Edessä vaikeita poliittisia päätöksiä

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen toimitusjohtajana maaliskuussa aloittanut Vesa Vihriälä katselee mielellään ulos kulmahuoneensa ikkunasta. Hänen työpöytänsä on sijoitettu siten, että vilkaisemalla oikealle avautuu näkymä Vanhaan kirkkopuistoon.Helsinkiläisillä on tuolle Lönnrotinkadun, Annankadun, Bulevardin ja Yrjönkadun rajaamalle kauniille keitaalle toinenkin nimi: Ruttopuisto. Nimi viittaa alueelle aivan 1600-luvun lopussa ja 1700-luvulla haudattuihin ruttoepidemian uhreihin.Vuosina 1348–51 riehunut musta surma on historian tuhoisin ruttoepidemia, ja se sai alkunsa Genovan satamaan rantautuneen kauppalaivan mukana tulleista mustarotista. Tauti levisi nopeasti nälän heikentämään Eurooppaan vieden kolmanneksen väestöstä.Myös talouskriisi tuli vanhalle mantereelle muualta ja on levinnyt koko Eurooppaan. Maaperä oli otollinen: rajulla velanotolla elintasoaan kohottaneet EU:n eteläiset valtiot joutuivat pulaan, ja tartunta levisi tuhoisin seurauksin.– Käytetyt mekanismit olivat tehottomia ja kapea-alaisia. Välttämättömät toimenpiteet tehtiin viime tingassa eivätkä ne olleet riittävän tehokkaita, listaa Vihriälä syitä ”taudin” leviämiseen.Vihriälä seurasi tätä ensiapua avainpaikalta talouskomissaari Olli Rehnin avustajana komissiossa.Kriisin ytimeenSuomessa ja Euroopassa moni merkittävä politiikan ja talouden päättäjä on puhunut Vesa Vihriälän ajatuksilla. Vihriälä on työskennellyt Suomen Pankissa, OECD:n tutkijana, Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen toimitusjohtajana, Talousneuvoston sihteeristön päällikkönä ja talousasioiden alivaltiosihteerinä Valtioneuvoston kansliassa. Sekä siis talouskomissaari Olli Rehnin neuvonantajana.– Komissiossa tehtäväni oli auttaa komissaaria muodostamaan kantaa erilaisiin asioihin, puheiden ja esitysten tekeminen, ja hänen ohjeistuksensa perusteella opastaa  pääosaston­ valmistelua, kuvailee Vihriälä.Vihriälä siirtyi Rehnin avustajaksi 2010 helmikuussa ja silloin oli jo selvillä, että Kreikka on suurissa vaikeuksissa ja Euroopan talous huonossa jamassa.– Epävarmuus siitä, mitä on tapahtumassa ja miten politiikkatoimet vaikuttavat, oli päällimmäisinä koko ajan. 20 vuotta sitten Suomessa oli sama tilanne. Se oli ensimmäinen niin kutsuttu kehittyneissä maissa tapahtunut finanssikriisi.– Absoluuttiselta mittakaavaltaan nykyinen on paljon suurempi ja monimutkaisempi, eikä vetoapua tule ulkopuolelta. Nyt  toimitaan yhteisen rahan alueella, jossa julkiset taloudet ovat erillisiä ja ne ovat yksityisen talousyksikön asemassa suhteessa keskuspankkiin.Yhdysvalloista vuonna 2007 alkanutta kriisiä jopa vähäteltiin alkuvaiheissa, Vihriälä myöntää sen omalta osaltaankin.– Vuoden 2008 syksyllä useimmille valkeni, että tästä tulee paha tilanne.Ryhdyttiin hyvin poikkeuksellisiin toimenpiteisiin raha- ja finanssipolitiikan keventämiseksi ja rahoitusjärjestelmän pystyssä pitämiseksi. Nämä politiikkatoimet olivat olennaisen tärkeitä estämään 30-luvun laman toistumisen, mutta ne eivät riittäneet estämään suurta taantumaa.Vihriälä siirtyi Brysseliin keväällä 2010 vähän ennen kuin  Kreikan ensimmäinen velkapaketti ja ERVV syntyivät.– Tilanne teetti paljon töitä, ja se oli samalla äärimmäisen kiinnostava. Tunsin komission työskentelytapaa varsin huonosti, ja vaati aika paljon ponnisteluja, että pääsin selville monimutkaisista prosesseista ja tutustuin ihmisiin, jotka olivat oman työn kannalta avainasemassa.Syyt ja seurauksetMikä Euroopassa sitten petti, kun oli vakaus- ja kasvusopimus­ sekä no bailout -pykälä?– Siihen on useampia syitä. Yksi oli se, että Kreikka toimi hyvin vastuuttomasti. Monet olivat sanoneet jo Kreikan liittyessä euroon, että maa ei ole taloudellisesti riittävän hyvässä kunnossa.– Sama voidaan todeta lievemmässä määrin myös Portugalin, Italian ja Espanjan osalta.Ne mekanismit, jotka oli luotu estämään vaikeita tilanteita, olivat tehottomia tai kapea-alaisia.– Tehottomuus liittyy vakaus- ja kasvusopimukseen, joka oli aika hampaaton eikä tosiasiassa kiinnittänyt huomiota velkakantoihin, vaikka sopimuksessa periaatteessa sanottiin, että velkaa saa olla 60 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.Mukaan hyväksyttiin myös maita – Belgia ja Italia – joilla oli velkaa yli 100 prosenttia. Oletuksena oli, että jos näiden maiden velka vähenee riittävää vauhtia, ne kelpaavat joukkoon. Alenemisvauhdille ei kuitenkaan asetettu täsmällistä alarajaa. – Lisäksi käytännössä isojen maiden – Saksan ja Ranskan – suhteen poikettiin sovituista periaatteista silloin, kun niiden olisi pitänyt ryhtyä supistamaan toden teolla alijäämiään.Julkisen talouden velkaantumista vastaan rakennettu no bailout -periaate ei toiminut, koska markkinat eivät reagoineet siihen. Vihriälän mukaan on vaikea sanoa, johtuiko se siitä, että markkinat arvasivat oikein: ylivelkaantunutta ei jätetä pulaan.– Sitten kun markkinat havahtuivat riskeihin, reaktio oli puolestaan ylimitoitettu. Maille syntyi sellaisia riskipreemioita, joita ne eivät olisi oikeastaan edes ansainneet.Myöskään siihen ei kiinnitetty huomiota, että Irlannissa ja Espanjassa syntyi yksityisellä sektorilla ylivelkaantumistilanne  hyvin samaan tapaan kuin Suomessa ja Ruotsissa 20 vuotta sitten.– Syntyi pankkikriisejä ja taantuma, jotka johtivat välillisesti julkisen talouden velkaantumiseen.EKP:n rooli ongelmallinenTalouskriisiä on paikattu laastareilla, joista osa on toiminut, osa on ollut liian pieniä ja osa vaikuttaa vasta tulevaisuudessa.– Rahoitustukimekanismeja on luotu, mutta niihin on turvauduttu viime tingassa ja asiat ovat tahtoneet päästä liian pitkälle. Kiistatonta on, että voimavaroja on lisätty niukasti.Finanssipolitiikan kiristäminen on ollut pääsääntöisesti  välttämätöntä, mutta onko se ollut tarpeettoman nopeaa Saksan ja Suomenkin tyyppisissä maissa?– EKP on ryhtynyt poikkeustoimiin pankkisektorin likviditeetin turvaamiseksi erityisesti lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä sekä ostamaan myös valtion velkapapereita. Nämä toimet eivät ole riskittömiä. EKP:n rooli on ostaa tärkeää aikaa, mutta se ei voi johtaa hyvään lopputulokseen, jos vaikeuksissa olevat maat itse eivät ryhdy panemaan talouksiaan kuntoon.Myös institutionaaliset muutokset ovat tärkeitä. Niitä ovat muun muassa rahoitusmarkkinoiden sääntelyn kehittäminen tiukempien pääomavaatimusten muodossa ja valvonnan tiivistäminen sekä vakaus- ja kasvusopimuksen lainsäädännön tiukentaminen. Lisäksi on vielä makrotaloudellisten epätasapainojen estämiseen tähtäävä menettely, joka puuttui aiemmin kokonaan.– Ne eivät ole mitättömiä uudistuksia, mutta vaikuttavat vasta tulevaisuudessa.Kun akuutissa kriisissä on ollut pakko tulla jäsenmaiden avuksi, herää kysymys, pitäisikö no bailout -periaate hylätä kokonaan. Vihriälän mielestä näin ei voi tehdä, tarvitaan markkinapainetta.– Myös yksityiselle sijoittajalle pitää voida syntyä tappioita, jotta se valvoisi sijoituskohteitaan. Potentiaalisesti pankki­unioni voi olla hyvä asia. Poliittinen ja markkinoiden kontrolli ei aiemmin toiminut, mutta niitä molempia ­tarvitaan. Uskottavuuden palauttaminen on tukijärjestelmien myötä hankalaa, mutta se pitää toteuttaa.– Tulevaisuudessa mikään vaihtoehto ei ole poissuljettu, mutta euron hajoamista pidän epäuskottavana ja epätodennäköisenä kehityksenä. Sen seuraukset voisivat olla tuhoisat, vaikka niiden tarkkaa luonnetta onkin vaikea arvioida.– En kuitenkaan ole vakuuttunut, että Kreikan pitäminen mukana loppuun saakka on mahdollista ja  järkevää, mutta näin tullaan varmaankin menettelemään ainakin Saksan ensi syksyn liittopäivävaaleihin saakka.Politiikka ja solidaarisuusJos tehdyt toimet eivät riitä, syntyy huomattava paine valtioiden välisen yhteisvastuun merkittävään lisäämiseen. Vihriälän mielestä se on ongelmallista monella tapaa, erityisesti Suomen näkökulmasta.– Tällainen fiskaaliunioni, jonka keskeiset elementit ovat yhteiset velkakirjat, on  periaatteessa varteenotettava ­vaihtoehto. Siihen liittyy kuitenkin niin paljon haittapuolia ja se on poliittisesti niin vaikeaa, että olisi syytä välttää tällaista ratkaisua niin pitkälle kuin mahdollista. Jos siihen suuntaan joudutaan menemään, Suomen pitää miettiä, haluaako se olla mukana. Itse suhtaudun siihen kriittisesti. Se on kuitenkin viime kädessä poliittinen ratkaisu, ja eikä sitä voi ratkaista puhtailla talouden argumenteilla.Vihriälä on vakaasti sitä mieltä, että euroalue ei ole vielä liittovaltio. Tämä näkyy muun muassa siinä, että valtioiden välinen rahoitustuki on euroalueen talouden kokoon nähden pientä, ja siitä päätetään yhteisymmärrystä edellyttäen. ­Suomalaisia veronmaksajia ei voi automaattisesti panna maksamaan mitään ilman yhteistä sopimusta, liittovaltiossa näin voisi toimia.– En pidä uskottavana, että liittovaltiokehitys menisi kovin pitkälle kovin nopeasti. Vähän siihen suuntaan ollaan menossa, mutta poliittista halukkuutta yhteisistä veloista ja veroista päättämiseen ei mielestäni lähitulevaisuudessa ole.Teoriassa Vihriäläkään ei kiistä sitä, että liittovaltiossa päätöksenteko sujuisi paremmin ja helpommin.– Talouspolitiikan kokonaisuuden kannalta se on tehokkaampaa. Se kuitenkin edellyttää riittävää keskinäistä solidaarisuutta enkä ole vakuuttunut, että Euroopassa sitä löytyisi. Ja ilman solidaarisuutta kyseessä on vaarallinen hanke.Suomi on ajanut Saksan ja Hollannin kanssa varsin kovaa linjaa esimerkiksi vakuuksien suhteen. Vihriälän mielestä joiltain osin se on ymmärrettävää, mutta käteisvakuuksien vaatiminen ei ole oikea linja.– Jos kaikki toimisivat näin, valtaosa tuesta menisi vakuuksien maksamiseen. Nyt se on mennyt läpi, koska Suomi on pieni maa ja on ollut tärkeää, että kaikki ovat mukana.– On huonoa politiikkaa, jos systemaattisesti vaaditaan erivapauksia. Se kostautuu jossain vaiheessa.– Sen sijaan markkinamekanismeille ja -kurille pitää suoda sijaa, pankkien omistajat ja velkojat ovat vastuussa pankeista. Siinä Suomi on ihan oikeilla linjoilla.Rahoitusmarkkinaveroa Vihriälä pitää huonona. Erilliselle pankkiverolle sen sijaan löytyy perusteet varsinkin, jos sitä käytetään vakausrahastojen rakentamiseen.– Transaktioveron ongelma on, että se kohdistuu yksittäisiin liiketoimiin. Jos sitä sovelletaan vain Euroopassa, kohteena olevat liiketoimet siirtyvät niihin maihin, joissa verorasitusta ei ole.Vihriälä on varovainen arvioidessaan kriisin pituutta. Vaikka Suomessa työttömyys on ollut – kylläkin maltillisessa – kasvussa ja investoinnit pieniä, on talouden perusta kuitenkin aivan eri tasolla kuin ongelmamaissa.– Olemme kuitenkin alkaneet jäädä jälkeen Euroopan parhaista maista Saksasta ja Ruotsista. Talouden tuottavuuskasvu on heikentynyt. Jos tämä lähtee nopeasti korjautumaan, se tarkoittaa, että työttömyys kasvaa. Parempi olisi saada tuotannon taso nousuun, ja se edellyttäisi kilpailukyvyn paranemista. Se ei ole romahtanut, mutta on selvästi heikentynyt viimeisen 10 vuoden aikana.– Tässä on haasteita sekä työllisyyden että julkisen talouden suhteen.Hankalia päätöksiäVesa Vihriälälle paluu Suomeen oli tiedossa jo silloin, kun hän pakkasi tavaransa ja muutti Brysseliin. Hän oli sopinut komissaari Olli Rehnin kanssa, että kyseessä on kahden vuoden keikka. Kriisin keskiössä hän ei ole yöuniaan menettänyt. Vihriälä sanoo, että hän oli pieni ratas isossa koneistossa.– Olli Rehnille näitä puheluja on saattanut tulla hankaliin vuorokauden aikoihin ja tilanteisiin. Hän on sitten vaivannut avustajakuntaansa tarpeelliseksi katsomallaan tavalla, Vihriälä vakuuttelee, mutta ilme kertoo enemmän.Poliittiset päättäjät ovat kriisin myötä joutuneet tasapainoilemaan tehtyjen päätösten ja annettujen lupausten välillä. Vihriälä haluaa painottaa, että jälkikäteen päätöksiä on helppo arvostella, mutta niitä tehtäessä tilanne oli epäselvempi. Monta kertaa kritiikissä sivuutetaan ne kaikki riskit, jotka olisivat voineet realisoitua.– Vastuussa olevat joutuvat tekemään hankalia päätöksiä, joita on helppo kritisoida ja ne voivat olla epäsuosittuja. Joskus päätöksiä on pakko tehdä hyvin puutteellisin tiedoin ja syntyy vääriä arvioita. Välillä näyttää siltä, että asioita kritisoidaan hyvin kevyellä kädellä ilman perusteluja.– Päättäjiin voisi suhtautua vähän armeliaammin.Brysseli mainettaan mukavampiKovasta työtahdista huolimatta Vesa Vihriälä viihtyi hyvin Brysselissä, joka on hänen mielestään paljon mainettaan mukavampi paikka, vaikkei kovin kaunis kaupunki olekaan.– Siellä on hyviä ravintoloita ja pieniä kivijalkakauppoja päivittäisiä ostoksia varten. Ja myös lyhyt matka esimerkiksi Pariisiin tai Lontooseen, Vihriälä kuvailee.Tästä huolimatta kaikki asiat eivät ole läheskään yhtä itsestään selviä kuin Suomessa.– Pohjoismaissa ja erityisesti Suomessa se on hyvä, että jos jotain sovitaan, niin se myös pitää. Oli sitten kysymys työ­tapaamisista tai korjausmiehen tulosta. Tai jos aikataulu pettää, siitä ainakin ilmoitetaan.Vihriälä ei ollut ajatellutkaan, että hän tekisi uraa Brysselissä. Sovitun kahden vuoden pestin jälkeen vaihtoehtona oli palata entiseen työhön, mutta sitten nousi esiin nykyinen tehtävä ETLA:n toimitusjohtajana.– Tässä tehtävässä voi vapaammin puhua ja sanoa  mitä haluaa. Siinä on omat puolensa, että voi olla sitä mieltä mitä on, hän hymähtää. Vesa Vihriälä

• Syntynyt: 22.9.1955 Vimpelissä
• Asuu: Helsingissä
• Perhe: Vaimo ja kaksi aikuista lasta
• Koulutus: Valtiotieteiden tohtori
• Harrastukset: Kuntoliikunta (pyöräily töihin, lenkkeily, hiihto, melonta, puulaakikoripallo ja lukeminen). Mieluiten hän tarttuu historialliseen kirjallisuuteen, mutta työhön liittyvä vaatii oman osansa.