Miten virhe oikaistaan?
Uudistetuissa veroilmoituksissa yritykset ilmoittavat veronalaiset tulonsa ja vähennyskelpoiset menonsa, joiden erotuksena lasketaan verotettava tulo. Vaikka lopputulos on sama kuin aikaisemman kirjanpidon tuloksen oikaisemiseen perustuneessa laskelmassa, on uudistunut ilmoitusmenettely koettu monessa yhteydessä haastavammaksi kuin aikaisemmat ilmoitukset. Tähän lienee vaikuttanut myös verotusmenettelyn uudistus, jossa ilmoitusten tutkimiseen vaikuttaa nyt myös valikointi. Muutoin voi todeta, että ilmoituksen laskelma vastannee oikeammin verolainsäädännön sääntelyä, jossa keskeistä on veronalaisten tulojen ja vähennyskelpoisten menojen määrittely.
Ilmoitusvelvollisuutensa täyttänyt yritys voi havaita verovalmistelun kuluessa tai sen valmistuttua, että ilmoituksessa esitetyt tiedot ovat osittain syystä tai toisesta virheellisiä tai muuttuneita. Tällainen informaatio on saatava oikaistuksi, jotta oikea verotuspäätös saadaan tai verotuksen oikaiseminen onnistuu.
Tahdonvaltaiset vaatimukset
Verotuksessa on perinteisesti verovelvollisen vaatimuksista osa katsottu tahdonvaltaisiksi.
Hankalinta onkin selvittää, milloin veroilmoitus tai muu tieto on puutteellinen, erehdyttävä tai väärä. Ilmoitus on puutteellinen, jos siinä ei ole ilmoitettu oikeita ja riittäviä tietoja oikean verotuspäätöksen tekemiseksi, kun verovelvollinen on arvioinut virheellisesti tulon verokohtelun. Koska veroviranomaisten tutkimisvelvollisuus on uudistuksen jälkeen rajattu, on ilmoitusvelvollisuuden tarkalla noudattamisella oleellinen merkitys. Kun verotuksen toimittaminen perustuu ensisijaisesti veroilmoituslomakkeen eri kohtien täyttämiseen, eikä veroilmoituksen liitteitä välttämättä entisessä laajuudessa tutkita, on tulkinnanvaraista, milloin veroilmoitus on ollut puutteellinen, jos jonkin verolomakkeen kohdan täyttäminen on tulkinnallista verolain säännöksen tulkinnanvaraisuuden vuoksi. Tämän vuoksi ilmoitus on syytä täyttää hyvin huolellisesti ja selvittää jo ilmoituksen tekovaiheessa tulkinnanvaraisten verosäännösten ja lomakekohtien riskit, jotka voivat merkitä verotuksen oikaisumahdollisuutta viiden vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta.
Esimerkkejä verotuksen oikaisutilanteista:
• Osakeyhtiö on kirjanpidossaan vähentänyt menona EVL 6b §:ssä tarkoitettujen verovapaasti luovutettavien tytäryhtiön osakkeiden hankintamenon osakkeiden myynnin perusteella. Veroilmoituslomakkeella ei ole verotettavan tulon laskennassa tehty tältä osin oikaisua. Veroilmoituksessa ei ole muutoinkaan annettu tietoa osakkeiden luovutuksesta. Verotus voitaisiin oikaista viiden vuoden määräajassa. Jos osakkeiden hankintamenon kuluksi kirjaaminen on avoimesti ilmoitettu veroilmoituksella, verotus olisi voitu toimittaa oikein. Koska tytäryhtiön osakkeiden hankintamenon vähennyskelvottomuutta ei voida pitää tulkinnanvaraisena, verotus voitaisiin oikaista yhden vuoden määräajassa VML 56.2 §:n perusteella.
• Osakeyhtiö on vähentänyt kirjanpidossaan tytäryhtiöltään olevan lainasaamisen arvottomana ja maksanut tytäryhtiöltään ostamistaan palveluista lisähintaa, jolla on oikaistu aikaisempaa hinnoittelua markkinaehtoiseksi ja samalla tuettu taloudellisesti heikosti menestynyttä tytäryhtiötä. Veroilmoituksessa yhtiö ei ottanut huomioon verotettavan tulon laskennassa näitä, jolloin ne on siinä vähennetty. Yhtiö ei antanut lisätietoa näistä eristä ilmoituksessa tai sen liitteissä. Lainasaamisen arvon menetyksen osalta verotusta voidaan oikaista viiden vuoden kuluessa, koska sen vähennyskelvottomuus EVL 16 §:n perusteella ei ole tulkinnanvarainen. Palvelun lisähinnan vähennyskelvottomuus EVL 16 §:n mukaisena konsernitukena on tulkinnanvaraista, joten verotus voidaan oikaista viiden vuoden kuluessa, koska verovelvollinen ei ole antanut verotuspäätöstä varten riittävää informaatiota.
• Osingonmaksaja on ilmoittanut verohallinnolle vuosi-ilmoituksella maksamansa osingot. Osinkotieto ei kuitenkaan siirtynyt verovelvollisen esitäytetylle veroilmoituslomakkeelle, vaikka se on ollut verohallinnon tietokannassa. Verovelvollinen ei ole korjannut tältä osin virheellistä veroilmoitusta eikä ole palauttanut sitä korjattuna verotoimistoon. Osinkotulo jää verottamatta verovelvollisen tulona. Verotus voidaan oikaista viiden vuoden kuluessa, koska verovelvollinen on laiminlyönyt ilmoitusvelvollisuutensa. Jos verovelvollinen olisi korjannut esitäytetyn lomakkeen ja palauttanut sen verotoimistoon, mutta osinkotuloa ei verotoimiston tallennusvirheen vuoksi verotettu hänen tulonaan, verotus voitaisiin oikaista kahden vuoden kuluessa VML 56.3 §:n perusteella.
• Verovelvollinen on perustanut osakeyhtiön, jonka nimissä hän harjoittanut verovuonna vielä vähäistä konsulttitoimintaa. Toiminnan laatu ja laajuus ovat ilmenneet veroilmoituksesta, eikä toimintaa ole harjoitettu työsuhteessa. Osakeyhtiön verotus on toimitettu annetun veroilmoituksen mukaisesti. Verotusta ei voida oikaista VML 56 §:n perusteella ja katsoa osakeyhtiön tulo verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi, koska kysymys oikeasta verosubjektista on tulkinnanvarainen asia.
Veroilmoituksen oikaiseminen
Veroilmoituksessa ilmoitetaan verotettavan tulon laskentaan vaikuttavia tosiasioita. Verovelvollisen veroilmoituksella esittämät vaatimuksista osa on ns. tahdonvaltaisia vaatimuksia, joita ei yleensä voi muuttaa verotuksen päättymisen jälkeen. Yritysten veroilmoituksissa keskeinen tahdonvaltainen vaatimus on esimerkiksi poistojen vähentämistä koskeva vaatimus.
Veroilmoituksessa ilmoitetuilla kuluvan käyttöomaisuuden poistoilla on merkitystä laskettaessa työnantajan sosiaaliturvamaksun suuruutta. Kun alimman ja ylempien maksuluokkien ero on huomattava, on yrityksen verosuunnittelussa eräänä osa-alueena noussut esille sotu-maksusuunnittelu. Työvoimavaltaisella alalla maksun porrastuksella voi olla olennainen taloudellinen vaikutus työvoimakustannusten määrään.
KHO 2004:32
A Oy oli maksanut vuodelta 2000 työnantajan sosiaaliturvamaksua yhtiön verovuodelta 1998 toimitettua verotusta varten antamassa veroilmoituksessa ilmoitettujen säännönmukaisten poistojen ja vuonna 1998 maksettujen palkkojen perusteella II-maksuluokan mukaan. Yhtiö haki verovirastolta työnantajan sosiaaliturvamaksun palauttamista osittain takaisin viitaten siihen, että yhtiöllä oli ollut tarkoitus tehdä verovuodelta 1998 hyllypoisto, mutta se oli jäänyt veroilmoitukseen merkitsemättä. Verotuksen oikaisulautakunta oli hyväksynyt yhtiön oikaisuvaatimuksen ja lisännyt yhtiön verovuoden 1998 verotettavaan tuloon hyllypoiston. Hyllypoisto huomioon otettuna olisi työnantajan sosiaaliturvamaksu tullut suorittaa alemman eli I maksuluokan mukaan.
Asiassa katsottiin, että yhtiön vuonna 2000 suoritettava työnantajan sosiaaliturvamaksu määräytyi yhtiön vuodelta 1998 toimitettua verotusta varten antamassa veroilmoituksessa ilmoitettujen kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenoista tekemien säännönmukaisten poistojen ja samana vuonna maksettujen palkkojen perusteella. Sillä seikalla, että yhtiön verovuoden 1998 verotusta oli myöhemmin yhtiön vaatimuksesta veronoikaisupäätöksellä muutettu poistojen osalta, ei ollut merkitystä työnantajan sosiaaliturvamaksun määräämisessä. Asiassa ei ollut myöskään osoitettu, että poistoja verovuodelta 1998 ilmoitettaessa olisi tapahtunut kirjoitus- tai laskuvirhettä tai niihin verrattavaa erehdystä. Yhtiöllä ei ollut oikeutta saada takaisin hakemiaan työnantajan sosiaaliturvamaksuja.
KHO 2006 T 3237
A Oy oli tehnyt verovuonna 2003 irtaimesta käyttöomaisuudestaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 30 §:n nojalla 200 925 euron eli 6,03 prosentin suuruisen säännönmukaisen poiston ja lisäksi lain 32 §:n nojalla 2 599 952 euron lisäpoiston. Hallinto-oikeus katsoi, että irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenosta poisto tehdään ensisijaisesti elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 30 §:n mukaisena säännönmukaisena poistona. Mikäli käyttöomaisuuden käypä arvo säännönmukaisen poiston tekemisen jälkeen alittaa menojäännöksen, tarvittava poisto tehdään 32 §:n nojalla lisäpoistona. A Oy:n oli siten katsottava työnantajan sosiaaliturvamaksun maksuluokkaa määrättäessä verovuonna 2003 tehneen 30 §:n salliman enimmäismääräisen 25 prosentin suuruisen säännönmukaisen poiston eli 832 439 euron poiston ja vasta sen jälkeen lisäpoiston. Kun näin laskettu säännönmukainen poisto oli yli 50 500 euroa ja samalla yli 30 prosenttia yhtiön verovuonna maksamista palkoista, A Oy kuului verovuonna 2005 työnantajan sosiaaliturvamaksun III maksuluokkaan. Korkein hallinto-oikeus pysytti hallinto-oikeuden päätöksen.
KHO 1987 B 616
Työnantajan sosiaaliturvamaksua vuonna 1983 maksetuista palkoista määrättäessä ei elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 33 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuna kertamenona kuluksi kirjattuja irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenoja katsottu työnantajan veroilmoituksessaan ilmoittamiksi kuluvan käyttöomaisuuden hankintamenoista tehdyiksi säännönmukaisiksi poistoiksi, eivätkä ne siis vaikuttaneet sosiaaliturvamaksun määrään.
KHO 1974 II 514
Verolautakunnan jätettyä hyväksymättä yhtiön verotettavan tulon vähennykseksi 71019,12 markan rahastosiirrot, yhtiö valituksessaan vaati verotuksen oikaisemista uuden tilinpäätöksensä mukaiseksi, jossa käyttöomaisuuden hankintamenosta oli tehty poistoja 70000 markkaa enemmän kuin aikaisemmassa tilinpäätöksessä. Vaatimusta ei hyväksytty, koska yhtiö vasta verotuksen päättymisen jälkeen oli muuttanut taseitaan tekemällä sanotun poiston.
KHO 1984 II 620
Yhtiö oli kirjannut menokseen osakkailtaan vuokraamiensa toimitilojen verovuoden vuokrana 65 000 mk. Yhtiön havaittua, että verolautakunta ilmeisesti jättäisi osan vuokrasta hyväksymättä yhtiön vähennyskelpoiseksi menoksi verotuslain 57 §:n nojalla, yhtiö oli kirjanpidossaan muuttanut osan vuokrasta osakkaiden palkaksi ja työnantajan sosiaaliturvamaksuksi sekä vastaavasti korjannut verovuoden tilinpäätöstään. Muutettuun tilinpäätökseen perustuva oikaistu veroilmoitus oli toimitettu verolautakunnalle 14.10.1982 eli ennen verotuksen päättymistä vaatimuksin, että verotus oli toimitettava sen mukaisesti. Verolautakunta toimitti verotuksen yhtiön ensiksi antaman veroilmoituksen perusteella ja jätti vuokrasta tulonvähennykseksi hyväksymättä edellä mainitun lainkohdan nojalla 35 000 mk. Lääninoikeus katsoi näyttämättä jääneen, että suoritus yhtiön osakkaille vuokrana olisi perustunut erehdykseen. Yhtiön verotusta ei näin ollen voitu toimittaa muutetun, ennen verotuksen päättymistä annetun uuden veroilmoituksen perusteella, lääninoikeus hylkäsi yhtiön valituksen, jossa oli vaadittu verotuksen toimittamista oikaistun veroilmoituksen mukaisesti. KHO pysytti lääninoikeuden päätöksen.