Quo vadis, Tradenomi?

Tänä syksynä kaksikymmentä vuotta täyttäneiden ammattikorkeakoulujen toiseksi suurin koulutusala on tradenomin tutkintoon johtava liiketalouden koulutus. Tutkinto rakennettiin entisen ylioppilasmerkonomin tutkinnon päälle jatkamalla koulutusaikaa 1,5 vuodella. Keskeisiä uusia sisältöjä koulutusohjelmissa olivat pakollinen, ohjattu harjoittelu, yhteistyössä työelämän kanssa tehtävä opinnäytetyö sekä kansainvälisyyden huomioiminen oppisisällöissä.Ammattikorkeakoulut saivat vapauden suunnitella itse koulutusohjelmiaan, opintojaksojaan ja niiden nimikkeitä. Useissa ammattikorkeakouluissa on opiskelijoilla mahdollisuus suorittaa varsin paljon laskentatoimeen, verotukseen ja yhtiöoikeuteen liittyviä opintojaksoja. Näiden opintojaksojen pitäisi tuottaa osaamista taloushallinnon tehtäviin. Koulukohtaisen suunnittelun seurauksena tämän päivän työhönottaja ei saa relevanttia eikä vertailukelpoista tietoa opintorekisterin perusteella opiskelijan osaamisesta, koska terminologia on heterogeenista. Samoin tutkinnon suorittaneiden osaamisen vaihteluväli on liian suuri. Isoille paikkakunnille on moninkertainen hakijamäärä, jolloin ammattikorkeakoulu voi valikoida soveltuvimmat opiskelijat. Toisiin ammattikorkeakouluihin haetaan opiskelijoita useilla jälkihauilla, jolloin opiskelijoiden lähtötaso on usein vaihteleva.Mitä pitäisi parantaa? Missä ei ole onnistuttu? Keskeisiä kehittämisen kohteita ovat olennaisiin sisältöihin keskittyminen, kokonaisuuksien hallinnan parantaminen ja pirstaleisuuden vähentäminen sekä käytännönläheisyyden lisääminen.Taloushallinnon näkökulmasta olennaisia sisältöjä ovat kirjanpidon osaaminen, tilinpäätöksen taitaminen, keskeisen verotuksen osaaminen ja ymmärtäminen sekä olennaisten oikeudellisten asioiden hallitseminen. Vastavalmistuneen tulee siis osata tehdä pk-yrityksen tai vastaavan kokoisen organisaation juokseva kirjanpito nykyaikaisia tietoteknisiä ratkaisuja soveltaen sekä tehdä tilinpäätös ja ymmärtää, mitä on tehnyt. Sama koskee keskeistä verotusta ja oikeudellisia kysymyksiä. Opetuksessa ei voi korostaa poikkeustapauksia ja hienouksia. Tämä edellyttää oikeanlaista opetuksen suunnittelua. Opettajalta vaaditaan malttia keskittyä olennaisuuksiin ja niiden moninkertaiseen kertaamiseen.Kokonaisuuksien hallinta ei toteudu, jos opetus ja sen suunnittelu ovat liian pirstaleisia. Tällöin tutkinnon suorittanut hallitsee monia yksityiskohtia, mutta ei näe niiden syy- ja seuraussuhteita. Esimerkkinä mainittakoon johdon laskentatoimen osaaminen. Se on osa tradenomin tutkinnon tavoitteita ja myös osa pk-yrityksen toimintaa. Yrittäjyyden kokonaisvaltainen osaaminen on unohtunut usein opetuksen toteuttamisessa. Esimerkiksi, jos pk- yrityksen ostopäällikkö suorittaa niin paljon ostoja, että niiden eräpäivänä ei pystytä maksamaan yrityksen palkkoja, on yhteys eri toimintojen välillä katkennut.Käytännönläheisyys on ollut olennainen tavoite ammattikorkeakouluissa alusta lähtien. Se on yksi erottava tekijä verrattaessa ammattikorkeakoulujen tavoitteita yliopistojen tavoitteisiin. Jotta käytännönläheisyys toteutuisi, tulisi jokaisella tradenomi-opiskelijalla olla tiiviit suhteet alan työelämään. Koulun suhdeverkoston tulee olla pysyvä, laadukas, monipuolinen ja toimiva. Jos työelämäsuhteet hoidetaan asianmukaisesti, voivat opiskelijat saada hyvät harjoittelupaikat ja opinnäytetöiden aiheet ja lisäksi työllistyä valmistumisen jälkeen samoihin organisaatioihin. Ammattikorkeakouluilla on nyt haaste onnistua ajan tasalla olevien osaajien kouluttamisessa. Laskentatoimeen suuntautuneista tradenomeista on tällä hetkellä työmarkkinoilla pula. On syytä kehittää opiskelijoiden sisäänottojärjestelmää ja testausta siihen suuntaan, että myös laskentatoimen osaajien työmarkkinoille syntynyt tarve tulee tyydytetyksi. Aihekokonaisuudesta tulee tehdä kiinnostava ja monipuolinen kokonaisuus, jolta on hyvät mahdollisuudet työllistyä, erikoistua sekä edetä urapolulla myös jatko-opintojen kautta. Marja-Liisa Tenhunen
kauppatieteiden tohtori
KLT-kirjanpitäjä,
ammattikorkeakoulun emerita rehtori