Pitkäaikaissäästämisen uudet mahdollisuudet

Vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen verokohtelu laajennetaan koskemaan myös muuta sidottua pitkäaikaissäästämistä. Suomi on jo pitkään ollut harvoja EU15-maita, joissa vapaaehtoista verotuettua eläkesäästämistä ovat voineet tarjota vain vakuutusyhtiöt. Tähän on useasti eri tahoilta esitetty muutoksia. Esitin muutosta muun muassa vapaaehtoisten eläkevakuutusten verokohtelua käsittelevässä väitöskirjassani jo vuonna 1999.

Hallituksen esityksessä korostetaan, että keskeisenä edellytyksenä yksilöllisen eläkesäästämisen kehittämiselle on se, että markkinoilla on riittävästi kilpailua ja että kuluttajat voivat tehokkaasti vertailla eri tuotteiden hyötyjä ja kustannuksia. Kuluttajien näkökulmasta nykymuotoisen eläkevakuutussäästämisen ongelmina on pidetty vakuutustuotteiden raskasta kustannusrakennetta, tuotteiden heikkoa vertailtavuutta ja sitä, että vakuutuksenottajalla ei sopimuksen tekemisen jälkeen ole mahdollisuutta vaihtaa palveluntarjoajaa. Toivottavaa onkin, että vastaisuudessa tuotteita päästäisiin aidosti vertailemaan paremmin. Vertailussa hyvin menestyneet säästämistuotteet varmasti näkyvät myös positiivisella tavalla markkinoinnissa.

Yksilöllisen eläkesäästämisen kehittäminen laajentamalla siihen käytettävien tuotteiden ja palveluntarjoajien valikoimaa edellyttää käytännössä sitä, että tällaisia tuotteita voidaan kohdella verotuksessa samalla tavoin kuin eläkevakuutuksia. Toisaalta verokannusteiden ulottaminen koskemaan muitakin pitkäaikaissäästämistuotteita kuin vakuutustuotteita edellyttää myös riittävää sopimus- ja elinkeino-oikeudellista sääntelyä. Edellä lausutun johdosta ehdotetaankin säädettäväksi erillinen laki pitkäaikaissäästämisestä (PS-laki). Lisäksi verolainsäädäntöön tehdään PS-lain edellyttämiä tarkistuksia.

PS-lain tavoitteena on lisätä kilpailua luomalla myös muille palvelujen tarjoajille kuin vakuutusyhtiöille edellytykset tarjota verotuettua pitkäaikaissäästämistuotetta ja siten alentaa pitkäaikaissäästämisen kustannuksia. Samassa yhteydessä korotetulla ikärajalla on tavoitteena tukea hallituksen eläkepoliittisia tavoitteita työvoiman eläköitymisen myöhentämisessä.

Palveluntarjoajien määrää laajennetaan

Säästämisvälineenä tulee olemaan PS-lain mukainen säästämissopimus, josta verolaissa käytetään nimitystä pitkäaikaissäästämissopimus. Säästämissopimukseen liittyy aina sopimus pankkitilistä (säästämistili), jonka kautta kaikki säästämiseen liittyvä maksuliikenne hoidetaan. Pitkäaikaista sidottua säästämissopimusta saavat vastaisuudessa tarjota talletuspankit, rahastoyhtiöt ja sijoituspalveluyritykset. Pitkäaikaissäästämissopimuksen maksut ovat vähennyskelpoisia vain, jos sopimus on tehty Suomessa asuvan tai täällä kiinteästä toimipaikasta toimivan palveluntarjoajan kanssa.

Säästämissopimuksen nojalla voidaan vastaanottaa vain rahavaroja. Siten esimerkiksi asiakkaan jo olemassa olevia arvopapereita ei ole mahdollista ottaa säästämissopimuksen piiriin. PS-laissa on myös erityiset säännökset siitä, mihin varoja voidaan sijoittaa. Varoja voidaan sijoittaa tilille talletuspankkiin, tarkemmin määritellyn mukaisesti kaupankäynnin kohteena oleviin arvopapereihin, rahasto-osuuksiin ja niihin rinnastettaviin yhteissijoitusyritysten osuuksiin. Lähtökohtana tässä on ollut muun muassa se, että sallittujen sijoituskohteiden tulee olla kuluttajille riittävän ymmärrettäviä ja turvallisia sekä riittävän likvidejä kaikissa markkinatilanteissa. Tämän vuoksi sijoituskohteiksi ei sallita esimerkiksi kiinteistöjä.

Palveluntarjoajaa voi vaihtaa ilman veroseuraamuksia

Periaatteellisella tasolla merkittävä muutos on asiakkaan oikeus vaihtaa palveluntarjoajaa. PS-lain mukaan säästäjällä olisi oikeus milloin tahansa säästöaikana siirtää kertyneet säästövarat toiseen pitkäaikaissäästämissopimukseen tai vakuutussopimukseen. Vakuutussopimuslakia on tarkoitus samalla muuttaa siten, että eläkevakuutuksen ottajalla on vastaava siirto-oikeus, jos eläkevakuutussopimukseen liittyy kuolemanvaraturva.

Palveluntarjoajan tai vakuutuksenantajan on siirrettävä varat 30 päivän kuluessa irtisanomisilmoituksen vastaanottamisesta, jollei lyhyemmästä ajasta sovita tai säästäjä tai vakuutuksenottaja määrää myöhempää ajankohtaa. Lähtökohtana laissa on se, että sopimus voidaan irtisanoa, kun sen tekemisestä tai edellisestä irtisanomisesta on kulunut vähintään yksi vuosi. Tosin sopimuksessa voidaan sopia lyhyemmästäkin ajasta. Palveluntarjoajan tai vakuutuksenantajan vaihtamisesta voidaan asiakkaalta periä toimenpiteestä aiheutuvat kohtuulliset kulut. Vaikka säästövaroja ei vastaisuudessakaan saa osaksikaan nostaa ennen eläkeiän saavuttamista kuin vain eritystapauksissa (työkyvyttömyys, pitkäaikaistyöttömyys, avioero tai puolison kuolema), kulut voidaan kuitenkin vähentää siirrettävien varojen määrästä. Keskeistä tässä yhteydessä on myös se, että palveluntarjoajan vaihtamisesta ei aiheudu veroseuraamuksia.

Tämä muutos antaa vastaisuudessa aivan uusia mahdollisuuksia kasvattaa markkinaosuutta. Nyt tilanne on käytännössä ollut se, että henkilö, jolla jo on ollut eläkevakuutus, ei ole enää ollut riittävän kiinnostava asiakas. Toisaalta myös vanhojen asiakkaiden pysyvyyden varmistaminen ja heistä huolehtiminen parantaa varmasti heidänkin asemaansa.

Verolakeihin useita muutoksia

PS-lain säätämisen yhteydessä muutetaan myös verolakeja. Pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuvien maksujen vähennyskelpoisuuden edellytykset ovat samat kuin eläkevakuutuksilla. Todettakoon selvyyden vuoksi, että vähennysten euromääräiset summat eivät muutu millään tavoin.

Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä olevaa eläkeikää koskevaa vaatimusta muutetaan siten, että eläkettä tai pitkäaikaissäästämissopimuksen mukaisia suorituksia voidaan alkaa maksaa vasta henkilön saavutettua TEL:n mukaisen vanhuuseläkeiän. Muutos merkitsee sitä, että eläkeikä nousee 62 vuodesta 63 vuoteen. Vastaisuudessa, kun TEL:n mukaista yleistä vanhuuseläkeikää mahdollisesti nostetaan, myös verosäännöksien mukainen ikäraja nousee.

Nykyisin eläkevakuutuksen takaisinmaksu voi olla kaksi vuotta. Ehdotuksen mukaan takaisinmaksuaika nostetaan kymmeneen vuoteen. Taustalla on se, että näin pyritään tukemaan järjestelyn luonnetta eläkejärjestelynä. Lisäksi tavoitteena on lisätä työelämässä jatkamista siten, että takaisinmaksulle asetettua kymmenen vuoden määräaikaa lyhennetään kahdella vuodella jokaista ikävuotta kohden, jolla verovelvollisen ikä ylittää eläkeiän silloin, kun eläkkeen tai muiden suoritusten maksu alkaa. Lyhin takaisinmaksuaika on kuitenkin aina vähintään kuusi vuotta.

Vakuutuksiin liittyvien perintöverohuojennusten oikeudenmukaisuudesta suhteessa muihin säästämismuotoihin on keskusteltu paljon. Niiden verosuunnittelullisia etuja harva voi kiistää. Mikäli muun muassa yksilölliseen eläkevakuutukseen liittyvän kuolemanvaravakuutuksen perusteella edunsaaja saa suorituksen, se on tietyin edellytyksin tuloverosta vapaa ja myös perintöverotuksessa verovapaa aina 35 000 euroon saakka. Tähän on tulossa muutos, sillä hallituksen esityksen mukaan tuettuun pitkäaikaissäästämiseen ei ole perusteita kytkeä ylimääräisiä lisäetuja perillisiä silmällä pitäen. Vaikka verosuunnittelun näkökulmasta muutos ei ole hyvä, eri varallisuuserien yhdenvertaisen verokohtelun kannalta muutos on erittäin onnistunut.

Myös suoritusten tuloverokohteluun on tulossa merkittävä muutos, sillä säästäjän tai varoihin oikeutetun kuoleman jälkeen pitkäaikaissäästämissopimuksen perusteella sijoitetut säästövarat luetaan kuolinpesän veronalaiseksi pääomatuloksi. Vastaavasti eläkevakuutuksen kuolemanvaravakuutuksen perusteella lähiomaisille maksetun vakuutuskorvauksen verovapaudesta tuloverotuksessa luovutaan siltä osin kuin korvaus ei ylitä eläkevakuutuksen säästöpääomaa. Siten jos säästövarat ovat säästäjän kuolinhetkellä 100 000 euroa, kyseinen summa on kuolinpesän verotettavaa tuloa, josta sen tulee maksaa veroa 28 000 euroa. Tätä on perusteltu sillä, että näin maksujen vähennysoikeuden kautta myönnetty veroluotto peritään takaisin samalla tavalla kuin olisi tapahtunut, jos säästövarat olisi maksettu säästäjälle eläkesuorituksina tämän täytettyä määräiän. Kuolemanvaravakuutusten tuloverotusta koskevia muutoksia sovelletaan kuitenkin vasta sellaisiin vakuutuksiin, jotka liittyvät hallituksen esityksen antamispäivänä (18.9.2009) tai sen jälkeen otettuun eläkevakuutukseen.

Perintöverohuojennuksesta luovutaan

Suoritusten perintöverokohtelua muutettaisiin siten, että edellä mainitusta 35 000 euron perintöverovapaudesta luovutaan kokonaisuudessaan sekä pitkäaikaissäästämissopimusten että eläkevakuutusten osalta. Perintöverotusta koskevia säännöksiä sovelletaan myös vanhojen kuolemanvaravakuutusten perusteella maksettaviin vakuutussuorituksiin, jos kuolemantapaus on sattunut lain voimaantulon jälkeen.

Todettakoon tässä yhteydessä kuitenkin, että riski- ja säästöhenkivakuutusten perintöverokohteluun ei tässä yhteydessä puututtaisi mitenkään kuin ei myöskään vakuutuksiin liittyviin lahjaverohuojennuksiin. Erityisesti säästöhenkivakuutusten osalta eri sijoitusinstrumenttien yhdenvertainen verokohtelu edellyttäisi vastaavia perintöveromuutoksia kuin eläkesäästämistuotteille nyt esitetään.

Lakien on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2010 alusta. Tuloverolain säännöksiä sovellettaisiin lain voimaan tulon jälkeen maksettuihin vakuutusmaksuihin ja eläkkeisiin. Tuloverolakiin sisältyy kuitenkin useita siirtymäsäännöksiä. Verovelvollisen ennen hallituksen esityksen antamispäivää ottamaan eläkevakuutukseen sovelletaan verovuosina 2010–2016 lain voimaan tullessa voimassa olleita eläkeikää koskevia säännöksiä. Sen sijaan muilta osin maksujen vähennyskelpoisuuteen sovelletaan vanhojen vakuutusten osalta lain voimaan tullessa olleita säännöksiä.

Työnantajien ottamiin eläkejärjestelyihin ei suuria muutoksia

Kuten usein aikaisempien muutosten yhteydessä niin myös nyt työnantajan työntekijälleen ottamaan vakuutukseen sovelletaan kokonaisuudessaan ennen lain voimaantuloa voimassa olleita säännöksiä. Edellytyksenä on, että vakuutus on otettu ennen hallituksen esityksen antopäivää.

PS-lakia sovelletaan ainoastaan luonnollisten henkilöiden tekemiin säästösopimuksiin. PS-lain soveltamisalan ulkopuolelle jätettiin työnantajan työntekijöiden hyväksi ottamat sopimukset sen vuoksi, että tällaisen sääntelyn arveltiin tulevan liian monimutkaiseksi. Vaikka pitkäaikaissäästämissopimuksia ei voidakaan käyttää työnantajan ja työntekijän välisessä suhteessa, nostaisin jälleen kerran yhden tärkeän kysymyksen esille. Se liittyy eläkevakuutusten käyttöön osana työntekijän palkitsemisjärjestelmää. Useiden työntekijöiden palkka koostuu nykyään peruspalkasta ja lisäksi erilaisista provisioista ja bonuksista. Jos palkansaajalla on näiden palkanlisien osalta mahdollisuus valita rahapalkan ja eläkevakuutuksen välillä, työnantajan ottamaa eläkevakuutusta kohdellaan molempien verotuksessa palkkana. Tästä aiheutuu ylimääräisiä kustannuksia.

Oikeuskäytäntö on tältä osin vakiintunut esitetyn kaltaiseksi 1980-luvun lopulla. Palkka ja palkitsemiskäytännöt ovat kuitenkin muuttuneet parissakymmenessä vuodessa huomattavasti. Verotuksessa tulisi sallia, että työntekijällä on oikeasti mahdollisuus valita palkan ja eläkevakuutuksen välillä ilman verotuksellisia ongelmia. Tämäkin helpottaisi varautumista eläkeajan kustannuksiin.