Rahoitusvälineiden käsittely kirjanpidossa ja verotuksessa

Rahoitusvaroihin luetaan vaihtuvat vastaavat lukuun ottamatta vaihto-omaisuutta. Pysyvistä vastaavista rahoitusvaroja ovat vain ryhmään Sijoitukset sisältyvät finanssiluonteiset erät. Rahoitusvälineiden tasearvostuksessa on kaksi vaihtoehtoa, hankintamenoperuste (hankintameno tai sitä alempi tilinpäätösajankohdan todennäköinen luovutushinta) ja käyvän arvon periaate (tilinpäätösajankohdan todennäköinen hankintameno).

Hankintamenoperusteinen arvostus

Vaihtuviin vastaaviin kuuluvien rahoitusvarojen arvostuksesta säädetään KPL 5:2 §:ssä. Ne on arvostettava hankintamenoonsa tai, jos niiden todennäköinen luovutushinta tilinpäätöspäivänä on sitä alempi, tähän määrään. Mahdollinen arvonalentuminen vähennetään ryhmässä Rahoitustuotot ja -kulut.

Realisoitumattomia arvonnousuja ei lähtökohtaisesti saa sisällyttää taseeseen ja tuloslaskelmaan. Liitetiedoissa niistä on mahdollista mainita ja olennaisten arvonnousujen osalta pakollistakin oikean ja riittävän kuvan varmistamiseksi yrityksen tuloksesta ja taloudellisesta asemasta (KPL 3:2 §). Jos rahoitusvälineen hankintamenosta on vähennetty arvonalennus, joka sittemmin on arvonnousun vuoksi osoittautunut aiheettomaksi, arvonalennus on tuloutettava aiheettomaksi osoittautuneelta osaltaan (KPL 5:16 §), yli alkuperäisen hankintamenon arvonnousu- tai palautumistuloutuksia ei saa tehdä.

Jos pysyviin vastaaviin kuuluvan sijoituksen todennäköisesti tulevaisuudessa kerryttämä tulo on pysyvästi vielä poistamatta olevaa hankintamenoa pienempi, erotus on kirjattava arvonalennuksena kuluksi (KPL 5:13 §). Lähtökohtaisesti pysyvien vastaavien osalta ei tarvitse vähentää arvonalennusta markkina-arvon alentumisen nojalla. Pysyvän vastaavan arvostuksen perustana on sen vaikutus yrityksen tulonhankintaprosessissa. Rahoitusvälineisiin ei lähtökohtaisesti liity yksilöllisiä, yrityskohtaisia, tulonodotuksia.

Finanssisijoituksen tavanomaiset tulonodotukset ovat osakkeiden osalta osingot ja arvonnousu, joukkovelkakirjojen osalta korko ja palautettava pääoma tai markkinoilla realisoitavissa oleva myyntihinta. Finanssisijoituksen arvoa kuvaa parhaiten ja objektiivisimmin pörssikurssi. Pysyvien vastaavien sijoituksiin kuuluvasta arvopaperista on vähennettävä arvonalennus, jos tilinpäätösajankohdan pörssikurssi on hankintamenoa alempi (KILA 2004/1725; näin myös IAS 32 ja IAS 39 -standardeissa).

Käyvän arvon arvostus

Mahdollisuudesta rahoitusvälineiden arvostamiseen käypään arvoon säädetään KPL 5:2a §:ssä. Säännöksen mukaan rahoitusvälineet saadaan arvostaa hankintamenoperusteen sijasta käyvän arvon mukaisesti. Vaikka säännöksessä viitataan vain KPL 5:2 §:ään, mahdollisuus koskee myös pysyvissä vastaavissa olevia rahoitusvälineitä, kuten osakkeita ja joukkovelkakirjoja. Tämä ilmenee KPL 5:17 §:stä, jossa pysyvien vastaavien arvonkorotusmahdollisuus rajataan pois niiltä arvopapereilta, joihin voidaan soveltaa käyvän arvon arvostusta KPL 5: 2a §:n mukaisesti. Kauppa- ja teollisuusministeriö on antanut asetuksen KPL 5:2a §:n soveltamisesta (KTM:n asetus 1315/2004).

Lähtökohtaisesti rahoitusvälineen käyvän arvon muutos esitetään tuloslaskelmassa joko rahoitustuottona tai -kuluna. Kolmessa KTM:n asetuksessa säädetyssä poikkeustapauksessa käyvän arvon lisäys esitetään taseessa omaan pääomaan kuuluvassa erässä Käyvän arvon rahasto; tarvittaessa rahastoon merkitty arvonlisäys peruutetaan.

Arvonnousut merkitään taseen Käyvän arvon rahastoon poikkeustapauksissa, joille on yhteistä, ettei arvonmuutos niissä tosiasiassa lisää yrityksen käytettävissä olevaa voittoa. Nämä poikkeustapaukset ovat seuraavat:

• kyseessä on sellaisen suojauslaskentaan käytetyn rahoitusvälineen kirjaaminen, jolla suojataan rahavirtaa niin, että arvonmuutoksen tai sen osan kirjaamatta jättäminen tuloslaskelmaan mahdollistuu
• arvonmuutos aiheutuu kirjanpitovelvollisen ulkomaiseen yritykseen tekemiin nettoinvestointeihin sisältyvän valuuttamäärän kurssimuutoksesta (muuntoero)
• kyseessä on sellainen taseen vastaaviin merkityn käyvän arvon mukaan arvostettava rahoitusväline, jota ei pidetä kaupankäyntitarkoituksessa ja joka ei ole johdannaissopimus.

Sellaisen rahoitusvälineen käypä arvo, johon KPL 5:2a §:ää on mahdollista soveltaa, nähdään yleensä markkinoilta. Suoraan markkinoilta voidaan havaita pörssiarvopapereiden käyvät arvot. Markkinahinnoista voidaan yleensä johtaa myös sijoitusrahasto-osuuksien arvot silloinkin, kun niitä ei ole erikseen noteerattu pörssissä. Poikkeuksellisesti käyväksi arvoksi voidaan hyväksyä myös arvo, joka on laskettavissa rahoitusmarkkinoille yleisesti hyväksytyillä arvostusmalleilla ja menetelmillä. Tällaista arvostustapaa käytetään erityisesti johdannaissopimusten kohdalla.

Kun sovelletaan käyvän arvon arvostusta, kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksen nojalla tulee antaa joukko liitetietoja ja toimintakertomustietoja. Liitetiedoissa on esitettävä seuraavat seikat:

• käytettyjen arvostusmallien ja -menetelmien perusteet niiden rahoitusvälineiden osalta, joiden arvo on määritelty käyttäen rahoitusmarkkinoilla yleisesti hyväksyttyjä arvostusmalleja ja -menetelmiä
• rahoitusvälineistä ryhmittäin käypä arvo, suoraan tuloslaskelmaan merkityt arvonnousut ja käyvän arvon rahaston muutokset
• johdannaislajeittain tiedot johdannaisten käytön laajuudesta ja käyttötarkoituksesta sekä olennaiset ehdot, jotka saattavat vaikuttaa tulevien kassavirtojen määrään, ajoitukseen ja varmuuteen
• erittely käyvän arvon rahaston muutoksista tilikauden aikana.

Kauppa- ja teollisuusministeriön asetuksen mukaan toimintakertomuksessa on ilmoitettava seuraavat tiedot käypään arvoon merkittävistä rahoitusvälineistä:

• yrityksen rahoitusriskien hallinnan tavoitteet ja menettelytavat, mukaan luettuna kunkin sellaisen ennakoidun liiketoiminnan päälajin suojausmenettely, johon sovelletaan suojauslaskentaa
• yrityksen hinta-, luotto-, likviditeetti- ja kassavirtariskit.

KTM:n asetuksessa määrätyt liitetiedot ja toimintakertomustiedot on esitettävä myös konsernin osalta konsernitilinpäätöksen liitetietoina sekä emoyrityksen toimintakertomuksessa myös konsernin osalta.

Muita kirjanpitonäkökulmia

Kirjanpidossa ei edellytetä hankintaeräkohtaista arvostamista. Jos A Oyj:n osake on ostettu ensin 12 eurolla ja sitten toinen 16 eurolla, arvonalennusvähennystä ei tarvitse tehdä, vaikka arvopaperin markkina-arvo tilinpäätöspäivänä olisikin vain 15 euroa, koska osakkeet on hankittu keskimäärin 14 eurolla. Sen sijaan salkkukohtaista arvostusta, jossa eri yhtiöiden tai osakesarjojen osakkeita käsiteltäisiin yhtenä kokonaisuutena ei sallita: hankintamenoperusteista arvostusta sovellettaessa yhden osakesarjan/yhtiön osakkeiden arvonalentuminen on vähennettävä silloinkin, kun toisen osakelajin/yhtiön osakkeiden arvo on noussut.

Arvopapereita luovutettaessa käyttöjärjestykseksi katsotaan joko todellinen kirjanpitovelvollisen osoittama käyttöjärjestys tai käyttöjärjestysolettama, FIFO (ensiksi hankitut on ensiksi luovutettu), LIFO (viimeksi hankitut on ensiksi luovutettu) tai hankintamäärillä painotettu keskihinta.

Pysyvien vastaavien muihin arvopapereihin kuin KPL 5:2a §:n perusteella käypään arvoon arvostettaviin rahoitusvälineisiin voidaan kohdistaa pysyvien vastaavien arvonkorotus. Säännöksen soveltamisrajoituksen mukaan arvonkorotuksia ei yleensä ole mahdollista kohdistaa pörssiarvopapereihin. Rahoitusvälineen kohdalla kirjanpitovelvollisella ei ole mahdollisuutta valita, pyrkisikö käyvän arvon esittämiseen taseessa pysyvien vastaavien arvonkorotuksen vai rahoitusvälineiden käyvän arvon arvostuksen perusteella. Jos käyvän arvon arvostus on mahdollista, arvonkorotuksia ei saa muodostaa. Kielto koskee myös sitä tilannetta, jossa kirjanpitovelvollinen käsittelee käypään arvoon arvostettavissa olevia rahoitusvälineitään hankintamenoperusteisesti.

Rahoitusvälineet elinkeinoverotuksessa

Elinkeinoverotuksessa elinkeinotoimintaan kuuluvien rahoitusvälineiden tuotot ja kulut ovat osa elinkeinotoiminnan veronalaista voittoa tai tappiota. Tuloverotuksessa luovutustappiot ja niihin rinnastettavissa olevat lopulliset arvonalentumiset ovat vähennettävissä ainoastaan tietyn ajanjakson aikana syntyneistä luovutusvoitoista.

Elinkeinoverotuksessa veronalaista tuloa ovat lähtökohtaisesti ainoastaan vaihdannassa realisoituneet voitot. Arvonnousu on veronalaista vain silloin, kun arvopaperista on tehty verotuksessa vähennyskelpoiseksi hyväksytty arvonalennus, joka myöhemmin on osoittautunut perusteettomaksi (EVL 5a §; vastaa kirjanpidon KPL 5:16 §:n mukaista kulukirjauksen oikaisua).

Elinkeinoverotuksessa rahoitusvälineiden arvonalennusten vähentäminen perustuu EVL 5:7 ja 5:17 §:iin. Vähennyskelpoisia ovat muun muassa rahoitusomaisuuteen kohdistuvasta kavalluksesta, varkaudesta tai muusta rikoksesta johtuneet menetykset, myyntisaamisten arvonalentumiset sekä muut rahoitusomaisuuden lopulliseksi todetut arvonalentumiset. Rahoitusvälineiden osalta edellytetään myös elinkeinoverotuksessa lähtökohtaisesti menetyksen lopullisuutta.

Verohallituksen yhtenäistämisohjeessa vuodelta 2006 toimitettavaa verotusta varten annetaan ohjausta rahoitusarvopapereiden arvonalennusten verotuskäsittelystä. Ohjeessa todetaan, että pääsääntöisesti arvonpaperi voi kuulua rahoitusomaisuuteen enintään yhden tilikauden ajan. Rahoitusomaisuuteen kuuluvan arvopaperin arvonalentuminen hyväksytään verotuksessa vähennyskelpoiseksi, jos arvonalentuminen on lopullinen. Siten arvonalentumisen hyväksyminen esimerkiksi vain pörssikurssin alentumisen perusteella ei ohjeen mukaan tule kysymykseen.

Verotuksessa poiketen kirjanpidosta myytyjen arvopapereiden käyttöjärjestyksenä pidetään joko todellista verovelvollisen osoittamaa tai FIFO-periaatteen mukaista käyttöjärjestystä. Koska arvo-osuuksia ei ole mahdollista identifioida esimerkiksi numeroiden tms. tunnisteiden perusteella, samalla arvo-osuustilillä olevia samanlajisia osakkeita käsitellään FIFO-periaatteen mukaisesti. Ensiksi hankitut arvo-osuudet katsotaan ensiksi luovutetuiksi (ks. KHO 2006/2469). Näin ollen arvo-osuusmuotoisten rahoitusvälineiden todellisen käyttöjärjestyksen osoittaminen verotuksessa edellyttää käytännössä usean arvo-osuustilin avaamista.

Voimassa olevien verosäännösten mukaan kirjanpidon voitto voi kasvaa käypään arvoon arvostettavien arvopapereiden arvonnousujen perusteella ilman, että samanaikaisesti syntyisi verotettavaa tuloa. Tältä osin verotusta on ehdotettu muutettavaksi (ks. Arvelan työryhmä, Verotus, tilinpäätös ja yhtiöoikeus – valtiovarainministeriön työryhmämuistio 4/2006). Ehdotuksen mukaan käypään arvoon tulosvaikutteisesti tilinpäätöksessä kirjattujen rahoitusvälineiden realisoitumattomat arvonnousut säädettäisiin lähtökohtaisesti veronalaiseksi tuloksi. Vastaavasti tällaisten rahoitusvälineiden realisoitumattomat arvonalentumiset olisivat ehdotuksen mukaan verotuksessa vähennyskelpoisia menoja. Matti Vanhasen toisen hallituksen ohjelman mukaan tällainen muutos tehdään elinkeinoverolakiin: ”Yritysverotuksen sopeuttaminen kansainvälisiin tilinpäätösperiaatteisiin ja uuteen osakeyhtiölakiin toteutetaan pääosin asiaa selvitelleen työryhmän mukaisesti lukuun ottamatta poistouudistusta”.