Työnantaja konkurssissa – palkkaturva työntekijän apuna

Työntekijän palkkasaatavat turvataan työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa palkkaturvajärjestelmän kautta, joka on Suomessa ollut vuodesta 1974 lukien. Ennen palkkaturvalain voimaantuloa työntekijän palkkasaatavien ainoana turvana oli etuoikeus konkurssissa. Käytännössä saattoi kuitenkin käydä niin, ettei konkurssipesässä ollut varoja edes etuoikeutettujen saatavien maksamiseen ja vaikka olisi ollutkin, saatavat pystyttiin maksamaan vasta pitkän ajan kuluttua konkurssin alkamisesta. 

Palkkaturvajärjestelmä mahdollisti sen, että valtio maksoi työntekijälle työnantajan maksamattomat palkkasaatavat ja tuli työntekijän sijaan perimään saatavaa työnantajalta. Työntekijän saatavat siirtyivät palkkaturvapäätöksellä valtiolle kaikkine oikeuksineen. Järjestelmän perusidea on muuttunut nykypäivään tultaessa varsin vähän. Työntekijän palkkasaatavien etuoikeus lakkasi 90-luvun alussa etuoikeusuudistuksen yhteydessä. Tämän jälkeen palkkaturva on konkurssitilanteissa ollut käytännössä ainoa työntekijän palkkasaatavia turvaava mekanismi.

Valtio ei viime kädessä rahoita palkkaturvajärjestelmää. Työ- ja elinkeinoministeriö laskuttaa vuosittain maksetun palkkaturvan ja työnantajilta takaisin perittyjen saatavien välisen erotuksen työttömyysvakuutusrahastolta. Työttömyysvakuutusrahasto kattaa palkkaturvamenoja puolestaan työnantajien työttömyysvakuutusmaksuilla. Valtio kuitenkin huolehtii palkkaturvajärjestelmän ylläpidosta.

Palkkaturvan toimeenpanosta vastaavat nykyisin 13 ELY-keskusta. Eduskunnassa käsiteltävänä olevan lakiehdotuksen mukaan palkkaturva keskitettäisiin kuitenkin Uudenmaan ELY-keskukseen. Lain on ehdotettu tulevan voimaan vuodenvaihteessa. Keskittäminen yhdenmukaistaisi käsittely­ajat ja mahdollistaisi hakemusjonon tasaisen jakautumisen käsittelijöiden kesken. 

Kaksi erilaista menettelyä

Palkkaturvassa on käytännössä kaksi toisistaan poikkeavaa menettelyä. Ensinnäkin palkkaturvaa voi palkkaturva­hakemuksella hakea työntekijä tai ammattiliitto, jolle työntekijä on siirtänyt saatavansa perittäväksi. ELY-keskus lähettää hakemuksen johdosta lausuntopyynnön työnantajalle ja muulle mahdolliselle maksuvelvolliselle. Työnantajan lausunnosta voidaan tehdä vielä hakijalle vastaselityspyyntö. Lisäksi tehdään tarvittavat kyselyt muilta viranomaisilta saatavien ja työnantajan maksukyvyn selvittämiseksi.

ELY-keskus ratkaisee hakemuksen palkkaturvapäätöksellä. Päätöksessä ratkaistaan maksettavan palkkaturvan lisäksi se, kuka tai ketkä ovat velvollisia maksamaan palkka­turvana maksetut määrät takaisin valtiolle. Käytännössä käsittelyaika on noin 3–4 kuukautta. Ruuhka-Suomen ELY-keskuksissa käsittelyajat voivat olla kuitenkin huomattavastikin tätä pidemmät – esimerkiksi Uudellamaalla 8–10 kuukautta. Palkkaturvan keskittämisen yhteydessä käsittelyajat tulevat erityisesti Uudenmaan alueella lyhentymään.

Toiseksi palkkaturvaa voi hakea ELY-keskuksen suostumuksella konkurssipesä. Konkurssipesän hakemukseen perustuvaa menettelyä on kutsuttu joskus nopeutetuksi menettelyksi. Ja nopea se onkin, sillä käsittelyaika on tavallisesti korkeintaan kaksi viikkoa. 

Konkurssitilanteessa pesänhoitaja irtisanoo työntekijät 14 päivän irtisanomisaikaa noudattaen ja työntekijöiden palkkasaatavat erääntyvät maksettavaksi viimeistään työsuhteen päättyessä. Jos palkkasaatavia ei kyetä maksamaan työsuhteen päättymispäivänä, työntekijöille syntyy oikeus odotusajan palkkaan enintään kuudelta päivältä. Tämä aikataulu edellyttää pesänhoitajalta, palkanlaskijalta ja palkkaturva­viranomaiselta tiivistä yhteistyötä. Kun yhteistyössä on selvitetty, mitkä saatavista voidaan palkkaturvana maksaa, konkurssipesä hakee niitä palkkaturvana. Palkkaturva maksetaan konkurssipesän tilille, joka puolestaan tilittää varat työntekijöille. Menettely syntyi käytännön pakosta Wärtsilän Meriteollisuus Oy:n konkurssin yhteydessä vuonna 1989. Yhtiön palveluksessa oli tuhansia työntekijöitä ja maksujen viivästys olisi aiheuttanut jopa 36 miljoonan markan lisäkustannukset, joilta kuitenkin vältyttiin nopeutetun menettelyn ansiosta.

Tämä menettelymuoto on sittemmin vakiintunut koskemaan lähes kaikkia konkursseja, joissa konkurssihetkellä on työntekijöitä. Lähtökohtana on siis nykyään, että konkurssipesä hakisi työntekijöiden palkkasaatavat työntekijöiden puolesta, jos vain palkkakirjanpitoon voidaan luottaa. Menettelystä hyötyvät käytännössä kaikki osapuolet. Jos saatavien perustetta ja määrää ei pystytä työntekijöiden irtisanomis­aikana selvittämään, konkurssipesä ohjaa työntekijöitä yleensä hakemaan palkkasaatavat omalla hakemuksellaan tai kääntymään ammattiliiton puoleen.

Edellytyksenä työnantajan maksukyvyttömyys

Palkkaturvajärjestelmä turvaa työntekijän palkkasaatavia muulloinkin kuin konkurssitilanteessa. Itse asiassa on aika tyypillistä, että työnantajaan kohdistuu palkkaturvahakemuksia jo siinä vaiheessa, kun työnantaja asetetaan konkurssiin. Työnantajan maksukyvyttömyys kehittyy yleensä kuukausien aikana. Ensin palkanmaksut laahaavat jäljessä, ja jonkun ajan kuluttua palkat jäävät kokonaan maksamatta. Lopulta joku velkojista tai velallinen itse hakee yrityksen konkurssiin. Toki on myös tilanteita, joissa konkurssilta on lopulta vältytty esimerkiksi yrityssaneerauksen tai velkojien vapaaehtoisen maksujärjestelyn perusteella.

Palkkaturvalain mukaan palkkaturvan maksamisen edellytyksenä on työnantajan maksukyvyttömyys. Palkkaturvaan liittyy oma maksukyvyttömyyskriteeri. Konkurssin lisäksi työnantajaa pidetään maksukyvyttömänä muun muassa silloin, kun työnantaja on laiminlyönyt verojen maksun tai työnantaja on ulosotossa todettu kyvyttömäksi maksamaan velkojaan. 

Työntekijän ei tarvitse työnantajan maksukykyä enemmälti arvioida. Sen tekee palkkaturvaviranomainen. On kuitenkin hyvä mieltää, että palkkaturvaa voidaan maksaa vain, jos työnantaja on palkkaturvaviranomaisen toimesta voitu todeta maksukyvyttömäksi. On nimittäin myös tilanteita, joissa kysymys on jostakin muusta. Palkkasaatavan maksamatta jäämiseen voi olla syynä esimerkiksi se, että työn­antaja pitää saatavaa perusteettomana.

Määräaika

Hakijan kannalta keskeisintä on tiedostaa palkkaturvan hakemiseen liittyvä määräaika. Saatavaa on haettava palkka­turvana 3 kuukauden kuluessa sen erääntymisestä. Määräaika on siis saatavakohtainen. Vahingonkorvaussaatavia, joilla ei ole erityistä erääntymispäivää, on haettava palkkaturvana 3 kuukauden kuluessa tuomion lainvoimaiseksi tulosta. 

Määräajan ylittyminen on toiseksi yleisin syy saatavan hylkäämiseen palkkaturvamenettelyssä. Määräaika on katsottu kuitenkin tarpeelliseksi kahdesta syystä. Ensinnäkin työsuhteeseen liittyvien asioiden selvittäminen on helpompaa tuoreeltaan. Ajan kuluminen monimutkaistaa asioita. Toiseksi määräaika on tarpeen palkkaturvan perintätehtävän kannalta. Mitä kauemmin kestää ennen kuin palkkaturvaviranomainen pääsee suorittamaan perintätehtävää, sitä heikompi on perintätulos.

Perusteet ja määrät

Suurimmat vaikeudet palkkaturvamenettelyssä liittyvät saatavien perusteen ja määrän selvittämiseen. Työntekijän ja työnantajan käsitykset saatavan olemassaolosta tai sen määrästä eroavat todella usein. Palkkaturvan maksamisen edellytyksenä kuitenkin on, että saatavan peruste ja määrä on kyetty palkkaturvamenettelyssä selvittämään. 

Saataviin liittyvät riitaisuudet ovatkin yleisin syy sille, että jotakin saatavaa ei makseta palkkaturvana. Varsin usein työntekijän ja työnantajan välillä on kysymys sana vastaan sana -tilanteesta, jossa kummankaan osapuolen kertomukselle ei voida lähtökohtaisesti antaa toista suurempaa painoarvoa. Kun tähän yhdistetään vielä tilanne, jossa osapuolilla ei ole esittää väitteidensä tai vaatimuksiensa tueksi työsopimuksia, palkkalaskelmia, maksutositteita tai muutakaan asiakirja­näyttöä, palkkaturvaviranomaisen mahdollisuudet selvittää työsuhdetta koskevia kysymyksiä ovat heikot. Saatava hylätään tällöin riitaisena tai selvittämättömänä. 

Jos saatava on hylätty työnantajan kiistämisen perusteella riitaisena, työntekijä voi nostaa kanteen työnantajaa vastaan. Palkkaturvaviranomaisella on oikeus osallistua oikeudenkäyntiin. Vastaavasti, jos palkkaturvaviranomainen on hylännyt saatavan selvittämättömänä, työntekijä voi nostaa kanteen valtiota vastaan. Jos tuomioistuin hyväksyy työntekijän vaatimuksen, työntekijä voi hakea saatavaa uudelleen palkkaturvana tuomion perusteella, ja tällöin aiemmin hylätty saatava voi tulla uuden hakemuksen perusteella maksetuksi palkkaturvana.

Palkkaturvaviranomaisen puolueettomuus

Osittain palkkaturvana haettujen saatavien määrään liittyvät epäselvyydet voivat liittyä siihen, että harva työntekijä on ennestään perehtynyt, kuinka esimerkiksi lomakorvaus tai vaikkapa työajan lyhennyskorvaus lasketaan. Sehän on täysin ymmärrettävää, koska palkanlaskenta on oma erityisalansa.

Palkkaturvaviranomainen ei asemansa johdosta voi tehdä laskelmia työntekijän puolesta, koska palkkaturva-asiassa on aina vähintään kaksi asianosaista – työntekijä ja työn­antaja. Työntekijän avustaminen palkkasaatavien laskemisessa hakemusta laadittaessa asettaisi palkkaturvaviranomaisen puolueettomuuden kyseenalaiseksi. Tämän vuoksi palkkaturvaviranomainen kehottaa yleensä työntekijöitä kääntymään ammattiliittonsa tai, jos hän ei ole ammattiliiton jäsen, oikeusaputoimiston puoleen. Tiettävästi työntekijät ovat vain harvoin kääntyneet tilitoimistojen puoleen, vaikka eittämättä sieltäkin työntekijä voisi saada apua palkkasaataviensa laskemiseen.

Tilitoimistoilla ja palkanlaskijoilla on kuitenkin merkittävä rooli konkurssitilanteissa. Konkurssipesä saattaa teettää palkkalaskelmat ja kirjanpidon loppuun siinä tilitoimistossa, jossa velallisyhtiö on niitä teettänyt. Käytännössä tehdään usein kahdet laskelmat. Toisissa laskelmissa ovat saatavat, joiden syntyperuste on ennen konkurssia (ns. valvottavat saatavat) ja toisissa laskelmissa ovat saatavat, joiden syntyperuste on konkurssin jälkeen (ns. massasaatavat). Palkkaturvaviranomainen tekee valvottavista saatavista ja massasaatavista erilliset päätökset. 

Palkkaturvan suuruus

Työnantajan jättäessä palkkasaatavan maksamatta on työn­tekijän ensin syytä kääntyä työnantajan puoleen ja tiedustella, mistä on kysymys. Edellä mainittu palkkaturvan määräaika huomioon ottaen kovin pitkäksi aikaa ei kannata jäädä odottelemaan maksusuoritusta. On ollut paljon tilanteita, joissa työnantaja on toistuvasti luvannut maksaa palkan hieman myöhemmin, kunnes lopulta palkkaturvan määräaika on umpeutunut. Oikeuskäytännössä on katsottu, että eräpäivän siirto myöhemmäksi ei sido palkkaturvaviranomaista, vaan oikeus palkkaturvaan on tällöin menetetty. 

Kun palkat jäävät maksamatta, on myös huomioitava palkka­turvan enimmäismäärä. Palkkaturvaa maksetaan samalle työnantajalle tehdyn työn perusteella enintään 15 200 euroa. Keskipalkalla laskettuna palkkaturva suojaa määrällisesti suunnilleen kolmen kuukauden palkan ja lomakorvauksen. Lisäksi pitkäaikaista palkatta työskentelyä on joissakin tilanteissa voitu arvioida väärinkäytöksenä. Asiaa voidaan verrata vakuutuspuoleen, jossa vakuutuksen ottajalla on yleensä velvollisuus minimoida vahingot. Vastaavalla tavalla työntekijä ei voi laskea palkkaturvan varaan, jos hän työnantajan maksukyvyttömyydestä tietoisena jatkaa työntekoaan, vaikka palkat on pitkältä ajalta laiminlyöty. Joissakin tapauksissa työntekijä on jatkanut työntekoaan palkatta jopa yli puolen vuoden ajan työnantajan annettua ymmärtää palkkaturvan maksavan lopulta palkkasaatavat.

Vuonna 2007 säädettiin työaikapankkiin perustuville saataville oma enimmäismääränsä. Taustana oli ajatus siitä, että työntekijät eivät uskalla kerryttää työaikapankkia, jos työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa nämä työaikapankkiin perustuvat saatavat turvataan saman 15 200 euron puitteissa. Näin ollen työaikapankkiin perustuvien saatavien osalta enimmäismäärä on määrä, joka vastaa työntekijän 6 kuukauden palkkaa.

Palkkaturvana maksetaan työsuhteesta johtuvia saatavia. Tyypillisimpiä työsuhteesta johtuvia saatavia ovat palkka, lomakorvaus, lomarahat ja päivärahat. Palkkaturvana voidaan myös rajoitetusti maksaa työn suorittamisesta aiheutuvia matka- ja muita kustannuksia, jos ne ovat luonteeltaan tavanomaisia ja määrältään kohtuullisia.

Kaukana 1990-luvun luvuista

Vuonna 2014 palkkaturvaa maksettiin 8 188 työntekijälle yhteensä 35,4 miljoonaa euroa. Taloustilanne näkyy luonnollisesti maksetun palkkaturvan määrässä, sillä määrä on yli kaksinkertainen esimerkiksi vuoteen 2007 nähden. 1990-luvun laman luvuista ollaan kuitenkin kaukana. Vuonna 1992 palkkaturvaa maksettiin 26 824 työntekijälle ja maksetun palkkaturvan kokonaismäärä oli 96 miljoonaa euroa. 

Myönteistä on, että kuluvana vuonna maksetun palkkaturvan määrä on pienentynyt viime vuoteen nähden 19,2 prosentilla. Maksettua palkkaturvaa onnistuttiin vuonna 2014 perimään työnantajilta takaisin 8,9 miljoonaa euroa. Palkkaturvaa peritään yleensä 10 vuoden ajan päätösvuoden päättymisestä. Eräissä konkurssi- ja yrityssaneeraustilanteissa perintäaika voi kuitenkin olla tätä pidempikin.

Lisäeläke-etu turvattava työnantajan toimesta

Tämän vuoden huhtikuussa tuli voimaan laki suoran lisä­eläke­järjestelyn turvaamisesta työnantajan maksukyvyttö­myyden varalta. Laki koskee sellaisia lisäeläkejärjestelyitä, joissa työnantaja itse vastaa lupaamansa lisäeläkkeen maksamisesta ja hallinnoimisesta. Näitä lisäeläkejärjestelyitä on kutsuttu joskus myös työnantajan eläkelupauksiksi tai kirjanpidollisin varauksin järjestetyiksi lisäeläkejärjestelyiksi. 

Lain mukaan työnantajalla on velvollisuus turvata vähintään puolet suoraan lisäeläkejärjestelyyn perustuvasta eläkevastuusta konkurssin tai yrityssaneerauksen varalta. Työnantaja voi toteuttaa tämän turvaamisvelvoitteen ottamalla vakuutuksen, antamalla vakuuden tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla. Velvoite katsottaisiin toteutuneen myös silloin, kun vähintään puolet työnantajan lisäeläkelupauksesta olisi toteutettu ryhmäeläkevakuutuksena, yksilöllisenä eläkevakuutuksena taikka eläkesäätiön tai -kassan kautta ja muu osa suorana lisäeläkejärjestelynä.

Turvaamisvelvoitteen lisäksi työnantajan on annettava tilikausittain työntekijälle tai muulle edunsaajalle selvitys eläkevastuun määrästä ja siitä, kuinka turvaamisvelvoite on toteutettu. Lain valvonnasta vastaa koko Suomen alueella Lounais-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue.