Osakaslaina ja yhtiön varojen käyttö

Osakeyhtiölain (624/2006) 13 luvun 1 § sisältää säännökset osakeyhtiön varojenjakotavoista. Lainkohdan 3 momentin mukaan liiketapahtuma, joka vähentää yhtiön varoja tai lisää sen velkoja ilman liiketaloudellista perustetta, on laitonta varojenjakoa.

Liiketaloudellinen peruste tarkoittaa toimimista yhtiön tarkoituksen mukaisesti. Liiketaloudellista perustetta arvioidaan lähtökohtaisesti osakeyhtiölain 1 luvun 5 §:stä ilmenevän voitontuottamistarkoituksen tai yhtiöjärjestyksessä määrätyn muun tarkoituksen kautta. Liiketoimi ei saa olla yhtiön etujen vastainen.

Osakaslainan antamisessa on myös huomioitava muut osakeyhtiölain mukaiset yleiset periaatteet. Näitä ovat velvoite kohdella osakkaita yhdenvertaisesti sekä pääoman pysyvyyttä ja maksukykyä koskevat säännökset. Osakaslainan antaminen ei saa vaikuttaa negatiivisesti yhtiön toimintaan tai sen velkojien asemaan.

Osakaslainan antaminen ei saa vaikuttaa negatiivisesti yhtiön toimintaan tai sen velkojien asemaan.

Osakaslainan myöntämisellä pitäisi olla taloudellista hyötyä yhtiölle. Markkinaehtoinen korko, kohtuullinen laina-aika, lainan takaisinmaksusuunnitelma ja turvaava vakuus yleensä tukevat liiketaloudellisen perusteen olemassaoloa.

Yhtiön johdon on osakaslainaa myönnettäessä myös arvioitava osakkaan maksukyky, erityisesti, jos lainalle ei ole määritetty turvaavaa vakuutta. Osakaslainan myöntämisessä maksukyvyttömälle osakkaalle voi olla kyse laittomasta varojen jaosta tai jopa peitellystä osingonjaosta. Erityisesti osakkaan mahdolliset maksuvaikeudet lainan palauttamisessa, lainan takaisinperinnästä luopuminen tai yhtiön maksuvaikeudet voivat johtaa siihen, että osakaslaina tulkitaan peitellyksi osingonjaoksi.

Yhtiön hallituksen on ensiarvoisen tärkeää dokumentoida päätöksenteon perusteet. Hallituksen on tärkeä muistaa, että osakaslainan saajan maksukykyä on arvioitava myöntämishetken lisäksi lainan maksuhetkellä sekä tilikausittain laadittaessa yhtiön tilinpäätöstä.

Osakkeenomistajien yksimielinen päätös

Osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n 2 momentin mukaan osakkeenomistajat voivat yhtiökokousta pitämättä yksimielisinä päättää yhtiökokoukselle kuuluvasta asiasta. Osakkeenomistajien yksimielinen päätös korvaa yhtiökokouksen päätöksen. Yksimielisten osakkeenomistajien on täten mahdollista poiketa sekä osakeyhtiölain että yhtiöjärjestyksen säännöistä, poikkeuksena kuitenkin osakeyhtiölain pakottavat säännökset. Osakkeenomistajien yksimielinen päätös on tehtävä kirjallisesti, numeroitava, päivättävä ja allekirjoitettava.

Osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 1 momentin mukaan varojen jakamisesta päätetään yhtiökokouksessa. Yhtiökokous voi päättää jakaa hallituksen ehdottamaa tai hyväksymää määrää suuremman summan vain, jos se on osakeyhtiölain 13 luvun 7 §:n mukaisen vähemmistöosinkoa koskevien määräysten mukaista tai jos yhtiöjärjestys velvoittaa siihen.

Osakkeenomistajien on kuitenkin yksimielisellä päätöksellä mahdollista päättää osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 4 momentin perusteella varojen jakamisesta myös muutoin kuin edellä osakeyhtiölain 13 luvun 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muuten kuin osakkeenomistuksen suhteessa, jollei yhtiöjärjestyksestä muuta johdu. Varojen jako-oikeus on kuitenkin rajoitettu koskemaan vain yhtiön vapaata omaa pääomaa. Vapaan oman pääoman määrä määräytyy pääsääntöisesti viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistetun tilinpäätöksen perusteella.

Osakeyhtiölaki mahdollistaa, että osakkeenomistajat voivat varoja jakaessa ja päättäessään osakaslainan myöntämisestä poiketa liiketaloudellisen vaatimuksen perusteesta. Päätöksenteko-oikeutta kuitenkin rajoittaa velkojien suoja. Osakeyhtiölain 13 luvun 2 §:n mukaan osakeyhtiön varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Yhtiön maksukykyä arvioitaessa on huomioitava tilinpäätöksen laatimisen jälkeiset olennaiset muutokset yhtiön taloudellisessa asemassa sekä myös tiedossa olevat tulevat muutokset, joilla voi olla vaikutusta yhtiön maksukykyyn.

Laiton varojen jakaminen

Lähtökohtaisesti kaikki osakkaalle tai tämän lähipiirille tehtävät varojensiirrot, joita ei kirjanpitoon kirjata palkaksi tai osingoksi katsotaan osakaslainaksi. Osakaslainan syntymistä ei välttämättä aina ole edeltänyt virallinen osakeyhtiölain mukainen päätöksenteko. Osakaslaina voi muodostua esimerkiksi selvittelytilin tai kassavajausten vuoksi. Mikäli osakas on käyttänyt yhtiön varoja muuhun kuin yhtiön liiketoimintaan liittyvään tarkoitukseen, kirjataan varojen nosto lähtökohtaisesti yhtiön saatavaksi osakkaalta. Kirjauskäytäntö on asianmukainen, mikäli osakas aikoo maksaa lainan takaisin.

Kirjanpitäjän on selvitettävä, aikooko osakas palauttaa varat tai maksaa lainan takaisin arvioidessaan, kirjataanko selvittelytilin saldo osakaslainaksi tai muuksi varojensiirroksi. Kirjauksen perusteeksi on suositeltava vaatia kirjallinen takaisinmaksusuunnitelma, jonka yhtiön hallitus on hyväksynyt tai vaihtoehtoisesti osakkeenomistajien yksimielinen päätös. Osakkeenomistajien yksimielisellä päätöksellä varoja on mahdollista jakaa osakeyhtiöstä myös muutoin kuin perinteisillä varojenjakotavoilla, kuten osingoilla. Yhtiöllä on kuitenkin oltava riittävästi omaa vapaata pääomaa varojen jakoon. Jos yhtiön oma pääoma on negatiivinen, varoja ei voida jakaa ja osakaslaina tulee palauttaa yhtiölle.

Varojenjako osakeyhtiöstä muodostuu osakeyhtiölain vastaiseksi, mikäli jako on toteutettu ilman osakkeenomistajien yksimielistä päätöstä ja liiketaloudellista perustetta, yhtiöllä ei ole ollut riittävää maksukykyä varojen jakamiseen tai varojen jakaminen on vaarantanut yhtiön maksukyvyn.
Osakeyhtiölain 13 luvun 4 §:n mukaan vastoin osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestyksen määräyksiä saadut varat on palautettava, jos varojen saaja tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää jakamisen tapahtuneen osakeyhtiölain tai yhtiöjärjestyksen määräysten vastaisesti. Osakeyhtiölain mukaan palautettavalle määrälle on maksettava vuotuista korkoa korkolain 12 §:ssä tarkoitetun kulloinkin voimassa olevan viitekoron mukaisesti.

Mikäli osakaslaina on nostettu osakeyhtiölain vastaisesti, osakaslainan saaja on velvollinen palauttamaan saamansa määrän korkolain mukaisine viivästyskorkoineen. Koska kyse on laittomasta varojen jaosta, osakaslainan saaja ei myöskään voi kuitata palautusvelvollisuutta mahdollisella yhtiöltä olevalla vastasaamisellaan.

Yhtiön johdon vastuu

Hallitus vastaa siitä, että yhtiön varainhoito on asianmukaisesti järjestetty. Hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin laittomasti jaettujen varojen takaisinsaamiseksi tai saatavien turvaamiseksi riittävillä vakuuksilla. Mikäli varoja jää yhtiölle palauttamatta, esimerkiksi osakaslainan saajan maksukyvyttömyyden vuoksi, voi yhtiön johto olla asiassa korvausvelvollinen.

Osakeyhtiölain 22 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan hallituksen jäsenen ja toimitusjohtajan on korvattava vahinko, jonka hän on tehtävässään osakeyhtiölain 1 luvun 8 §:n säädetyn huolellisuusvelvoitteen vastaisesti tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle. Lisäksi saman lainkohdan 2 momentin mukaan korvattavaksi tulee vahinko, jonka hallitus tai toimitusjohtaja on tehtävässään muuten osakeyhtiölakia tai yhtiöjärjestystä rikkomalla tahallaan tai huolimattomuudesta aiheuttanut yhtiölle, osakkeenomistajalle tai muulle henkilölle.

Todistustaakan osalta osakeyhtiölaki lähtee tuottamusolettamasta ja käännetystä todistustaakasta. Hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan on näytettävä toimineensa huolellisesti. Korvausvastuu ulottuu myös hyvin laajalle. Yhtiön tai osakkeenomistajan lisäksi esimerkiksi velkoja voi esittää johdolle vahingonkorvausvaatimuksen syntyneestä luottotappiosta.

Laittomasta varojenjaosta voi syntyä myös rikosoikeudellisia seuraamuksia. Osakeyhtiölain 25 luvun 1 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan henkilö, joka tahallaan osakkeenomistajan tai velkojien suojaa loukaten jakaa yhtiön varoja osakeyhtiölain säännösten vastaisesti, on tuomittava osakeyhtiörikoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi vuodeksi, jollei teko ole vähäinen tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.

Mikäli osakaslaina on nostettu osakeyhtiölain vastaisesti,osakaslainan saaja on velvollinen palauttamaan saamansa määrän korkolain mukaisine viivästyskorkoineen.

Kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu

Kirjanpitovelvollinen, tilitoimiston näkökulmasta asiakas, vastaa kirjanpidon laatimisesta. Kirjanpitäjän rikosoikeudellinen vastuu voi kuitenkin aktualisoitua, mikäli kirjanpitäjä kirjaa asiakkaan liiketapahtumat tietoisesti vastoin sovellettavia säännöksiä tai kirjanpitolautakunnan ohjeita ja lausuntoja. Kirjanpitorikoksen tekijänä voi olla kirjanpitovelvollisen edustajan lisäksi myös henkilö, jonka tehtäväksi kirjanpito on toimeksiannolla uskottu.
Osakaslainakirjausten osalta kirjanpitäjä voi, kirjanpitovelvollisen ohella, joutua kirjanpitorikoksen tutkinnan kohteeksi, mikäli kirjanpitäjä on itsenäisesti ottanut kantaa liiketapahtumien luonteeseen tai laiminlyönyt selvittää osakaslainojen kuranttiuden ja niiden arvon.

Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2010:91 kirjanpidosta huolehtineen kirjanpitotoimiston toimitusjohtaja tuomittiin rangaistukseen kirjanpitorikoksesta. Tapauksessa osakeyhtiön koko osakekannan omistanut osakkeenomistaja ja yhtiön ainoa hallituksen jäsen oli nostanut yhtiöstä kassavaroja, mitkä oli merkitty kirjanpitoon osakaslainoiksi. Yhtiön vastuuhenkilö ei ollut nostanut lainkaan palkkaa yhtiöstä, vaan oli rahoittanut elämisensä pääosin yhtiöstä nostetuilla varoilla.

Vastuuhenkilöllä oli myös ulosottoperinnässä huomattavan suuret velat, joita hän ei kyennyt maksamaan. Vastuuhenkilön osakaslainoja oli kuitattu tilikauden päättymisen jälkeen yhtiön osingonmaksulla.

Korkein oikeus totesi, että osakaslainasaatava oli todennäköisesti arvoton. Vastuuhenkilö oli käyttänyt varat omiin henkilökohtaisiin kuluihinsa, mikä ei ollut lisännyt hänen maksuvalmiuttaan. Tilinpäätöshetkellä osingonjakovelan kuittausedellytykset eivät myöskään olleet täyttyneet, koska yhtiön edellytykset osingon jakamiseen olivat perustuneet osakaslainojen kirjanpitolain vastaiseen arvostamiseen. Osakaslainojen arvottomuutta ei ollut myöskään ilmoitettu tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Korkeimman oikeuden tapauksessa kirjanpitotoimiston saama toimeksianto oli ollut laaja käsittäen muun muassa myös yhtiökokouspöytäkirjojen laatimisen. Kirjanpitotoimiston toimitusjohtaja oli myös henkilökohtaisesti tuntenut yhtiön vastuuhenkilön, laatinut hänen henkilökohtaiset veroilmoituksensa ja hän oli ollut tietoinen vastuuhenkilön huonosta taloudellisesta tilanteesta. Kirjanpitotoimiston toimitusjohtajalla oli mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten kirjaukset tehtiin, ja hän oli myös tosiasiallisesti vaikuttanut tilinpäätösratkaisujen tekemiseen. Tietoisuutensa ja myötävaikutuksensa vuoksi kirjanpitotoimiston toimitusjohtaja oli tekijävastuussa virheellisten tilinpäätösten laatimisesta.

Kirjanpitäjän havaitessa, että osakas ei ole noudattanut takaisinmaksusuunnitelmaa tai mikäli osakkaan aiempi toiminta antaa aihetta epäillä lainan takaisinmaksutarkoitusta, kirjanpitäjän on keskusteltava yhtiön johdon kanssa osakaslainan kirjaamisesta varojenjaoksi tai osakaslainan alaskirjauksesta. Osakaslainan arvonalentumiskirjaus on tehtävä, mikäli on todennäköistä, että osakas ei maksa osakaslainaa takaisin. Osakaslainasaatavaa ei saa esittää yhtiön taseessa, mikäli saamista ei tosiasiassa ole olemassa, kuten korkeimman oikeuden ratkaisukin osoittaa.

Mikäli asiakas ei toimita kirjanpitäjän pyytämiä selvityksiä tai dokumentteja tai osakaslainakirjausten osalta vallitsee erimielisyys, kirjanpitäjän on harkittava toimeksiannon päättämistä seuraamusten välttämiseksi.

Kirjanpitäjän on pyydettävä asiakkaalta lisäselvitystä, jos kirjanpitäjä havaitsee kirjanpitoa tehdessään epäselvyyksiä. Mikäli asiakas ei anna pyydettyä lisäselvitystä tai lisäselvityksen perusteella asiassa on syytä epäillä väärinkäytöstä, on kirjanpitäjän oikaistava asiakastaan. Jos asiakas ei tästä huolimatta korjaa menettelyään, on kirjanpitotoimiston harkittava toimeksiannon päättämistä rikosoikeudellisten seuraamusten välttämiseksi.