Taidekaupassa on nyt ostajan markkinat
Sotheby’sin tai Christie’sin kansainvälisissä huutokaupoissa yksittäiset mestariteokset voivat vaihtaa omistajaa kymmenillä miljoonilla. Oikeasti taiteen kerääminen on kuitenkin kaikkea muuta kuin vain rikkaiden harrastus.
Hagelstamin huutokaupat ovat hyvä esimerkki kauppapaikasta, jossa laadukasta taidetta voi saada kohtuullisilla hinnoilla. Tunnettujenkin taiteilijoiden teoksia saattaa saada parilla tuhannella, vähemmän tunnettujen muutamalla satasella.
Hagelstam & Co:n toimitusjohtaja Joachim Borgström sanoo, että taidemarkkinoilla on nyt ostajan markkinat. Taiteessa on selvästi ylitarjontaa suhteessa kysyntään, mikä laskee hintoja.
– Ilmiö on kansainvälinen. Hinnat ovat laskeneet muuallakin Euroopassa. Tosin design on hyvin pitänyt pintansa hintojen suhteen, Borgström toteaa.
Suhtautuminen taiteeseen muuttui
Borgströmin mielestä yksi syy taiteen kysynnän vähenemiseen on ihmisten muuttunut suhtautuminen taiteeseen ja oman kodin sisustamiseen verrattuna vanhempiin sukupolviin.
– Ennen kodin piti olla edustava ja seinillä näyttävää taidetta, jota voi esitellä vieraille. Nyt pomoa ei enää kutsuta illalliselle, joten sisustustarpeet ovat muuttuneet. Aiemman 20 taulun sijaan kolmekin taulua saattaa kotiin riittää.
Borgströmin havaintojen mukaan taidehankintoja tehdään nyt etenkin sen perusteella, että ne ovat kotona ilo silmälle ja tuottavat mielihyvää. Entistä harvemmat ajattelevat taidetta rahallisena sijoituksena.
– Toki myös taloussuhdanteet vaikuttavat taiteen kysyntään, onhan kyse esineiden myymisestä pääasiassa kuluttajille. Epävarma talous vähentää etenkin edullisempien teosten ostoa, kalliimpien ei niinkään.
Painopiste siirtyi klassisesta moderniin
Joachim Borgströmin mukaan taiteen tarjontaa lisää sekin, että yhä useammat perilliset eivät halua ottaa kuolinpesän taide-esineitä itselleen. Ne laitetaan mieluummin myyntiin.
Uudet sukupolvet myös ostavat erilaista taidetta kuin vanhemmat keräilijät. Klassisesta kuvataiteesta painopiste on siirtynyt entistä enemmän moderniin taiteeseen.
Design-esineissä kysyntää on eniten esimerkiksi 1920–60-lukujen huonekaluissa, taidelasissa ja koruissa.
– Vanhempien taide-esineiden keräily on vähentynyt. Talonpoikaiskalusteet olivat kova sana vielä parikymmentä vuotta sitten. Nyt niitä ei kannata enää ottaa huutokauppaan. Kukaan ei olisi uskonut, että ihmisten maku voi muuttua näin voimakkaasti, Borgström hämmästelee.
Mutta ehkä talonpoikaisromantiikka tulee taas joskus muotiin. Taidekauppias nimittäin uskoo maussa tapahtuviin isoihin sykleihin. Nykyiset inhokit nousevat todennäköisesti taas suosioon jollakin aikavälillä.
– On kuitenkin mahdotonta sanoa, tapahtuuko se viiden vai 25 vuoden kuluttua. Työn suola taidealalla onkin, että trendejä on välillä vaikea ennakoida.
Taidemarkkinat isossa muutoksessa
Myös taiteen tarjonnassa on tapahtunut viime vuosina isoja muutoksia. Taidekauppiaita, taidemessuja ja huutokauppoja järjestetään aiempaa vähemmän, kun eläkkeelle jääneiden galleristien ja meklareiden tilalle on tullut vähän uusia yrittäjiä.
Suomen taidemarkkinoiden euromääräisestä koosta ei löydy tilastoja. Huutokauppojen ohella taidetta myydään gallerioissa ja näyttelyissä. Osan teoksista keräilijät ostavat suoraan taiteilijoilta.
Verkkokaupasta on tullut viime vuosina ehkä merkittävin myyntikanava. Myös suurin osa perinteisten huutokauppakamarien myynnistä kulkee nykyisin netin kautta.
– Digitalisoituminen on tuonut uusia asiakkaita, ja se on myös lisännyt merkittävästi kansainvälisten asiakkaiden määrää. Suomalaisen designin kysyntä on maailmalla kovempaa kuin koskaan aiemmin, Borgström arvioi.
Taidehuutokaupassa on Suomessa kolme isompaa toimijaa. Hagelstam & Co:n liikevaihto oli viime vuonna 1,61 miljoonaa ja tilikauden tulos 265 000 euroa. Ruotsalaisen Bukowskin liikevaihto oli Suomessa 2,9 miljoonaa euroa ja Huutokauppa Helanderin 1,65 miljoonaa euroa.
Hagelstam & Co on välittänyt taidetta kaikissa muodoissaan vuodesta 1979 lähtien. Iso osa taiteesta on maalauksia, mutta mukana on myös veistoksia, koruja, huonekaluja ja muita design-esineitä.
Borgströmistä tuli vuonna 2019 Hagelstam & Co:n pääomistaja, kun yrityksen perustaja Wenzel Hagelstam myi hänelle osuutensa. Borgström oli hankkinut kannuksensa taidemarkkinoilla muun muassa Bukowskin pääarvioitsijana.
Tarkka syyni väärennösten varalta
Toimitusjohtajan työn ohessa Borgström tekee edelleen arviointeja. Hänen lisäkseen Hagelstamilla on viisi intendenttiä, joilla kullakin on omat erikoisalansa.
Kalliimpien teosten kohdalla asiantuntija-apua voidaan pyytää myös talon ulkopuolelta, esimerkiksi taidemuseoilta. Aitouden selvittämiseen saatetaan käyttää myös teknisiä tutkimuksia, joilla arvioidaan esimerkiksi teoksessa käytettyjen materiaalien ikää.
Arvioinnissa pannaan paljon painoa myös teoksen provenienssille eli siihen, kuka teoksen myy ja millaista luotettavaa tietoa sen omistus- ja näyttelyhistoriasta löytyy.
Väärennökset ovat kuitenkin taidealaa vuosisatoja piinannut riesa, johon Hagelstamin kaltainen vastuullinen toimija suhtautuu äärimmäisellä vakavuudella.
Huutokauppakamarilla on vastuu siitä, että se toimii ammattimaisen huolellisesti. Jos se on esimerkiksi väittänyt teosta aidoksi ilman riittäviä tarkistuksia, se voi joutua vastuuseen.
– Käytännössä meillä on sataprosenttinen vastuu myydyistä esineistä. Jos huudettu teos osoittautuu myöhemmin väärennökseksi, kauppa yleensä puretaan.
Borgströmin mukaan huutokauppaan tarjottujen tuhansien taide-esineiden joukosta voi paljastua muutamia väärennöksiä vuodessa. Rikolliset eivät tarjoa niitä myyntiin, sillä he tietävät huutokauppakamarin tiukan seulan. Sekin on tiedossa, että väärennösepäilystä ilmoitetaan aina poliisille.
– Suurin ongelma ovat kauan aikaa sitten tehdyt väärennökset, jotka ovat saattaneet roikkua vuosikymmeniä kodin seinällä. Totuus paljastuu vasta, kun kuolinpesän perilliset vievät teoksen huutokauppaan.
Tulovirta syntyy myynti- ja ostopalkkioista
Hagelstamin tulovirta muodostuu myyjiltä ja ostajilta perittävistä palkkioista. Myyjä maksaa vasarahinnasta 18 prosentin palkkion, johon lisätään 25,5 prosentin arvonlisävero.
Ostajalta peritään 20 prosentin huutomaksu ja arvonlisävero. Lisäksi yli 255 euroa maksavista taide-esineitä ostaja maksaa jälleenmyyntikorvauksen, jonka saa tekijä elinaikanaan tai tekijänoikeuden haltija 70 vuoden ajan tekijän kuoleman jälkeen.
Huutokauppakamari tilittää jälleenmyyntikorvauksen Kuvasto ry:lle. Korvauksen suuruus lasketaan arvonlisäverottomasta vasarahinnasta, ja se määräytyy portaittain hinnan mukaan. Esimerkiksi enintään 50 000 euron arvonlisättömästä vasarahinnasta korvaus on viisi prosenttia ja yli 500 000 euron hinnasta 1,85 prosenttia.
Jälleenmyyntikorvauksesta maksetaan arvonlisävero, tällä hetkellä 14 prosenttia.
Huutokaupassa myyntiprosessi lähtee liikkeelle, kun myyjä tuo esineen Hagelstamille arvioitavaksi tai pyytää arvioijaa kotikäynnille. Joidenkin esineiden kohdalla alustava arvio voidaan antaa myös valokuvan perusteella.
Hagelstamilla esine valokuvataan, luetteloidaan ja laitetaan esille näyttöön muiden seuraavassa huutokaupassa myytävien esineiden kanssa.
Valtaosa tarjouksista tulee verkon kautta
Hagelstamin huutokaupoissa voi edelleen tulla paikan päälle Helsingin Eiraan ja osallistua huutokierroksiin perinteiseen tyyliin. Esineistä voi tehdä tarjouksia myös puhelimitse, mutta se vaatii ilmoittautumista etukäteen.
– Suurin osa kaupoista tehdään kuitenkin verkon kautta. Näin on ollut jo viimeiset parikymmentä vuotta.
Huutokauppaan voi antaa ennakkotarjouksia netissä, josta voi myös seurata muiden antamia tarjouksia. Itse huutokaupan aikana huutokierrosta voi seurata reaaliajassa netissä ja tehdä tarjouksia.
Yhdessä huutokaupassa saatetaan myydä satoja esineitä. Tilaisuus voi kestää 5–6 tuntia, joten urakan vetää Hagelstamilla yleensä kolme meklaria.
– Etenkin kuukausihuutokaupoissa tahti on varsin kova, ja meklarin on oltava koko ajan skarppina. Kerran vedin itse koko 400 esineen huutokaupan ja myönnän, että raskasta oli, Borgström kertoo.
Huutokaupan jälkeen ostajalle annetaan viiden vuorokauden maksuaika, ja teoksen saa itselleen maksun saapumisen jälkeen. Sen jälkeen Hagelstam tilittää rahat myyjälle neljän viikon sisällä.
Välillä taloushallinnolle koituu ylimääräistä työtä, kun asiakas ei maksakaan huutamaansa teosta määräaikaan mennessä. Hagelstamin operatiivinen johtaja Mia Okko-Koskinen sanoo, että rahoja pyritään perimään ensisijaisesti pehmeämmillä keinoilla ja muistuttaa ostajaa maksun myöhästymisestä. Joskus saatetaan myös neuvotella pidennystä maksuaikaan.
– Taloudenpitomme on äärimmäisen tarkka, mutta olemme myös humaaneja näissä asioissa. Varsinaisiin perintätoimiin lähdetään harkiten. Nykypäivänä henkilö on usein varaton, jolloin häneltä ei perintätoimistonkaan kautta saisi mitään, Okko-Koskinen perustelee.
Huutokaupat työllistävät taloushallintoa
Huutokauppakamarin taloushallinto teettää paljon työtä. Huutokauppoja järjestetään parikymmentä vuodessa, ja niiden jälkeen rahaliikenne on hoidettava varsin nopealla aikataululla ostajalta myyjälle.
– Kuukaudessa huutokaupassa on tyypillisesti 200–300 myyjää, jotka voivat tuoda myyntiin useampiakin esineitä. Yhden teoksen välittäminen myyjältä ostajalle vaatii varsin monta transaktiota, Mia Okko-Koskinen sanoo.
Taloushallinnon asioita hoitaa Hagelstamilla kolme työntekijää. Yrityksen kirjanpito on ollut jo pitkään tilitoimisto WaBuCon vastuulla. Huutokauppakamarin liiketoiminta on välitystoimintaa, jonka erityispiirteet tilitoimiston ja taloushallinto-ohjelmiston suunnittelijan on tunnettava hyvin.
– Mikä tahansa kumppani ei tähän pysty tai ainakin perehtyminen vie paljon aikaa. Esimerkiksi meno- ja tulopuolen pitää myynneissä täsmätä, vaikka välityspalkkio on 18 prosenttia ja ostajan maksama palkkio 20 prosenttia, Okko-Koskinen mainitsee.
Myös taidekauppaan liittyvät arvonlisäveroasiat on hallittava hyvin. Taide-, keräily- tai antiikkiesineen myynti on arvonlisäverotonta silloin, kun myyjä on vähäisen toiminnan harjoittaja. Sellaiseksi verottaja laskee myyjän, jonka liikevaihto jää enintään 15 000 euroon vuodessa. Sen sijaan Hagelstamin myyjiltä ja ostajilta perittävistä palkkioista arvonlisävero on maksettava.
Hagelstamin liikevaihto on vuodesta toiseen suhteellisen tasaista, myyntilukujen kehitystä kuukausitasolla seurataan kuitenkin tarkasti. Niistä voi nimittäin päätellä, mille taiteelle on nyt kysyntää ja millaisia esineitä jää myymättä.
– Tällä hetkellä katsomme esimerkiksi hyvin tarkasti, millaista posliinia otamme välitettäväksi. Esimerkiksi useimpien posliiniastiastojen suosio on nyt yllättävänkin vähäinen, Okko-Koskinen sanoo.
