkuvaivojen takia. Terveysjärjestelmä tukee tällaista arkielämän vaivaishoitoa kirjoittamalla sairauslomia melko mitättömistäkin vaivoista.

Yrittäjäksi alkava ei ajattele kuolemaa. Hän on terve kuin pukki, jota ei kolota ja johon pöpöt eivät iske. Yritysneuvonnassa ei ihmiselämään kuuluvia realiteetteja tuoda esille. Vuodet kuluvat. 50 vuotta täytettyään huomaa, ettei työtä jaksakaan tehdä yötä myöten. 65 vuotta täytettyään huomaa eläkemaksujen jääneen niin pieniksi, ettei eläkkeellä elä ja yrittämistä on jatkettava.

Todellisuudessa yrittäjät sairastavat arvattavasti yhtä paljon kuin keskimääräinen kansa, mutta yrittäjä ei voi pitää sairas­lomaa. Verottaja rankaisee lisämaksuilla viivästyneistä ilmoituksista ja maksuista siitä riippumatta, onko yrittäjä flunssassa tai koomassa teho-osastolla. Yrittäjää ei voi korvata tilapäisavulla, koska hänellä on kaikki langat käsissään.

Jos yrittäjä sairastaa, jäävät tulot tulematta, mutta maksut erääntyvät. Jos työntekijä sairastaa, hän voi ilmoittaa aamulla jäävänsä täydellä palkalla kotiin, on kyse krapulasta, flunssanpoikasesta tai vapaa-ajan riennoissa nyrjähtäneestä nilkasta. Yrittäjä joutuu etsimään tilalle apuvoimia, ja jos sellaisen jostain saa, joutuu maksamaan toisen palkan sosiaalikuluineen ja usein vielä varamiespalvelun kulut päälle. Tällaisia tuplapalkkoja ei voi huomioida hinnoittelussa, joten kaikki on poissa yrittäjän omasta tulosta. Yrittäjä ei siten voi jäädä sairastamaan, ellei sitten ole kyse niin vakavasta, ettei sängystä ylös nouse.

Vaikeimmassa asemassa ovat yritykset, joiden asiakaspalvelu edellyttää kahden henkilön olemista töissä: esimerkiksi myymälät, joiden aukioloaika on 10–12 tuntia. Sairaspäivillä pitäisi katteen tuplaantua, vaikka käytännössä se vähenee, koska tilapäisapu ei osaa tehtäviä riittävästi.

Yrittäjätulo on useimmiten vaatimaton. Kun rahaa ei ole, kaikesta on säästettävä. Liian usein säästökohteena on eläke- ja sosiaaliturva. Yrittäjäeläkkeen perustana oleva tulo määrätään pieneksi, koska nuorena yrittäjänä ensimmäiseksi ei ajatella eläke­turvaa. Nuoret uskovat eläkeketjukirjeen romahtaneen vuonna 2040, jolloin asia olisi ajankohtainen. Pahinta on se, että eläkeperusta on myös sairauspäivärahojen perusta. Jos sairastuu, yrittäjätulo menee nopeasti negatiiviseksi, koska menot eivät poistu, vaikka tulot jäävät saamatta, ja tilalle saa olemattoman­ päivärahan. Yrittäjän sairauspäivärahan maksuperuste tulee­ erottaa eläketulosta, jolloin nuoret voisivat ottaa korkeamman­ sairaus­vakuutuksen itselleen.

Yhteiskunta on tehnyt lukuisia yrityksiä velvoittavia säännöksiä työntekijän sairastumisen, työkyvyttömyyden ja kuoleman varalle. On tapaturmavakuutus, ryhmähenkivakuutus, sairaus- ja äitiyspäivärahat, irtisanomissuoja, työpaikkaterveydenhoito, työkyvyttömyyseläke ja moninaiset kuntoutusohjelmat. Palkka on maksettava myös sairausajalta. Yrittäjät ja jopa heidän perheenjäsenensä olivat pitkään kaiken tämän ulkopuolella. Yrittäjien kovaa asemaa on hieman helpotettu aivan viime vuosina. Esimerkiksi yritys voi maksaa yrittäjän perusterveydenhoidon menot (verohallinnon ohje 2006).

Mutta verottaja ei tunne armoa. Veronkorotukset ja jäämämaksut ovat yhtä suuria, vaikka viiveen syynä olisi vakava sairastuminen. Ensi vuonna verotilin myötä tulee lisärangaistuksena ilmoituksen myöhästymismaksu. Myös sairaus- tms. esteen takia virheellisinä lähetettyjen ilmoitusten oikaisusta aletaan periä rangaistusmaksua. Kun lippuja, lappuja ja maksuja on vuodessa pienellä yritykselläkin helposti yli sadan, voi sairastumisesta tulla iso lisälasku. Olen nähnyt kuinka väärän verotuksen valitusajat on menetetty yrittäjän ollessa tuonelan rajamailla sairaalassa. Eikä armoa tunneta. Vähintä, mitä lainsäädännössä tulisi korjata, olisi yrittäjän oikeus saada määräpäiviin sanktioton jatko lääkärintodistuksen perusteella.

Veronkorotukset ovat verovirkailijan subjektiivisia päätöksiä, joiden taustalla on verohallinnon yhtenäistämisohjeet. Siksi niihin saa muutoksia oikaisuvaatimuksilla. Joskus virkailijat heltyvät ja poistavat korotuksen, mutta yhä useammin ei, koska verotuskäytäntö on kiristynyt vuosi vuodelta. Käytäntö on epäyhtenäinen. Useimmat yrittäjät eivät osaa tehdä oikaisuvaatimusta, jolloin tarvitaan maksullista apua tilitoimistosta. Sairauden takia poistettu korotuskin siis maksaa yrittäjälle.

Lakimuutosta odotellessa on jokaisen yrittäjän järjestettävä varajärjestelmä työkyvyttömyyden varalle. Tilitoimisto on hyvä varajärjestely hallintoasioissa, mutta kaikkia ei voida velvoittaa tilitoimiston käyttöön. Entä pienten tilitoimistojen omat varajärjestelmät, koska vastuulla on kirjanpitäjän sairastumisen takia kymmenienkin yritysten määräaikojen noudattaminen. Pieni tilitoimisto ei selviydy, jos se joutuu maksamaan asiakkaidensa rangaistusmaksut.

Varautuminen kuolemaan tai vaikeaan sairauteen

Tilitoimistojen tulee käydä keskustelu jokaisen asiakkaansa kanssa yrittäjän sosiaaliturvasta ja varautumisesta kuolemaan. Keskustelua varten kannattaa tehdä peruspaketti, jonka avulla asian käsittely on helpompaa. Paketti sisältää mallit tarvittavista asiakirjoista. Yrityksen kirjanpito kertoo yrityksen toiminnasta, mutta yrittäjän omasta taloudesta ja se ei kerro juuri mitään. Juuri näistä kirjanpidon ulkopuolisista asioista kannattaa tehdä ohjeet. Kerran tehty perusselvitys tulee tarkistaa kahden vuoden välein ja jokaisen merkittävän elämänmuutoksen edellä. Esimerkiksi itse päivitän omat paperini vuosittain reppu­matkani edellä.

Paketin sisältö

1 Varautuminen
• työttömyysturva
• eläketurva
• sairastuminen
• pitempiaikaisen työkyvyttömyyden turva
• tapaturmavakuutus ml. vapaa-ajan vakuutus
• henkivakuutus
• yrityksen toiminnan keskeytysvakuutus
• yrittäjän sairauskulujen maksaminen yrityksestä
• sopimusten force majeure -ehdot
• selvitetään yrittäjän järjestöjäsenyyksien perusteella saama ryhmäturva.

2 Asioiden käytännön hoitaminen
• pankkiasiat (valtakirja, jolla tiedot saa pankista, kaikkien tilien saldot voitava hakea heti, lainojen maksusuunnitelmat, muut lainavaatimukset)
• veroasiat (kuukausi-ilmoitukset – tarkistettava myös, onko vanhat tehty ja lähetetty, maksupäivät, veroilmoituksen lisäaika, jota ei saa takautuvasti)
• vakuutukset ja korvausten hakeminen
• palkkatuki, palkkaennakot, ulosotot
• valtakirjat (allekirjoitetut, aihe ja päiväys avoin).

Verovelkatodistus on tilattava heti, jos tilanne on vakava. Se lähetetään vain yrityksen osoitteeseen ja postitse. Yrityksen kannattaa ilmoittaa verottajalle kaikkien veroasioiden hoitamista varten tilitoimiston osoite. Tämä käytäntö varmistaa veroasioiden hoidon myös normaaliaikoina. Verotili ei tule juurikaan auttamaan sairaus- ja kuolemantapauksissa asioi­den hoitoa, koska tililtä ei näy perinnässä olevia maksuja, eikä oikaisuvaatimuksia, eikä kaikkia verolajejakaan.

3 Ohjeet kuoleman ja vakavan työkyvyttömyyden varalle
• testamentti
• hoitotestamentti (hoitotahto)
• ohjeet yrityksen alasajosta tai yrityksen jatkamisesta
• ohjeet perukirjaa varten
• ohjeet yrittäjän asioiden hoitamisesta.

Yrittäjän tapaturmavakuutus on luonnollinen osa perusturvaa. Vakuutuksen tulee kattaa myös vapaa-ajan tapaturmat. Liian harvoin tullaan ajatelleeksi, että pitkäaikainen työkyvyttömyys tai kuolema on monilla aloilla työtapaturmaa suurempi riski. Yrittäjäperheen lapsen vakava sairastuminen voi johtaa siihen, että yritys joudutaan ajamaan säästöliekille. Nuoret saavat vielä kohtuullisia henki- ja työkyvyttömyysvakuutuksia, mutta viisikymppisenä yrittämisen alkava saa vakuutuksen vain suurella rahalla, jos ollenkaan. Nuorelle yrittäjälle vapaaehtoinen työkyvyttömyys- ja sairaus­vakuutus voi olla edullisempi kuin turvan maksaminen yrittäjäeläkemaksulla.

Verottaja suhtautuu tähänkin asiaan käsittämättömällä tavalla. Minulla on juuri meneillään verotarkastus asiakkaalla, jossa yrittäjien työntekijöitä parempaa sairausvakuutusturvaa esitetään verotettavaksi peiteltynä osingonjakona. Olen sanaton. Mistä ihmeestä näitä neronleimauksia oikein syntyy?

Yrittäjän sairastuminen voi johtaa moniin ongelmiin. Palkat, vuokrat ja korot on maksettava, vaikka rahan tulo tyrehtyisikin. Joskus tähän ongelmaan on ratkaisu keskeytysvakuutus, joka korvaa vahinkoajalta menetetyn katteen (pienessä yrityksessä liikevaihdon), muuttuvat palkat ja vahingon rajoittamisesta aiheutuneet kulut. Vakuutuskorvausta kiireellisempi tulolähde ovat keskeneräiset laskutukset, joista yrittäjän lisäksi ei välttämättä tiedä kukaan muu. Jonkinlainen aina ajan tasalla oleva laskutusaihio tai päiväkirja kuuluu jokaisen yrittäjän perusturvaan.

Lainsäädäntö inhimilliseksi myös yrittäjille

Yritystoimintaa säätelevät lait lähtevät siitä, että yrittäjä on aina terveenä hoitamassa ainakin vero- ja eläkeasiat, vaikkei muuhun pystyisikään. Tätä elämälle vierasta teräsmiesnäkemystä on vuosi vuodelta kiristetty. Yhtiömuodossa toimivaa yritystä pidetään itsenäisenä oikeushenkilönä, jonka katsotaan toimivan normaalisti, vaikka yrityksen omistaja olisi siirtynyt ajasta iäisyyteen.

Pahimmassa tapauksessa yrittäjä on sairaalassa koomassa ja verottaja lähtee laittamaan yritystä konkurssiin maksamattomien ennakkoverojen takia. Jos yrittäjä selviää sairaalareissustaan, hän voi huomata, että verotus on tehty ja valitusaika mennyt umpeen. Verottaja on tyly. Hoidin kerran tapausta, jossa yrittäjä oli veroliput saatuaan joutunut kuukausiksi sairaalaan. Arvonlisäverotuksen valitusaika meni umpeen. Jälki­käteen todettiin, että verotus kokonaisuudessaan oli tehty väärin, mutta sitä ei korjattu, koska arvonlisäverotusta ei enää voitu korjata. Inhimillisyyttä yrittäjiä kohtaan ei juurikaan tunneta, vaikka sitä halutaan jakaa yltäkyllin kaikille muille, maailman miljardeja vähäosaisia myöten.

Yhteiskunnan tulee hyväksyä, että myös yrittäjä on inhimillinen ihminen, joka sairastuu, ajautuu ahdistukseen, tekee virheitä ja unohtaa asioita. Yrittäjäksi on rinnastettava yhteisö, jossa yhdellä henkilöllä on omistuksen enemmistö. Lainsäädäntöä on kehitetty suuntaan, jossa kaikenmaailman huijareilla, luikureilla, rikollisilla ja jopa ulkomaisilla kansanmurhaajilla on inhimilliset oikeudet, joita yhteiskunnan keräämillä verovaroilla tuetaan. Viranomaiset itse voivat tehdä virheitä joutumatta niistä henkilökohtaiseen vastuuseen. Yrittäjille tällaisia ihmisoikeuksia ei anneta. Päinvastoin. Kun isot yritykset eivät maksa laskujaan ajoissa tai yrittäjä sairastuu eikä pysty maksamaan veroja ja maksuja ajallaan, tulee yhteiskunta ja moukaroi veronkorotuksilla ja muilla koronkiskonnan luontoisilla rangaistusmaksuilla niin, ettei siitä tokene kuin sitkein. Tämä kurittaminen on lopetettava ja seuraamukset inhimillistettävä.

Yrittäjän eläketurvasta ja kuolemaan varautumisesta kolumnin jatko-osassa.