Kirjanpitoa ei pidä alistaa verotukselle

Timo Torkkel aloitti työt tilintarkastusyhtiönä tunnetussa KPMG:ssä keväällä 1997. Kansainvälisen yritysverotuksen parissa startannut ura otti askeleen eteenpäin vuosikymmenen lopulla, jolloin Suomen kirjanpitolakia uudistettiin. KPMG:n vero-osastolta etsittiin vapaaehtoista, joka paneutuisi laskennallisiin veroihin.

– Energiaa löytyi, joten otin asian selvitettäväkseni, Torkkel muistelee.

Vuosien saatossa hän on toiminut useiden tilintarkastusryhmien veroihmisenä. Torkkel on päässyt seuraamaan läheltä esimerkiksi IFRS-tilinpäätöksen leviämistä kansainvälisten yritysten suomalaisista tytäryhtiöistä kotimaisiin konserneihin. Vuonna 2004 hänet nimitettiin KPMG:n vero- ja lakipalvelut -yksikön johtajaksi. Torkkel toimii edelleen yritysveroasioihin erikoistuneena konsulttina, mutta huolehtii sen lisäksi myös 130 ihmistä työllistävän yksikön hallinnollisista asioista.

– Töitä on riittänyt ihan kivasti nimityksen myötä. Yritysveroasioihin liittyen olen edelleen mukana sellaisissa tapauksissa, joissa verotus ja kirjanpito linkittyvät toisiinsa, Torkkel kertoo.

Oman asiantuntemuksensa piiriin liittyvät verolaskennan ilmiöt hän jakaa karkeasti kolmeen kategoriaan. Ensimmäisessä on kyse isoista rakenteellisista muutoksista, joiden yhteydessä esimerkiksi kaksi suurta yhtiötä sulautuu yhdeksi. Tuolloin liiketoiminnan haasteiden rinnalle nousevat väistämättä myös verotukseen ja kirjanpitoon liittyvät kysymykset. Toinen skenaario liittyy taloudellisen taantuman aikana tehtyihin tappioihin. Aina yrityksissä ei tiedetä, mitä niille pitäisi tehdä. Kolmanteen ryhmään kuuluvat puolestaan mittavat virheinvestoinnit, jotka ovat johtaneet isoihin verotappioihin.

IFRS:n käyttö ja verokonsultointi lisääntynyt

IFRS-tilinpäätöksen lisäämä avoimuus sekä sijoittajille tärkeän tilinpäätösten kansainvälisen vertailukelpoisuuden kasvattaminen ovat omalta osaltaan uudistaneet suomalaista kirjanpitoajattelua. Torkkelin mielestä kansallisessa kirjanpitolaissamme korostuu tietty varovaisuus, jota IFRS on vähitellen muuttamassa.

– Eri näkökulmasta tehty kirjanpito tuottaa erilaisen lopputuloksen. Vaikka IFRS on jo laajasti konsernikäytössä, näkee sitä harvemmin yksittäisissä yhtiöissä. Kyse on kuitenkin aivan laillisesta tavasta tehdä tilinpäätös. Ongelma piilee siinä, että verohallinto ei tunne sen käyttöä.

IFRS:n etuna hän pitää esimerkiksi rahoitustoimialaa koskevia tilanteita, joissa kansallinen kirjanpito on jo nyt lähellä IFRS:ää. Samoin on yritysjärjestelyissä, joihin liittyy liikearvoa.

– Koska liikearvo kuuluu IFRS:ssä arvonalennustestauksen piiriin, sillä on iso vaikutus jakokelpoisiin varoihin. Oma pääoma voi olla IFRS-tilinpäätöksessä aivan toista luokkaa. Se myös aukeaa eri kokemustaustan omaavalle helpommin kuin FAS-tilinpäätös, josta ulkomaiset viranomaiset saattavat joskus tehdä varsin eksoottisia tulkintoja, Torkkel täydentää.

Palveluntarjoajan näkökulmasta katsottuna verokonsultoinnin kokonaistarve on kasvanut. Torkkelin aloittaessa veropalveluyksikön johtajana osastolla työskenteli noin 45 henkilöä. Viimeisen seitsemän vuoden aikana määrä on noussut 130 työntekijään. Kasvu selittyy osittain yritysten lisääntyneellä halukkuudella ulkoistaa omat veroasiansa.

– Osalla yrityksistä on omat veroihmisensä. Ne eivät käytä näissä asioissa niinkään meidän palveluitamme. Toisaalta teemme taas muille töitä aikaisempaa enemmän. Tähän vaikuttaa varmasti se, että Suomen verolaki on hiljalleen muuttunut aikaisempaa monimutkaisemmaksi. Taloussuhdanteet näkyvät toiminnassamme pääasiallisesti melko vähän. Palveluita tarvitaan aina, meni yrityksillä sitten hyvin tai huonosti.

Elinkeinoverolaki käsittelyyn väitöskirjassa

Torkkel sanoo, että yksi hänen työnsä haasteista liittyy kommunikointiin asiakkaan kanssa. Veroasioiden kiemuroista viestimiseen hänellä on hyvä ohjenuora, joka tarttui mukaan jo työuran alkuvaiheessa.

– Eräs juristi sanoi, että kommunikaatio on silloin oikealla tasolla, kun puheessa ei vilahda yhtään pykälää. Kirjallisissa viesteissä niitä voidaan käyttää, mutta suullisessa keskustelussa on vain kerrottava miten asiat ovat. Tällainen taito edellyttää, että on itse ymmärtänyt asian riittävän hyvin.

Viimeisen neljän vuoden ajan Torkkelin väitöskirja tuloveron laskemisesta on ollut tiiviissä kehitysputkessa. Hänen omien verolaskentaan ja muihin alan ajankohtaisuuksiin keskittyneiden kirjoitustensa pohjalta käynnistynyt teos lähti tosissaan liikkeelle helmikuussa 2008. Varsinaiseen kirjoittamiseen ja editointiin kului kolme vuotta. Viimeinen vuosi on puolestaan mennyt väitöskirjaan liittyvien virallisten prosessien parissa.

– Teokseni pääteemana on verotuksen ja kirjanpidon sidonnaisuus elinkeinoverotuksessa sekä sen kehittäminen. Väitöskirjani tavoitteena on ollut myös selvittää yksityisen yrityksen ja konsernin tuloveron määrän laskemista, Torkkel sanoo.

Kirjan eniten tunteita herättäväksi asiaksi hän uskoo nousevan EVL 54 §:ää käsittelevän kohdan. Kyseinen lainkohta tuli alun perin voimaan 1960-luvulla ja se sisältää kirjanpitosidonnaisuuden vaatimuksen. Sen perusteella poistot pitää tehdä myös kirjanpidossa.

– Näin voidaan toimia kansallisella tasolla, mutta kansainvälinen IFRS ei välttämättä tunne vastaavaa poistokirjausta. Kirjassa esitetään kanta, että IFRS-tilinpäätöksessä kirjanpitosidonnaisuuden kannalta olisi riittävää pelkän laskennallisen veron kirjaaminen, Torkkel toteaa.

Verolainsäädäntö ei vastaa nykyistä laskentaympäristöä

Toinen väitöskirjan oleellinen nosto on verotuksen ja kirjanpidon linkki, jonka Torkkel suosittelee pidettävän entisellään pk-yrityksissä. Puolestaan suurempien yritysten kohdalla hän ehdottaa kyseisestä sidonnaisuudesta luopumista. Hän ammentaa perustelut tälle ajatukselle kirjanpidon tehtävästä, joka ei ole verotuksen palveleminen.

– Toista lainsäädäntöä ei pitäisi lähteä alistamaan toiselle. Linkin höllentäminen vähentäisi muun muassa tilinpäätökseen ja yhtiöoikeuteen liittyviä jännitteitä. Kyse on myös kansainvälisestä trendistä. Vaikuttaa siltä, että kyseessä on monella tapaa fundamentaalinen kysymys. Realiteetti kuitenkin on, että verotuksen ja kirjanpidon erkaantuminen tulee tapahtumaan tavalla tai toisella.

Ongelma piilee siinä, että veronsaaja ei katso hyvällä yrityksen jakamia verottamattomia varoja. Tämä siitä huolimatta, että yrityksille kertyy niitä jo nyt esimerkiksi käyttöomaisuusosakkeiden luovutusvoittojen myötä.

– Verolainsäädäntö tulee ennemmin tai myöhemmin päivittää nykyisen laskentaympäristön edellyttämään kuntoon. Tässä sivutaan sen verran suuria rakenteita, että näkisin mielelläni jopa jonkinlaisen komitean tai työryhmän asian äärellä. Tilannetta ei pidä lähteä ratkaisemaan pelkästään muutaman virkamiehen voimin, Torkkel sanoo.

Timo Juhani Torkkel

• Syntynyt 10.5.1971 Kangasalla.
• Kauppatieteiden tohtorin tutkinto, kirjanpito- ja vero-oikeus, Vaasan yliopisto 2008–2011
• Kauppatieteiden lisensiaatti, vero-oikeus, Vaasan yliopisto, 1997
• Kauppatieteiden maisteri, vero-oikeus, Vaasan yliopisto, 1995
• KPMG Oy Ab -tilintarkastusyhteisö: Yhtiön johtoryhmän jäsen, 2004–, vero- ja lakipalveluista vastaava johtaja, 2004–, osakas, 2003–, veroasiantuntija, 1997–.
• Erikoistunut kansainväliseen ja kotimaiseen yritysverotukseen, yritysrakenteisiin ja -järjestelyihin sekä verolaskentaan
• Kaakkois-Suomen lääninverovirasto: Verotarkastaja, 1996–1997
• Vaasan yliopisto: Oikeustieteen assistentti, 1996