Osake­vastikkeettoman SVOP-sijoituksen tekemisen ajankohta

Osakevastikkeettomat SVOP-sijoitukset ovat monesti tarkoituksenmukainen tapa pääomittaa osakeyhtiötä, ja niitä käytetään hyvin tyypillisesti erityisesti pienten yhtiöiden rahoituksen hankinnan mekanismina. Vastikkeettoman SVOP-sijoituksen tekee yleensä yhtiön osakkeenomistaja, mutta estettä ei ole sille, että sijoituksen tekee jokin muukin taho kuin yhtiön osakkeenomistaja. Osakevastikkeettomien SVOP-sijoitusten palauttamisen vero-oikeudellisia kriteereitä on käsitelty laajasti esimerkiksi Kalle Kyläkallion ja Markku Ojalan kirjoituksessa (Tilisanomat 2/2024).

Osakevastikkeettomien SVOP-sijoitusten antamiseen liittyy oma kysymyksensä siitä, milloin osakevastikkeeton SVOP-sijoitus on tullut yhtiölle. Tätä kysymystä voidaan tarkastella yhtiö-, kirjanpito- ja vero-oikeudellisten säännöksien perusteella, jolloin esiin nousevat kullekin oikeudenalalle ominaiset piirteet lähestyä kysymystä. Lisäksi on otettava huomioon yleiset velvoiteoikeudelliset näkökohdat siitä, milloin SVOP-sijoituksen on katsottava tulleen yhtiön haltuun. Kirjanpitolautakunta (KILA) on antanut vuosina 2024 ja 2025 lausuntoja, joissa on tarkasteltu sitä, miten maksamaton SVOP-sijoitus tulisi kirjata tilinpäätökseen ja millainen sen yhtiöoikeudellinen vaikutus on.

Velvoiteoikeudellisesti yhtiön kannalta sitova vastikkeeton SVOP-sijoitus voi syntyä monin erilaisin tavoin. Sen kannalta on ratkaisevaa se, milloin yhtiölle syntyy sitova saamisoikeus sijoituksen antajalta. Tällainen velvoiteoikeudellinen sitovuus voi syntyä jo ennen SVOP-sijoituksen maksamista, kun esimerkiksi osakkeenomistaja sitoutuu yhtiön kanssa tehtävällä sopimuksella tai yksipuolisella tahdonilmaisulla sellaisen tekemään.

Vaihtoehtoisesti sitova vastikkeeton SVOP-sijoitus voi syntyä vasta maksuhetkellä, jos ennen sitä ei ole tehty erillistä velvoiteoikeudellista sitoumusta SVOP-sijoituksen tekemisestä tulevaisuudessa.

Pelkkä velvoite-oikeudellinen tarkastelu ei ole riittävää määrittelemään sitä, miten sijoitus katsotaan tehdyksi muiden oikeudenalojen kannalta.

Velvoiteoikeudellisesti sitova SVOP-sijoitus voi syntyä myös sen jälkeen, kun kyseiset varat ovat tulleet yhtiön haltuun, jos esimerkiksi yhtiölle annetut vieraan pääoman ehtoiset varat muutetaan velkojan suostumuksella vastikkeettomaksi SVOP-sijoitukseksi. Tällöin SVOP-sijoituksen maksuhetki on kuitenkin se hetki, kun sitoumus varojen käyttämisestä vastikkeettomaan SVOP-sijoitukseen on tehty. Yhtiön puolelta sitovuuden syntyminen edellyttää yleensä hallituksen päätöstä vastikkeettoman SVOP-sijoituksen tekemisestä. Erikseen on otettava huomioon se, että pelkkä velvoiteoikeudellinen tarkastelu ei ole riittävää määrittelemään sitä, miten sijoitus katsotaan tehdyksi muiden oikeudenalojen kannalta.

Osakevastikkeettoman SVOP-sijoituksen tekeminen verotuksessa

Pääomansijoituksen tekemisestä on säädetty myös tuloverolain (TVL) 45 a §:ssä. Säännöksen mukaan muusta kuin julkisesti noteeratusta yhtiöstä saatua osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:n 1 kohdassa tarkoitettua varojenjakoa vapaan oman pääoman rahastosta pidetään veronalaisena luovutuksena siltä osin kuin verovelvolliselle palautetaan tämän yhtiöön tekemä pääomansijoitus, jos 1) pääomansijoituksen tekemisestä on varoja jaettaessa kulunut enintään kymmenen vuotta ja 2) verovelvollinen esittää kyseisessä pykälässä tarkoitettujen edellytysten täyttymisestä luotettavan selvityksen.

Säännöksen esitöiden mukaan määräaika säännöksen soveltamiselle olisi kymmenen vuotta siitä, kun pääomansijoitus on tehty. Esimerkiksi osakkeiden merkintämaksuina tehty pääomansijoitus olisi katsottava tehdyksi silloin, kun osakkeet on merkitty. Toisin sanoen vero-oikeudessa pääomansijoituksen tekemisenä pidetään sitä ajankohtaa, kun osakkeet on merkitty.

Verohallinnon ohjeessa on katsottu, että sijoittajan ja yhtiön välinen sitova sopimus varojen sijoittamisesta yhtiön vapaan oman pääoman rahastoon synnyttää yhtiölle osakevastikkeetonta pääomansijoitusta koskevan saamisen. Vastikkeettoman sijoituksen ajankohtana pidetään tämän vuoksi sijoitusta koskevan sitovan sopimuksen tekohetkeä (VH/5580/00.01.00/2023).

Sijoituksen tekohetken kannalta olennaista on siten se, milloin yhtiölle syntyy saamisoikeus sijoitettavaan pääomaan. Sijoitettavan määrän tosiasiallisella maksuhetkellä ei ole merkitystä. Esimerkiksi silloin, jos yhtiölle velan antanut osakkeenomistaja sitoutuu muuttamaan antamansa velan vastikkeettomaksi SVOP-sijoitukseksi, pääomasijoituksen tekoajankohtana on pidettävä sitä hetkeä, jolloin sitoumus muutoksesta on annettu.

Kun siis tarkastellaan sitä, milloin tuloverolain 45 a §:n soveltamiseen liittyvä SVOP-sijoitus on tehty ja mikä on sen tekoajankohta verotuksessa, ratkaisevaa ei ole se, milloin sijoitettava pääoma on maksettu, vaan se, milloin yhtiölle on syntynyt sitova saamisoikeus.

Verovelvollisen tulee antaa luotettava selvitys siitä, milloin hän on tehnyt vastikkeetonta SVOP-sijoitusta koskevan sitoumuksen, koska se voi olla myös maksuhetkeä edeltävä hetki.

Siihen, miten vastikkeettoman SVOP-sijoituksen vero-oikeudellinen tekohetki muodostuu verohallinnon ohjeen mukaan, vaikuttavat todennäköisesti myös verotukselliset näkökohdat. Tekohetken kytkeminen sitovan sopimuksen syntyhetkeen saattaa perustua haluun kytkeä palautusjakso yksiselitteisesti ja myös mahdollisimman aikaiseen ajankohtaan, joka ei ole välttämättä rajanvetotilanteissa verovelvollisen kannalta edullista. Verovelvollisen tulee antaa luotettava selvitys siitä, milloin hän on tehnyt vastikkeetonta SVOP-sijoitusta koskevan sitoumuksen, koska se voi olla myös maksuhetkeä edeltävä hetki.

SVOP-sijoituksen tekeminen yhtiö- ja kirjanpito-oikeudessa

SVOP-sijoituksen tekemisestä säädetään osakeyhtiölain 8 luvun 2 §:ssä. Säännöksen mukaan sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon merkitään se osa osakkeiden merkintähinnasta, jota perustamissopimuksen tai osakeantipäätöksen mukaan ei merkitä osakepääomaan ja jota ei kirjanpitolain mukaan merkitä vieraaseen pääomaan, sekä sellainen muu oman pääoman sijoitus, jota ei merkitä muuhun rahastoon.

Vastikkeettomassa SVOP-sijoituksessa on kysymys säännöksen tarkoittamasta muusta oman pääoman sijoituksesta. Osakeyhtiölaissa ei ole nimenomaisia säännöksiä siitä, kuka tekee yhtiön puolesta päätöksen SVOP-sijoitusta, mutta kun on selvää, ettei tällainen sijoitus voi koitua yhtiön osakkeenomistajille vahingolliseksi, päätösvalta sijoituksen tekemisestä on yhtiön hallituksella. SVOP-sijoituksen tuleminen yhtiöoikeudellisesti osaksi yhtiön omaa pääomaa on vahvasti sidoksissa kirjanpito-oikeuteen, koska tilinpäätös on laadittava osakeyhtiölain 8 luvun 3 §:n perusteella kirjanpitolain mukaisesti ja varojen jakaminen perustuu osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:n perusteella viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen.

Kirjanpitolautakunta on vuonna 2024 antanut lausunnon vastikkeellisen osakeannin merkinnän kirjaamisesta sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (KILA 2024/2059). Tässä yhteydessä kirjanpitolautakunta on ottanut kantaa myös siihen, mikä merkitys on sillä, jos SVOP-sijoitus on tehty erillään osakeannista. Kirjanpitolautakunta totesi asian taustaksi, että koska SVOP-rahasto on osakeyhtiölain 8 luvun 1 §:n perusteella vapaata omaa pääomaa, sitä ei koske osakeyhtiölain 11 luvun velkojien suojaksi säädetyt säännökset osakepääoman korottamisen menettelyistä. Esimerkiksi vapaaseen omaan pääomaan kuuluvaa SVOP-rahastosijoitusten pätevyys ei ole yhtiön velkojien kannalta suojattu samalla tavalla heikkojen pätemättömyysväitteiden, kuten lievän pakon tai ilmaisuerehdyksen, varalta kuin osakepääoma.

Asiassa hakija pyysi lausuntoa osakeannin kirjanpidon kirjauksiin silloin, kun vastikkeellisen osakeannin merkintä on päätetty kirjattavaksi sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon. Kirjanpitolautakunta katsoo, että asiassa on merkityksellistä se, sisältyykö SVOP-sijoitus osana osakeantipäätökseen vai tehdäänkö se erillisenä toimena. Kirjanpitolautakunta lausui, että osakeyhtiöoikeudellista velkojainsuojaa silmällä pitäen kirjanpitolautakunta on siinä käsityksessä, ettei SVOP-rahastosta voida jakaa enempää kuin mitä SVOP-rahastoon on merkitty yhtiön haltuunsa SVOP-sijoituksina saamia varoja. Tämän vuoksi kirjanpitolautakunta pitää perusteltuna, että erillisenä toimena toteutettu SVOP-sijoitus otetaan huomioon vapaan oman pääoman eränä varojen jaon perusteena olevassa tilinpäätöksessä vain sillä edellytyksellä, että SVOP-sijoituksen tarkoittamat varat on saatu yhtiön haltuun ennen tilinpäätöksen allekirjoittamista. Tästä voidaan katsoa seuraavan lähtökohtaisesti se, että vastikkeeton SVOP-sijoitus voidaan kirjata vapaan oman pääoman eränä, kun sijoitus on tosiasiallisesti maksettu.

Kirjanpitolautakunta totesi, että tilinpäätöksen allekirjoitushetkellä maksamaton osakevastikkeeton SVOP-sijoitus voitaisiin merkitä tilinpäätökseen oman pääoman eräksi, mutta liitetiedoissa sijoitus pitäisi ottaa huomioon vähennyseränä jakokelpoisen vapaan oman pääoman laskelmalla. Tällöin tilinpäätöksessä tulisi mainita, paljonko yhtiö on kerännyt osakeantipäätöksen mukaisesti omaa pääomaa, joka on merkitty kokonaisuudessaan SVOP-rahastoon. Lisäksi tulisi mainita, että annista tilinpäätöshetkellä oleva maksamaton osuus on taseessa merkitty saatavaksi ja vähennetty jakokelpoisista varoista.

Käytännössä kirjanpitolautakunnan vuonna 2024 antamasta lausunnosta seuraa se, että sellaista vastikkeetonta SVOP-sijoitusta, jonka maksamiseen osakkeenomistaja on sitoutunut ja joka on velvoiteoikeudellisesti sitova, ei voida ottaa huomioon osakeyhtiön vapaata omaa pääomaa ja jakokelpoisia varoja laskettaessa, jos SVOP-sijoitusta ei ole maksettu ennen tilinpäätöksen allekirjoittamista. Yhtiö- ja kirjanpito-oikeudellisesta näkökulmasta SVOP-sijoituksen tulemista yhtiölle arvioidaan siis eri tavalla kuin velvoite- tai vero-oikeudellisesti. Kirjanpitolautakunnan näkemyksen on katsottava perustuvan velkojiensuojanäkökohtiin. Jos sinänsä velvoiteoikeudellisesti sitova mutta maksamaton SVOP-sijoitus olisi mahdollista ottaa mukaan jakokelpoisten varojen laskemisessa jakokelpoisiksi varoiksi, tämä vaarantaisi velkojien aseman silloin, jos maksu ei toteutuisikaan. Velkojilla voidaan ajatella olevan oikeus luottaa siihen, että jakokelpoisten varojen laskennassa otetaan huomioon vain sellaiset SVOP-sijoitukset, jotka on maksettu yhtiölle.

Yhtiö- ja kirjanpito-oikeudellisesta näkökulmasta SVOP-sijoituksen tulemista yhtiölle arvioidaan eri tavalla kuin velvoite- tai vero-oikeudellisesti.

Mikäli vasta tulevaisuudessa maksettava vastikkeeton SVOP-sijoitus olisi mahdollista ottaa yhtiö- ja kirjanpito-oikeudellisesti huomioon osana jakokelpoisia varoja, jouduttaisiin hankaliin rajanvetotilanteisiin. Esimerkiksi kaukana tulevaisuudessa oleva maksuhetki tai maksun saamiseen liittyvä epävarmuus tekisivät velvoiteoikeudellisesti sitovasta sijoituksesta velkojiensuojan kannalta sellaisen, ettei sitä olisi kuitenkaan mahdollista ottaa mukaan jakokelpoisia varoja laskettaessa. Tämän ongelman välttäminen on omiaan puoltamaan edellä kuvattua kirjanpitolautakunnan suoraviivaista ratkaisua.

Vastikkeeton SVOP-sijoitus ja oman pääoman negatiivisuus

Kirjanpitolautakunta on antanut toukokuussa 2025 toisen lausunnon vastikkeettoman SVOP-sijoituksen esittämisestä. Hakija pyysi lausuntoa siitä, onko hyvän kirjanpitotavan mukaista esittää taseessa vastikkeeton SVOP-sijoitus vapaan oman pääoman rahastoon siinä tapauksessa, että ennen sijoitusta yhtiön oma pääoma on negatiivinen ja tilinpäätöshetkellä suurin osa vastikkeettomasta sijoituksesta on maksamatta.

Kirjanpitolautakunta päätyi siihen, että mikäli SVOP-sijoitusta ei ole maksettu yhtiölle tilinpäätöksen allekirjoitushetkellä, sitä ei saa kirjata yhtiön omaan pääomaan SVOP-sijoituksena. Näin ollen velvoiteoikeudellinen sitoumus vastikkeettoman SVOP-sijoituksen maksamisesta ei ole keino välttyä oman pääoman negatiivisuutta koskevan osakeyhtiölain 20 luvun 23 §:ssä tarkoitetun ilmoituksen tekemiseltä, jos sijoitusta ei ole maksettu yhtiölle. Tämänkin lausunnon lopputuleman on katsottava pohjautuvan edellä kuvattuihin velkojiensuojanäkökohtiin.

Miksi lähestymistavat poikkeavat toisistaan?

Kirjanpitolautakunnan lausuntojen SVOP-sijoitusten kirjaamisesta voidaan nähdä pohjautuvan velkojien suojaamiseen, erityisesti, kun kirjanpitolautakunta toteaa, että se perustaa vastauksensa yksinomaan kirjanpito-oikeudellisiin näkökohtiin. Sen, että linjaus poikkeaa vero- ja velvoiteoikeudellisesta lähestymistavasta, voi ajatella pohjautuvan erityisiin, kunkin oikeudenalan ominaispiirteistä kumpuaviin perusteisiin. Yhtiö- ja kirjanpito-oikeudellisessa lähestymistavassa painottuu erityisesti omaan pääoman ehtoisiin sitoumuksiin ja maksuun tulemiseen yhtiölle liittyvä velkojien intressi.