Luottamus

Vanhan sanonnan mukaan kuudesta kananmunasta saa muhkean munakkaan, mutta muhkeastakaan munakkaasta ei saa enää kuutta munaa. Kun kuori on rikottu, mitään ei ole enää tehtävissä munan palauttamiseksi ennalleen.

On siis oltava tarkkana, mitä rikkoo.

Luottamus kuuluu niihin asioihin, joiden palauttaminen voi koitua kovin hankalaksi, jos se on kerran mennyt rikki. Jo vanha raamatullinen viisaus sanoo, että se joka on pikkuasioissa vilpillinen, on sitä todennäköisesti myös isoissa asioissa — ja se joka on uskollinen vähässä, on myös uskollinen paljossa.

Yhteiselämän käytännöt perustuvat luottamukseen. Jos ihmisten välinen kanssakäyminen perustuisi pelkkään pakkoon, valvontaan tai kuriin, maailma olisi kovin toisen näköinen. Moraali on lähtökohtaisesti luottamusasia: ihmisten välinen mielekäs kanssakäyminen ei perustu kuriin eikä kontrolliin vaan yksilöiden väliseen perusluottamukseen. Perusluottamus on jotakin sellaista, jota kuka tahansa yhteiskunnan jäsen kokee ketä tahansa toista yhteiskunnan jäsentä kohtaan. Yleinen perusluottamus ei perustu erityiseen luotettavuuteen vaan se on lähtökohta kaikelle kanssakäymiselle.

Erityisen luottamuksen rikkoutuminen ei ole läheskään niin vakava asia kuin yleisen perusluottamuksen rikkoutuminen, sillä se koskee koko yhteisön olemassaolon perusteita. Rikotun luottamuksen palasista on äärimmäisen vaikea liimailla kasaan entisen veroista, ja silloin kun luottamuksen särkyminen koskee yhteistä elämää yleensä, on vaarassa koko yhteinen elämä. Siksi yhteiskunnan sisäisen (tai pikemminkin keskisen) perusluottamuksen varjeleminen on syytä ottaa huomioon kaikessa yhteisessä päätöksenteossa. Huijareiden yhteisössä harva haluaa olla rehellinen.

On monia tärkeitä kanssakäymisen muotoja, joita ei olisi mitään järkeä säädellä tai kontrolloida lain tai järjestyssääntöjen avulla: vaikka olisi hyvä, että puolisot rakastavat toisiaan, en kaipaa asiasta lainsäädäntöä. Hyvä avioliitto perustuu keskinäiseen luottamukseen, ei ulkoiseen pakkoon.

Sama pätee myös muuhun kuin yksityiseen elämänpiiriin. Ammattietiikka on pikemminkin luottamus- kuin lainsäädäntöasia. Ammattiukunnan jokaisen jäsenen on syytä huolehtia luottamuksen säilymisestä — sekä kollegojen kesken että suhteessa asiakkaisiin.

Ammattietiikka perustuu luottamukseen ainakin kahdessa mielessä. Ensinnäkin, se on vastausta siihen luottamukseen, jota ammattikuntaa kohtaan yleisesti tunnetaan. Taloushallinnon ammattietiikka vastaa siihen luottamukseen, jota tuntevat raha-asiansa taloushallinnon ammattilaisille uskovat. Eikä sitä luottamusta ole varaa rikkoa.

Toiseksi ammattietiikka perustuu luottamukseen siinä mielessä, että saman ammattikunnan edustajien on voitava luottaa toinen toisiinsa. Ammattietiikassa on kysymys eräänlaisesta “kuka hyvänsä” -moraalista: kaikki ammatin harjoittajat yhdessä kohdistavat eettiset vaatimukset jokaiseen ammatin harjoittajaan erikseen, koska kuka hyvänsä alan ammattilainen kannattelee koko ammattikunnan työn perustana olevaa perusluottamusta.