Verojen maksun viivästymisen seuraukset

Salatun tulon tai varallisuusmäärän osalta voidaan käyttää yleensä seuraavaa kaavaa:

Arvioverotuksessa ja selvittämättömän omaisuuden lisäystä koskevissa tapauksissa on aina määrättävä veronkorotus. Tällöin sovelletaan tahallisuudesta tai törkeästä huolimattomuudesta johtuvia veronkorotusmääriä ilmoittamatta jääneen tulon tai varallisuuden osalta.

Peiteltyyn osinkoon ei automaattisesti liitetä veronkorotusta. Peitellyn osingon tilanteissa verovelvollinen usein antaa käsityksensä mukaan oikean, tosiasioita vastaavan veroilmoituksen, mutta veroviranomainen verotusta toimittaessaan tulkitsee, että kysymyksessä on peitelty osinko. Tällöin on vaikea väittää veroilmoitusta vääräksi. Tällainen on tilanne yleensä esimerkiksi ali- tai ylihinnoittelutapauksissa. Veronkorotus tulisi kuitenkin määrätä ainakin räikeimmissä yli- tai alihintatapauksissa, joissa merkittävä hinnoittelupoikkeama on selkeä osoitus tahdosta salata tuloa tai muuntaa tulolajia.

Toisenlainen tilanne on kysymyksessä esimerkiksi luontoisetujen kirjaamisen osalta. Yleisen tietämyksen perusteella on selvää, että esim. osakkaan yksityiskäytössä olevan auton kuluja ei saa vähentää osakeyhtiön kuluna. Jos kulut ovat kirjanpidossa eikä osakkaan saamaa etua ole käsitelty luontoisetuna, veronkorotuksen määräämisen edellytykset täyttyvät.

Koska peitellyn osingon veronkorotus tulee yleensä määrättäväksi sekä yhtiölle että osakkaalle eli kahteen kertaan, veronkorotukseksi määrätään noin puolet Verohallituksen yhtenäistämisohjeessa olevan, salatun tulon osalta käytettävän kaavan mukaisista määristä. Ohjeena voidaan käyttää seuraavaa kaavaa:

Yhtiöveron hyvityksestä annetun lain (1232/1988) 13 §:ssä säädetään, että yhtiön verovuoden verotusta voidaan oikaista verotusmenettelylain 56 §:n mukaisesti veronoikaisuna verovelvollisen vahingoksi tilanteessa, jossa yhtiön osingonjakopäätös on tehty niin myöhään, että verovuodelta jaettavaksi päätettyä osinkoa ei ole voitu ottaa huomioon yhtiön verovuoden verotusta toimitettaessa. Veronkorotusta ei tällaisissa tilanteissa määrätä, jos verovelvollinen oma-aloitteisesti toimittaa voitonjakopäätöksen. Veronoikaisu verovelvollisen vahingoksi voidaan tehdä kahden vuoden kuluessa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien.

Jos yllä esitetyt edellytykset veron-oikaisulle eivät täyty, voidaan edellä kuvatun osingonjakopäätöksen johdosta toimitettava verotus joutua toimittamaan jälkiverotuksena verotusmenettelylain 57 §:n mukaisesti. Jälkiverotus voi tulla kysymykseen myös esimerkiksi tilanteessa, jossa voitonjakopäätös olisi voitu ilmoittaa verotusta toimitettaessa tai silloin, kun voitonjakopäätöstä ei ole lainkaan ilmoitettu, vaan tieto voitonjaosta saadaan vasta seuraavan tilikauden verotusta toimitettaessa.

Jos osingonjaosta aiheutuvat muutokset yhtiön verotukseen tehdään jälkiverotuksena, tulee aina määrätä myös veronkorotus. Jälkiverotus voidaan toimittaa viiden vuoden kuluessa verovelvollisen verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta lukien. Ennen jälkiverotuksen toimittamista verovelvollista on kuultava, jolloin tulee kuulla myös veronkorotuksesta. Veronkorotus määrätään jälkiverotustilanteissa jaetun osingon määrän mukaanseuraavasti:

Lisäksi tulee huomata, että jälkiverotuksen toimittaminen ei esty sen vuoksi, että yhtiö on antanut vuosi-ilmoituksen tai että osingonjaon vuoksi yhtiön verotukseen tehtävä muutos ei aiheuta täydennysveroseuraamusta.

Maksuunpantu toimittamaton ennakonpidätys

Ennakkoperintälain 38 § mukaisesti toimittamaton ennakonpidätys voidaan panna maksuun enintään 40 prosentin suuruisena mukaan lukien veronlisäykset ja mahdolliset veronkorotukset viimeistään kuuden vuoden kuluessa sen vuoden lopusta lukien, jona ennakonpidätys olisi pitänyt toimittaa. Samalla tavoin menetellään, kun pidätys on jäänyt toimittamatta vain osittain, esim. maksaja on toimittanut ennakonpidätyksen pienempänä kuin se maksetusta suorituksesta olisi pitänyt toimittaa. Suorituksen maksajalta ei peritä toimittamatonta ennakonpidätystä, jos saajaa on jo verotettu kyseisestä tulosta ja siitä menevät verot ja vakuutetun sairausvakuutusmaksu on jo suoritettu (EPL 39.1 §). Maksuunpanosta luopuminen edellyttää, että tulo on ollut verotusta toimitettaessa verotoimiston tiedossa. Maksuunpaneva viranomainen tutkii ennen maksuunpanoa, onko tulonsaaja maksanut veronsa. Suorituksen maksajan ei tarvitse sitä selvittää.

Maksuunpantu toimittamaton ennakonpidätys on vähennyskelpoinen meno siltä osin kun maksuvelvollisuutta ei voida poistaa, edellyttäen että itse suoritus, josta se aiheutuu, on vähennyskelpoinen. Vasta kun on todettu, ettei veroa saada perityksi suorituksen saajalta, ennakonpidätyksen maksaja voi vähentää maksamansa ennakonpidätyksen verotuksessaan.

Perimiskulut

Jos veroa ei ole maksettu eräpäivään mennessä, verovirasto lähettää veronmaksajalle maksumuistutuksen. Maksumuistutus sisältää uuden eräpäivän ja viivekoron, joka on laskettu uuteen eräpäivään. Jos vero maksetaan siihen mennessä, sitä ei lähetetä ulosottoperintään. Jos velallisella on maksuvaikeuksia, hänellä on mahdollisuus saada tietyin edellytyksin verovirastolta maksunlykkäystä tai veronhuojennusta.

Jos veroa ei ole muistutuksesta huolimatta maksettu maksumuistutuksen eräpäivään mennessä, verovirasto lähettää sen ulosottoviranomaisen perittäväksi. Tällöin verovelka voidaan periä velallisen tulosta tai omaisuudesta esimerkiksi palkan tai kiinteistön ulosmittauksella. Viivekoron lisäksi ulosottomies perii ulosottomaksun, joka on riippuvainen maksun määrästä.

Maksamatta jätetyt arvonlisäverot ja työantajasuoritukset voidaan julkaista luottolehtien protestilistoilla. Verohallinto julkaisee suorituksen laiminlyöneen nimen ja verovelan määrän Kauppalehdessä, Taloussanomissa ja Virallisessa lehdessä. Jos näiden maksujen suorittamiselle on myönnetty lykkäystä tai ulosotto on kielletty tai keskeytetty, jäämätietoja ei lähetetä julkaistavaksi.

Verovirasto voi hakea velallisen konkurssiin verovelkojen takia. Velallinen voi konkurssilta välttyäkseen hakea verovirastolta maksujärjestelyä. Maksujärjestelyssä laaditaan velalliselle maksusuunnitelma, jossa otetaan huomioon velallisen maksukyky ja varmistetaan verovelan perimismahdollisuudet.

Jos on todennäköistä, että verovelkaa ei saada perityksi ulosottotoimin eikä maksujärjestelyilläkään ole voitu varmistaa verojen kertymistä, verovirasto voi hakea velallisen konkurssiin. Myös silloin, kun havaitaan velallisen ryhtyneen toimenpiteisiin verojen maksun välttämiseksi, konkurssiin hakeminen voi tulla kysymykseen.

Vähennyskelvottomien verojen perimiskulut eivät ole tuloverotuksessa vähennyskelpoisia menoja.

Verolakien rikkomisista tuomitut sakot tai muut rikosperusteiset korvausvaatimukset eivät ole tuloverotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Yritys voinee kuitenkin vähentää työntekijänsä henkilökohtaisesta teosta suorittamansa sakon tai vahingonkorvauksen elinkeinoverotuksessaan, jos maksettu korvaus on lisätty työntekijälle palkan luonteiseksi eduksi.

Verojen ja veronluonteisten maksujen kirjaaminen

Kirjanpitolain 5. luvun 18 § säätää jaksotuseroista johtuvien laskennallisten verovelkojen ja -saamisten merkitsemisestä tilinpäätökseen. Tuloverojen, ja muiden välittömien verojen, kirjanpitokäsittelystä ja niiden esittämisestä tilinpäätöksessä on säädetty kirjanpitoasetuksen tuloslaskemakaavoissa. Arvonlisäveron ja muiden välittömästi myynnin määrään perustuvien verojen nykyinen esittämistapa vakiintui käytännössä viimeistään vuonna 1997 voimaan tulleella KPL 4:1 pykälällä. Edellä mainittuja lukuun ottamatta muiden verojen ja veronluonteisten maksujen ohjeistukselle ei ole ollut tarvetta, vaan niiden kohdalla kirjanpitokäytäntö on vakiintunut luontevasti erän taloudellisen luonteen ja voimassa olevan kirjanpitolainsäädännön perusteella.

Kirjanpitolautakunnan antaman vuonna 2000 päivitetyn yleisohjeen viidenteen lukuun sisältyy ohjeistus arvonlisäveron kirjanpitokäsittelystä. Luvun kohdassa 5.12 käsitellään veronlisäyksiä, -korotuksia, viivekorkoja sekä arvonlisäveron maksuunpanoa myöhempinä vuosina.

Ohjeistuksen mukaan arvonlisäverotuksen ilmoittamis- ja maksumenettelyn virheisiin ja laiminlyönteihin perustuvat veronlisäykset ja -korotukset kirjataan kirjanpitoon suoriteperusteisesti viimeistään tilinpäätöksessä. Merkitykseltään vähäiset erät saadaan kuitenkin jättää kirjaamatta (KPL 3:4 §).

Veronlisäys, joka on koron luonteinen aikaan sidottu erä, kirjataan korkomenoksi. Veronkorotus kirjataan liiketoiminnan muuksi kuluksi.

Jos aikaisempiin tilikausiin kohdistuvan maksuunpanon merkitys ei ole vähäinen, siitä on esitettävä tilinpäätöksessä liitetieto (KPA 2:2 § 5 kohta).

Kirjanpitolautakunta on antanut tuloveron jaksottamista koskevan lausunnon vuonna 1986.

Tuloveron jaksottaminen

Tuloverot tulee esittää tuloslaskelmassa suoriteperusteisina. Vähimmäisvaatimuksena on, että tuloverot merkitään tuloslaskelmaan tilikaudelta näytettävän veronalaisen tulon määrää tai tilikaudelta jaettavia osinkoja vastaavina.

Tilikaudelta maksuun pantavan veron määrä tulee laskea tilinpäätöstä laadittaessa pääkirjanpidosta saatavien tietojen perusteella.

Veroluotto

Edellä olevan KILAn lausunnon perusteella nähdään, että kirjanpitovelvollisen tulisi olennaisuuden periaatetta noudattaen laskea suoriteperusteiset tuloveronsa tilinpäätöstä laadittaessa. Edelleen aiemmin todetun mukaisesti veron saajan tarkoitus on, että yhteisömuotoisen verovelvollisen tulisi viimeistään veroilmoitusten jättöajankohtaan mennessä täydentää maksettuja ennakoita, jos maksuun pantava määrä ylittää maksettujen ennakoiden määrän. Muiden kuin yhteisöjen tulee suorittaa täydennysmaksut viimeistään maaliskuun loppuun mennessä. Käytännössä yrityksellä on kuitenkin mahdollisuus viivyttää verojen maksamista ja saada täten ns. veroluottoa. Tällaisen menettelyn seuraamuksista säädetään Verohallintolaissa ja VML:ssa.

Lähteet:

http://www.vero.fi” www.vero.fi vero-ohjeet, yhtenäistämisohjeet, luku 6 veronkorotus sekä verohallituksen ohjeet/veronkorotus ja peitelty osingonjako
Laitinen, Mirjami: Ennakkoperintä, WSOY
Leppiniemi, Jarmo: Oikeat ja riittävät kirjaukset sekä Yritysrahoitus, WSOY
Nieminen-Anttila-Äärilä, Arvonlisäverotus, WSOY
Niskakangas, Heikki: Henkilöverotus kaikki WSOY
Suullinen tiedonanto: Uudenmaan veroviraston, veronkantoyksikön osastopäällikkö Erkki Vanamoa
Lisätietoja:
Viivästysseuraamuksia koskevat säännökset ja viranomaisohjeet
Verotusmenettelylain (18.12.1995/1558) pykälässä 32 säädetään veron korotuksesta, pykälissä 40–48 yhteisökorosta, jäännösveron korosta sekä palautuskorosta. Jälkiverotusta käsitellään 57 §:ssä ja verotuksen muuttamista muutoksenhaun johdosta pykälissä 76–78.
Laki veronlisäyksestä ja viivekorosta (18.12.1995/1556) määrittää miten veronlisäys ja viivekorko tarvittaessa lasketaan
Arvonlisäverolain (30.12.1993/1501) pykäliin 179–188 § sisältyvät säännökset jälkiverotuksesta ja veron maksun laiminlyönnin viivästysseuraamuksista
Ennakkoperintälaissa (20.12.1996/1118) on veronlisäyksestä ja veronkorotuksesta määräykset lain 43–44 pykälissä
Veronkantoasetuksen (1.12.1978/903) 4 luvun 11 §:ssä käsitellään verotuksen oikaisuvaatimuksen tai valituksen johdosta tehdyn päätöksen mukaan palautettavalle verolle maksettavaa korkoa
Voimassa olevan lainsäädännön lisäksi valtiovarainministeriö on tehnyt päätöksen eräiden verojen lykkäyksen ehdoista (11.12.1997/1130) sekä päätöksen eräiden verojen ja palautusten maksamisesta (4.5.1999/582). Verohallitus on tehnyt päätöksen yhteisökoron laskemisesta (22.10.1996/769).
Verohallitus laatii vuosittain yhtenäistämisohjeita, joista tuorein on ohje vuodelta 2002 toimitettavaa verotusta varten. Yhtenäistämisohje sekä useat muut verovelvollisille annetut ohjeet (esim. oma-aloitteisen veron maksaminen, maksun viivästyminen ja laiminlyönnin seuraukset sekä viivästysseuraamukset 1.1.2003 alkaen) löytyvät verohallinnon kotisivuilla osoitteessa HYPERLINK “http://www.vero.fi”www.vero.fi otsikoiden vero-ohjeet sekä maksut ja palautukset alta.