Saatavan vanhentuminen velkajärjestelyssä

Korkein oikeus on antanut ratkaisun 2014:88, joka käsittelee saatavan vanhentumista velkajärjestelyssä. Lähtökohtatilanne oli se, että pankilla oli A:lta saatavat, joiden suorittamiseksi oli ulosmitattu A:n omistama tilan määräosa. Saatavien ulosottoperusteen täytäntöönpanokelpoisuus oli päättynyt 28.1.2009, jolloin saatavat olivat ulosottokaaren mukaan vanhentuneet. A:lle oli myönnetty yksityishenkilön velkajärjestely 27.7.2009. 

Korkein oikeus lähti liikkeelle siitä, että velkajärjestely on luonteeltaan yleistäytäntöönpanoa, jossa määrätään maksukyvyttömän henkilön velkoja koskevista järjestelyistä. Tästä lähtökohdasta huolimatta velkajärjestelyssä ja myös maksuohjelmassa huomioon otettavat velat on laissa rajattu määrittämällä, mitä velkajärjestelyn piiriin kuuluvilla veloilla tarkoitetaan. KKO totesi, että niihin eivät kuulu ennen velkajärjestelyn aloittamista vanhentuneet velat. 

Korkein oikeus totesi, että ulosottolaissa aiemmin säännellystä ulosottoperusteen vanhentumisesta poiketen voimassa oleva ulosottokaari viittauksineen vanhentumislakiin tarkoittaa sitä, että ulosottoperusteen vanhentumisesta seuraa samalla saatavan aineellinen vanhentuminen ja velkavastuun lopullinen lakkaaminen. Korkein oikeus viittasi ratkaisussaan lain valmistelutöihin, HE 83/2006 s. 22–23 ja s. 42, sekä ratkaisuun KKO 2014:62 (kohta 6). Korkein oikeus totesi johtopäätöksenään, että velkajärjestelyssä huomioon otettaviin velkoihin eivät kuulu ennen velkajärjestelyn aloittamista vanhentuneet velat.

KKO totesi, että ulosottokaaren esitöistä ei ilmene, että velkojan saatavasta toimitetulla ulosmittauksella olisi tarkoitettu olevan vaikutusta velkajärjestelyssä huomioon otettaviin velkoihin. Ennen velkajärjestelymenettelyä vanhentuneiden saatavien ja velkajärjestelyn piiriin kuuluvien saatavien yhteensovittamisesta ei ole muitakaan säännöksiä, toisin kuin on asian laita velkajärjestelyn aikana vanhentuvien saatavien osalta. KKO jatkoi, että myöskään perustuslain 15 §:n omaisuuden suojaa koskevasta säännöksestä ei voida katsoa seuraavan, että velkojalle tulisi velkajärjestelyssä antaa erityisasema ja oikeus saada suoritusta saatavasta, joka ulosottokaaren säännöksen nojalla on vanhentuneena lakannut jo ennen velkajärjestelyn alkamista. 

Edellä kerrotuilla perusteilla korkein oikeus ei pitänyt perusteltuna alempien oikeuksien tulkintaa, jonka mukaan ulosottokaaren säännöksistä johtuisi, että ennen velkajärjestelyn aloittamista aineellisesti vanhentunut saatava kuuluisi velkajärjestelyn piiriin. Sen sijaan korkein oikeus katsoi edellä esitettyjen perusteiden johtavan siihen, että pankin saatavat eivät olleet A:n velkajärjestelyssä huomioon otettavia saatavia eikä niille siksi tullut maksuohjelmassa osoittaa suorituksia ohjelmassa rahaksi muutettavaksi määrätystä omaisuudesta kertyvistä varoista. 

 

Harri Vento 

OTT, asianajaja