Muutoksia verotusmenettelyyn

Nykyiset veroilmoitus ja veroehdotusmenettelyt yhdistetään verovuodesta 2005 alkaen. Kaikki luonnolliset henkilöt ja kuolinpesät saavat esitäytetyn veroilmoituksen keväällä 2006. Verohallinto esitäyttää veroilmoituslomakkeelle sivullisilta tiedonantovelvollisilta saamansa tiedot verovelvollisen tuloista, vähennyksistä ja varallisuudesta. VML 7 §:n mukaan verovelvollisen on tarkistettava esitäytettyjen tietojen oikeellisuus ja täydellisyys sekä tehtävä niihin tarpeelliset korjaukset ja lisäykset. Korjattu esitäytetty veroilmoitus on palautettava verohallinnolle. Jos esitäytetyt tiedot veronalaisista tuloista, varoista, vähennyksistä ja muista verotukseen vaikuttavista tiedoista ovat oikeat ja täydelliset, veroilmoitusta ei tarvitse palauttaa ilman eri kehotusta. Jos verovelvollinen ei palauta veroilmoitusta, hänen katsotaan antaneen esitäytettyjen tietojen mukaisen veroilmoituksen.

Esitäytetyllä veroilmoituksella on palkka ja eläketietoja ja muita verovelvollisen henkilökohtaisen tulolähteen tulo-, vähennys- ja varallisuustietoja. Elinkeinotoiminnan ja maatalouden verotusta varten tarpeelliset tiedot voidaan saada vain verovelvolliselta itseltään. Sama koskee metsätalouden tietoja. Verovelvollisen onkin omaaloitteisesti annettava veroilmoitus näistä toiminnoistaan. Metsätalouden veroilmoitusta ei kuitenkaan tarvitse antaa omaaloitteisesti, jos verovelvollisella ei ole verovuonna ollut mitään metsätalouden verotukseen vaikuttavia tietoja.

Esitäytetty veroilmoitus helpottaa verovelvollisen ilmoittamisvelvollisuuden täyttämistä. Verohallinnon kannalta sivullistietojen nykyistä laajempi esitäyttö ja hyödyntäminen tehostavat verotusmenettelyä.

Uuden veroilmoitusmenettelyn johdosta myös veroilmoituksen antamisajat muuttuvat eräiltä osin. Siitä, milloin veroilmoitus on annettava, määrätään uudessa Verohallituksen päätöksessä ilmoittamisvelvollisuudesta ja muistiinpanoista. Päätöksen mukaan eri verovelvollisryhmät palauttavat korjatun esitäytetyn veroilmoituksen porrastetusti. Viimeiset palautuspäivät ovat vuonna 2006 3.4, 8.5 tai 15.5. Maatalouden ja metsätalou-den veroilmoituksen yleinen palautuspäivä on 28.2. ja elinkeinotoiminnan veroilmoituksen 3.4. tilikauden päättymisajankohdasta riippumatta.

Yhteisöjen ja yhtymien veroilmoitusmenettely säilyy pääosin ennallaan. Yhteisö antaa edelleenkin veroilmoituksen neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä. Henkilöyhtiöt antavat veroilmoituksen vuodelta 2005 viimeistään 3.4.2006 tilikauden päättymisajankohdasta riippumatta. Yhteisön veroilmoituksen tietosisältöön tulee verovuodesta 2006 alkaen muutoksia, jotka johtuvat kirjanpidollisen ja verotuksellisen tuloksen laskennan eriytymisestä.

Tositteet ja muistiinpanot

VML 10 11a §:n mukaan veroilmoitukseen ei enää liitetä kuitteja tai muita tositteita. Verovelvollisen on itse säilytettävä tositteet ja esitettävä ne veroviranomaisen tai muutoksenhakuviranomaisen vaatimuksesta. Tositteet on säilytettävä viiden vuoden ajan verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta eli niin kauan kuin verotusta voidaan oikaista. Tositteita ei kuitenkaan tarvitse säilyttää tiedoista, jotka ovat aivan samat kuin ne, jotka verohallinto on merkinnyt esitäytetylle veroilmoitukselle.

VML 12 §:n mukaan sijoitustoiminnasta on pidettävä muistiinpanoja verovuodesta 2005 alkaen. Muistiinpanovelvollisuus koskee toimintaa, joka ei ole elinkeinotoimintaa ja josta ei ole muullakaan perusteella pidettävä kirjanpitoa eli lähinnä yksityishenkilöiden sijoituksia. Sijoitustoimintaa on varojen sijoittaminen osakkeisiin, arvo-osuuksiin, rahasto-osuuksiin ja vastaavaan omaisuuteen ja kaupankäynti tällaisella omaisuudella. Muistiinpanoissa on oltava tiedot omaisuuden hankintaajoista, hankintamenoista ja niissä tapahtuneista muutoksista, luovutusajankohdista ja hinnoista ja muut luovutusvoiton laskemiseksi tarpeelliset tiedot. Jos omaisuus on arvo-osuusjärjestelmässä tai rahastokirjanpidon piirissä, muistiinpanovelvollisuuden täyttämiseksi riittää, että verovelvollinen säilyttää tai pitää tietojärjestelmästä saatavilla tilinhoitajaltaan tai rahastoyhtiöltä saamansa tiliotteet ja rahastoraportit, joista mainitut tiedot ilmenevät. Myös muistiinpanot on säilytettävä viiden vuoden ajan verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.

Verotuksen toimittaminen

Nykyisen VML 26 §:n 5 momentin mukaan verotuksen toimittajan on saatuaan kaikki käytettävissä olevat verotusasiaa koskevat tiedot ja selvitykset ennen päätöksen tekemistä tarkoin harkittava esitetty selvitys oikean päätöksen tekemiseksi. Säännöksen mukainen viranomaisen tutkimisvelvollisuus on periaatteessa koskenut kaikkia verotusasioita niiden laadusta ja laajuudesta riippumatta. Tällainen yleinen tutkimisvelvollisuus on luontunut huonosti vuosittaisen verotuksen tapaiseen massamenettelyyn, jossa on lyhyen ajan kuluessa käsiteltävä suuri määrä asioita. Tutkimisvelvollisuus on vaikuttanut myös verotuspäätöksessä olevan virheen korjaamisen edellytyksiin. Jos asia on tutkittu tai tutkimisvelvollisuus on laiminlyöty, verotuksessa olevaa virhettä ei ole voitu oikaista verovelvollisen vahingoksi.

Uuden VML 26 §:n 6 momentin mukaan veroviranomaisen on tutkittava saamansa tiedot ja selvitykset tavalla, joka asian laatu, laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet huomioon ottaen on perusteltua. Säännöksen mukaan veroviranomainen voi käsitellä eri asioita eri tavalla. Veroviranomainen voi valikoida erikseen tutkittavaksi ne asiat, joissa oikean päätöksen tekeminen edellyttää tarkempaa tapauskohtaista käsittelyä ja käsitellä summaarisemmin muut asiat.

Ensi vaiheessa verotustietoja tutkitaan mahdollisimman laajalti koneellisesti. Tällöin tutkitaan muun muassa tietojen yhtäpitävyyttä ja loogisuutta. Tietoihin sovelletaan ennalta määriteltyjä yhdenmukaisia valikointiehtoja, joiden täyttyessä asioita (verotuksen osakysymyksiä) nousee erikseen tutkittavaksi. Loogisuusvertailun tuloksena voi nousta esiin esimerkiksi tapaus, jossa verovelvollinen vaatii vähennettäväksi asuntolainakorkoja, vaikkei hän verohallinnon tietojen mukaan omista asuntoa. Samoin voidaan koneellisesti verrata eri verolajien, kuten arvonlisäverotuksen ja tuloverotuksen, tietojen yhtäpitävyyttä.

Konkreettisia valikointiehtoja ovat esimerkiksi tulon tai vähennysvaatimuksen määrä. Tapaukset, jotka asiasta riippuen ylittävät tai alittavat rajaarvon, tutkitaan tarkemmin. Valikointiehtoina voivat olla myös vaihtuvat painopistealueet, kuten yritysjärjestelyt tai yhtiön ja sen osakkaan väliset oikeussuhteet. Valikointiin liittyvää verovilpin mahdollisuutta torjutaan valikointiehtoja muuttamalla ja satunnaisotannoilla. Tällöin osa veroilmoituksista, esimerkiksi joka viideskymmenes, tutkitaan kaikilta osin yksityiskohtaisen tarkasti. Muutenkaan säännökset eivät estä sitä, että veroviranomainen voi verotuksen toimittamiseksi oikein tutkia minkä tahansa verotusasian yksityiskohtaisen tarkasti.

Valikoituneessa asiassa verovalmistelija tutkii asiaa koskevat tiedot ja selvitykset, pyytää tarvittaessa tositteet ja lisäselvitykset ja ratkaisee asian. Jos asia ei valikoidu, verotus toimitetaan verovelvollisen ilmoituksen mukaan.

Uuden sääntelyn perusteluna on tosiasia, että kaikkien verotusasioiden yhtäläinen käsittely ei ole realistinen vaihtoehto ilman suhteettomia lisäpanostuksia verohallinnon henkilöresursseihin. Tällaiset lisäpanostukset olisivat ristiriidassa verohallinnon ja muunkin valtionhallinnon tehokkuus ja tuottavuustavoitteiden kanssa. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää päinvastoin henkilöstömäärän vähenemistä tulevaisuudessa. Tilanteessa, jossa ei ole mahdollista käsitellä kaikkia veroilmoituksen kohtia seikkaperäisesti, valikointi yhdenmukaisilla olennaisiin asioihin painottuvilla kriteereillä tuottaa fiskaalisesti paremman tuloksen ja myös toteuttaa verovelvollisten yhdenvertaisuutta paremmin kuin asioiden sattumanvarainen tutkiminen esimerkiksi verovalmistelun etenemisestä riippuen.

Korkoseuraamukset ja ennakon täydennysmaksu

Luonnollisen henkilön ja kuolinpesän jäännösverolle ja veronpalautukselle on tähän saakka laskettu korkoa verovuotta seuraavan vuoden huhtikuun 1. päivästä jäännösveron 1. erän eräpäivään tai veron palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun. Verovuoden veroja on voitu maksaa ennakon täydennysmaksuna verovuotta seuraavan maaliskuun loppuun.

Uuden VML 44.1 §:n mukaan verolle lasketaan jäännösveron korkoa ja palautuskorkoa verovuodesta 2005 alkaen jo verovuotta seuraavan helmikuun 1. päivästä alkaen. VML 34.3 §:n mukaan ennakon täydennysmaksua voi maksaa siihen saakka, kunnes kuukausi on jäljellä verotuksen päättymiseen eli syyskuun loppuun asti. Maksu otetaan tällöin huomioon verovelvollisen hyväksi paitsi verojen suorituksena myös korkojen laskennassa. VML 44.2 §:n mukaan ennakon täydennysmaksuun rinnastetaan ennenaikaisesti maksettava jäännösvero, joka maksetaan viimeistään kuukautta ennen verotuksen päättymistä.

Muutosten johdosta verovelvollinen saa nykyistä paremman korkohyvityksen liikaa maksamalleen verolle ja voi maksaa veroja nykyistä joustavammin. Korkokauden muutos myös edistänee suurten jäännösverojen kertymistä nykyistä varhemmin.

Verotuksen oikaisu

Verotuksessa oleva virhe on nykyisin voitu korjata verovelvollisen vahingoksi vain, jos jälkiverotuksen ja veronoikaisun erityiset muodolliset edellytykset täyttyvät. Edellytysten tulkinnassa viranomaisen tutkimisvelvollisuudella on ollut keskeinen merkitys. Selviäkin asiavirheitä on voitu oikaista vain rajoitetusti, vaikka tällaisia virheitä sattuu väistämättä verotuksen kaltaisessa massamenettelyssä. Tiukat oikaisuedellytykset ovat edistäneet oikeusvarmuutta yksittäisen verovelvollisen kannalta. Toisaalta ne ovat estäneet oikean ja yhdenmukaisen verotuksen toteutumista.

Uuden VML 56 §:n mukaan verotuspäätöksessä olevia virheitä voidaan oikaista verovelvollisen vahingoksi nykyistä laajemmin. Keskeinen muutos on, ettei oikaisun edellytyksiin enää vaikuta se, onko veroviranomainen tutkinut virheellisesti ratkaistun asian tai olisiko sen pitänyt tutkia asia. Verotuksen oikaisulle on kolme määräaikaa: 1, 2 ja 5 vuotta. Määräajat lasketaan verotuksen päättymistä seuraavan kalenterivuoden alusta. Yhden vuoden ajan voidaan oikaista lähtökohtaisesti kaikki verotuspäätöksessä olevat virheet. Oikaisu ei kuitenkaan ole mahdollinen, jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä. Rajoitus suojaa verovelvollisen luottamusta viranomaisen ratkaisujen pysyvyyteen tulkinnallisissa kysymyksissä. Muutenkaan uudistuksessa ei ole muutettu luottamuksensuojasäännöstä. Laskuvirheet, kirjoitusvirheet ja niihin verrattavat erehdykset sekä sivulliselta saatuihin virheellisiin tietoihin perustuva verotus voidaan oikaista kahden vuoden ajan. Siltä osin kuin verovelvollinen on laiminlyönyt ilmoittamisvelvollisuutensa, oikaisu voidaan toimittaa viiden vuoden ajan. Uusien oikaisuedellytysten kannalta on entistäkin tärkeämpää, että verovelvollinen täyttää ilmoittamisvelvollisuutensa huolellisesti ja antaa veroilmoituksellaan avoimesti oikeat ja riittävät tiedot verotukseen vaikuttavista seikoista.

Oikaisumahdollisuuden laajentamisen vastapainoksi oikaisuun liittyviä korkoseuraamuksia on lievennetty. VML 77 §:n mukaan yhteisön on maksettava muutoksen johdosta lisää maksettavalle verolle nykyisen suuruista korkoa (viitekorko + 2 prosenttia) verotuksen päättymistä seuraavan toisen kuukauden loppuun. Siitä alkaen muutosveron eräpäivään korkokanta on alempi eli viitekorko on 2 prosenttia. Muiden kuin yhteisöjen osalta korkoja on alennettu niissä tapauksissa, joissa muutoksesta johtuvalle verolle on maksettava korotettua jäännösveron korkoa (jäännösvero yli 10 000 euroa). Korko on nykyisen suuruinen (viitekorko + 2 prosenttia) verotuksen päättymistä seuraavan toisen kuukauden loppuun. Tämän jälkeiseltä ajalta korkokanta on alennettu eli viitekorko 2 prosenttia. Korkoseuraamusten lievennys ei koske niitä tapauksia, joissa oikaisun perusteena on ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönti.

Uusia oikaisuedellytyksiä ja korkosäännöksiä sovelletaan verovuodesta 2006 alkaen.

Veroasiamiehen muutoksenhakuaika

Veronsaajan muutoksenhakuaikaa pidennetään verovuodesta 2006 alkaen. Uuden VML 64 ja 67 §:n mukaan veroasiamiehen on haettava muutosta verotukseen vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan kalenterivuoden alusta. Veroasiamiehen muutoksenhakuaiheet tulevat usein ilmi seuraavan vuoden verotuksessa. Kun nykyinen kahdeksan kuukauden määräaika on päättynyt verotuksen ollessa vielä kesken, veronsaajan muutoksenhaku on voinut kohdata epätasaisesti eri verovelvollisia. Määräajan pidennyksen jälkeen tilanne on tasapuolinen. Veroasiamiehelle pidennetty määräaika luo paremmat edellytykset selvittää ja arvioida tarvetta muutoksenhakuun.

Veronkorotus

Veronkorotusseuraamusta on lievennetty poistamalla VML 32 §:n 3 momentissa olleet veronkorotuksen prosentti ja euromääräiset alarajat. Muutoksen seurauksena veronkorotus voidaan määrätä nykyistä joustavammin niissä tapauksissa, joissa verovelvollisen laiminlyöntiä ei voida pitää erityisen törkeänä. Muutosta sovelletaan jo verovuonna 2005.