Asiakas on aina oikeassa

Ihmisiä, myös yrittäjiä, on moneen junaan, ja aina joku jää laiturille. Onneksi näitä laiturille jääviä on vain marginaalinen osa yrittäjistä. Suurin osa yrittäjistä on suurenmoisia, vastuuntuntoisia ja ihania. Heistä kerron joskus myöhemmin. Nyt kirjoitan mulkkuasiakkaista.

Mitä tehdä asiakkaalle, joka yleisen elämänkokemuksen mukaan valehtelee päin naamaa, mutta yksiselitteistä todistetta valehtelusta ei ole. Entä kun asiakas ajaa bemarilla, vaikka hänellä ei ole varaa maksaa tilitoimiston laskuja. Entä kun asiakas on ilkeä, syyllistää, huutaa ja herjaa. Entä kun asiakas on todellinen mulqvist. Pitääkö näyttää asiakkaalle ovea vai kääntää toinenkin poski.

Itselleni karsein asiakas oli yli 20 vuotta sitten kasinotalouden aikaan, jolloin huomasin uuden asiakkaani keränneen osakeantimarkkinoilta rahaa oudoin perustein. Kun yritin reivata asiaa järjestykseen, sain kuriiripostissa kahden miljoonan markan vahingonkorvausvaatimuksen. Vanha äitini sai kylän ämmät vieraakseen mukanaan Turun Sanomat, joka oli repäissyt sivun levyisen jutun tilintarkastajasta, joka on käynyt yöllä yrityksessä varkaissa ”viemässä jotain”. Ämmät päivittelivät, miten siitä Paulista on suuressa kaupungissa tullut noin kamala, oikein varas. Eikä lehti tietenkään ollut minulta kysynyt mitään juttua tehdessään. Puoli vuotta myöhemmin asia korjattiin kolmella rivillä.

Tämä vanha juttu tuli mieleeni talvella, kun huomasin tilinpäätöstarkastuksen yhteydessä, että minulle oli kerrottu ainakin muunneltua totuutta tai jätetty asian kannalta olennaiset seikat kokonaan kertomatta. Jos tilintarkastaja ei huomaa, saadaan puhtaat paperit. Jos virhe tulee myöhemmin esille, voi syyttää huonosti tehtyä tilintarkastusta tai vääriä neuvoja.

Itkettävät asiakkaat

Kaikilla meillä on huonot päivämme. Pahan olon siirtäminen eteenpäin on kuitenkin tyhmää, koska se vain tuplaa pahan oloa tuntevien määrän. Huonosta päivästä johtuvan tiuskimisen vielä jotenkin kestää, mutta huutaminen ja ilkeily menee jo liian pitkälle. Asiakkaalla ei ole oikeutta ilkeilyyn, vaikka kuinka maksaisi kirjanpitopalvelusta.

Kamalimpia asiakkaita ovat ne, jotka hoitavat asiansa huonosti ja syyttävät siitä tilitoimistoa, vaikka sille ei ole annettu mitään edellytyksiä hoitaa palvelua hyvin.

Jotkut vaihtavat tilitoimistoa kuin paitaa. Vaihto aiheuttaa paitsi lisätyötä, myös tiedon katoamista. Jos vaihdon syynä on vain keino saada kirjanpito halvemmalla, on tilitoimisto inhottavassa tilanteessa. Missä vika, jos minä kelpaan vain halvalla? Tänään toki tilitoimistoissa on myös tosi kallista palvelua, jonka laatu ei kuitenkaan vastaa hintaa. Hyvä uusi asiakas selostaisi, miksi haluaa vaihtaa tilitoimistoa. Jos ei vapaaehtoisesti, sitä pitää kysyä. Voi olla, että syyt ovat sellaisia, että parempi kun pitää sormet kaukana yrityksestä.

Kenkälaatikkokuitin tuojia on vuosi vuodelta vähemmän. Jotkut heittävät laatikkoon kaikki tositteensa ruokakaupan ostokuitteja myöten. Senkin siivouksen vielä kestäisi, jos kuitit tulisivat ajoissa. Monilla ihmisillä on käsitys, että tilitoimistot odottavat toimettomina kädet ristissä juuri heitä. Kun näitä viime tingan ihmisiä tulee samana päivänä pari päivää ennen verojen ilmoitus- ja maksupäiviä, ei heitä ehditä palvella ajoissa. Rangaistusmaksuista syytetään tilitoimistoa.

Luottamus on, kunnes sen menettää

Tilitoimiston ja tilintarkastajan työssä on pakko luottaa asiakkaaseensa. Työ on mahdotonta, jos koko ajan epäilee, mitä bullshittiä asiakas on tällä kertaa syöttämässä.

Tässä suhteessa asiakassuhde on kuin parisuhde. Jos yleisen elämänkokemuksen mukaan kumppani puhuu silkkaa puppua menemisistään, ei sen perusteella voi parisuhdetta lopettaa. Jopa huulipuna kauluksessa tai miehen salaperäinen tekstiviesti naisen puhelimessa voidaan selittää parhain päin. Kaikkein hulluimmat tarinat ovat sitä paitsi useimmin totta kuin pienet valkoiset valheet.

Epäilystä tulee kuitenkin särö luottamukseen. Paidankauluksia ja kuitteja aletaan tarkkailla entistä huolellisemmin. Tällainen tarkkailu rapauttaa pikku hiljaa luottamuksen, vaikkei mitään todellista syytä olisikaan.

Mulkkuasiakkaat käyttävät tilitoimistojen ja tilintarkastajien luottamusta ja hyväsydämisyyttä hyväkseen. Jos he ovat itse toimineet tahallaan väärin, he silti heittäytyvät tietämättömiksi kuin lapset ja sanovat delegoineensa kaiken tilitoimistolle. He tietävät myös, että saatuaan väärän tilinpäätöksen tehtyä, on etenkin tilintarkastaja koukussa. Tarkastaja yrittää pelastaa oman ammattinsa peittelemällä virhettä seuraavassakin tilinpäätöksessä. Jos kuitenkin yritys menee konkurssiin, on tilintarkastaja suuremmassa liemessä kuin yrittäjä itse konsanaan.

Jokaiselle meistä tärkeintä on oman nahkan pelastaminen. Syyllisyyden kanssa on helpompi elää, kun syyt siirtää muille. Jokaisen euron, minkä saa muitten maksettavaksi, on omista veloista pois. Näin paraskin ystävyys- tai asiakassuhde voi kariutua rahaan.

Maksamattomat tilitoimiston laskut

Tilitoimistossa nähdään asiakkaan menevän konkurssiin jo ennen, kuin asiakas sitä itse tajuaakaan. Ihminen uskoo aina parempaan huomiseen, eikä näe tämän päivän pahoja asioita selkeästi. Pitäisikö siis lopettaa kirjanpitotyö, vaatia ennakkomaksua tai ainakin erääntyneitten laskujen maksamista ennen työn jatkamista? Asia on todella vaikea, koska tilitoimisto usein samaistuu, jopa ystävystyy yrittäjään. Tilitoimisto saattaa olla ainoa, jolle yrittäjä voi edes kertoa vaikeuksistaan. Usein yrittäjä ei uskalla kertoa asiasta edes kotona aviopuolisolleen, koska pelkää sen johtavan perheessä ankeaan elämiseen, riitoihin ja jopa avioeroon. Jos tilitoimisto tällaisessa tilanteessa vaatii omaa palkkaansa tehdystä työstä, tulee siitä inhottava olo. Minäkin kiusaan yrittäjää, jolla muutoinkin on vaikeaa.

Kirjanpidon tekeminen maksuvaikeuksissakin on kuitenkin parasta, mitä yrittäjä voi tehdä. Se mahdollistaa, ettei verotuksessa tule kohtuuttomia ylimääräisiä maksuja ja estää kirjanpito- ja verorikossyytteet. Pesänhoitajat taas saattavat peräyttää tällaiset maksut etenkin, jos maksuehto on ennakko tai heti käteen. Pitäisikö siis tilitoimistojenkin laskuttaa kolmen kuukauden kirjanpitoennakko vakiomaksuehtonaan kuten vuokranantajat tekevät? Tällaisia ennakkoja vaativat myös posti ja tietoliikenneyhtiöt.

Aina on maksamattomien laskujen listalla yrittäjiä, jotka eivät halua maksaa mitään ajoissa, vaikka rahaa olisi rutkastikin. Tällaiset krooniset maksuhäiriöiset maksavat paljon lisämaksuja elämäntavastaan.

Tilintarkastajien valvonta- ja vahingonkorvausjärjestelmät aiheuttavat sen, että tilintarkastusta ja sen dokumentointia on tehtävä, vaikka kaikille on jo selvää, ettei laskun maksajaa enää ole. Tämä on erityisen harmillista silloin, kun yhtiö on annettu saattohoitajille. Turhan työn määrä voi nousta hyvinkin suureksi.

Saattohoitajat ovat pelottavia. Jos he olisivatkin vain silmiään ja korviaan myöten velkaisia, joille lisävastuiden ottaminen ei merkitse mitään. Mutta kun he ovat myös tatuoituja korstoja, joilla on helvetin nahkatakit päällään. Siinä peloissaan ovat niin yrityksen vanha henkilökunta, tilitoimisto kuin tilintarkastajakin. Tuntemassani tapauksessani yrittäjä oli myynyt tappiolliseksi muuttuneen, sinänsä ihan hyvän yrityksen, ja vienyt kaupasta saamansa rahat mukanaan. Koska yrittäjä onnistui saamaan ylihintaa kaupassa, on nyt seurattava, millaisia ruumiita tai väkivaltatekoja kaupasta seuraa.

Yhteiskunta kyllä saa sairastuneen yrittäjän tuomituksi vankilaan myöhästyneistä ilmoituksista, mutta näiden korstojen edessä se on voimaton. Ovatko viranomaiset yhtä peloissaan kuin kaikki muutkin?

Surulliset tapaukset

Jotkut ihmiset lamaantuvat, kun yrityksellä menee huonosti. Ensin laskut jäävät maksamatta, kun ei ole rahaa. Sen jälkeen jätetään kirjekuoret avaamatta ja pöytä täyttyy laskuista ja perintäkirjeistä. Tilitoimiston yhteydenottoihin ei vastata. On kuin yrittäjä katoaisi maan alle.

Lamaantuminen vie loputkin asiakkaat, koska se näkyy päältä, ja pitkäaikaisetkin asiakkaat alkavat karttaa yrittäjää. Kirjanpito jää pitämättä ja ilmoitukset tekemättä. Verottaja arvioi reippaasti yläkanttiin ja määrää veronkorotuksia. Jos tulee konkurssi, yrittäjä saa syytteen ja tuomion kirjanpitorikoksesta, vaikka kyse olisi mielenterveyspalvelujen piiriin kuuluvasta ihmisestä. Yrittäjä ottaa mieluummin vastaan rikostuomion kuin ”hullun paperit”.

Jotkut turvautuvat viinapulloon. Viina vie mukanaan, ja alun perin pieni velka kasvaa samanlaiseksi jättimäiseksi möröksi kuin viinahuuruisen ihmisen harhanäyt.

Verohallinto puolustaa tylyä linjaansa tapahtumien suurella määrällä. Yksilöllisiä tilanteita ei voida ottaa huomioon. Samaan aikaan maahanmuuttoviranomaiset korostavat, että jokainen tapaus käsitellään yksilöllisesti, jopa silloin kun kyse on samasta EU-maasta tulevista turvapaikanhakijoista.

Myös yli varojen elävät asiakkaat ovat surullisia tapauksia. Naapureille, aviopuolisolle ja kavereille on näytettävä, että hyvin pyyhkii. Tarpeelliset laskut jätetään maksamatta, jotta voidaan paistatella kavereiden keskuudessa menestyvänä yrittäjänä. Lasku yli varojen elämisestä voi olla karmea.

No, ei me tili-ihmisetkään aina olla pulmusia. Meilläkin on huonot päivämme. Ja vaikka kaikki olisi hyvin, kaksi hyvää ihmistä ei vaan aina sovi toisilleen. Näin on parisuhteissa ja näin on asiakkuuksissa. Kun ei tulla toimeen, onkin parasta että toinen menee itään ja toinen länteen.

Joskus emme yksinkertaisesti jaksa. Jos samaa yrittäjää joutuu paimentamaan vuodesta toiseen, eikä parannusta tule, on silloinkin parasta luovuttaa. Niinhän jääkiekkovalmentajakin vaihdetaan, jos joukkue menee tappiosta toiseen, eikä mitään muuta enää keksitä tilanteen parantamiseksi.

Mulqvisteissa ei pidä roikkua, vaan näyttää ovea tilitoimistopuolella (kohteliaasti tietysti) ja tilintarkastuspuolella lopettaa yhteistyö. Kun näytetään ovea, osa parantaa tapansa, kun jutellaan ja heidät voi ottaa takaisin. Osa lähtee niskojaan nakellen ja silloin sanotaan kuorossa helpottuneena hei, hei!