Kavallus (KKO 2025:16)
Asian tausta
A oli toiminut osakkaana ja lakimiehenä sekä hallituksen jäsenenä X Oy:ssä. A oli suorittanut X Oy:n asiakkaille oikeudellisia asiantuntijapalveluita 5.2.2016 ja 13.11.2016 välisenä aikana. Asiassa on riidatonta, että tulot näistä toimenpiteistä olivat kuuluneet lähtökohtaisesti X Oy:lle. Riitauduttuaan X Oy:n muiden osakkaiden kanssa A oli siirtynyt etätöihin 14.11.2016 ja perustanut 26.1.2017 Y Oy:n. A oli tämän jälkeen perinyt X Oy:lle kuuluvia myyntisaamisia lähettämällä Y Oy:n nimissä laadittuja laskuja useille asiakkaille sellaisten toimeksiantojen perusteella, joita hän oli hoitanut jo X Oy:ssä työskennellessään. Laskujen perusteella Y Oy:n tilille oli maksettu yli 34 000 euroa.
Sovellettavat säännökset
RL 28:4.1:n mukaan kavalluksesta on tuomittava se, joka anastaa hallussaan olevia varoja tai muuta irtainta omaisuutta. RL 28:4.3:n mukaan kavalluksesta tuomitaan niin ikään se, joka saatuaan toimeksiannon perusteella tai muulla sellaisella tavalla haltuunsa varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä toiselle, oikeudettomasti käyttämällä sanottuja tai niiden tilalle tulleita varoja taikka muulla sellaisella tavalla aiheuttaa tilitysvelvollisuuden täyttämättä jäämisen joko sovittuna tai muuten edellytettynä aikana.
RL 28:13.3:n mukaan RL 28:4–6:n säännöksiä sovellettaessa pidetään tekijän hallussa olevina myös toisen tilillä olevia varoja, jos tekijällä on oikeus siirtää tai nostaa niitä.
RL 28:4.1:ssa rangaistavaksi säädetty esinekavallus koskee toisen omaisuuden tai varojen anastamista. RL 28:4.3:ssa tarkoitettu saatavan kavallus ei sen sijaan kohdistu toisen omistamaan omaisuuteen, vaan siinä rikotaan velvoiteoikeudellista tilitysvelvollisuutta, joka on syntynyt toisen omaisuuden tai varojen muututtua liittämisen tai sekoittumisen kautta siviilioikeudellisessa merkityksessä haltuunsaajan omaisuudeksi. Esinekavalluksen ja saatavan kavalluksen keskeinen ero on siinä, että RL 28:4.1:ssa tarkoitetut varat tulee pitää kirjanpidollisesti erillään varojen haltijan omista varoista. Sen sijaan RL 28:4.3:ssa tarkoitetuissa tapauksissa tällaista erilläänpitovelvollisuutta ei ole (HE 66/1988 vp s. 39 ja 41.). Tilitysvelvollisuus kohdistuu varojen arvoon eikä esineperusteisesti haltuun saatuun omaisuuteen (KKO 2022:46, kohta 11).
Kavallussäännöksen ”tekijän hallussa olevat varat” -käsitteen tulkinta
Esinekavalluksen kohteena on RL 28.4.1:n mukaan tekijän hallussa olevat varat tai muu irtain omaisuus. Saatavan kavallus voi puolestaan kohdistua RL 28:4.3:n mukaisesti vain tekijän hallussa oleviin tai niiden tilalle tulleisiin varoihin. KKO toteaa, että on lähtökohtaisesti perusteltua tulkita hallussa olevien varojen käsitettä yhdenmukaisesti molemmissa kavallusrikoksen tunnusmerkistöissä.
Saatavan kavalluksen kohteeksi on jo vuoden 1972 rikoslain uudistuksessa säädetty varat, joiden arvo tekijän on tilitettävä toiselle. Lainkohdan perusteluissa on todettu, että varoilla tarkoitetaan sekä rahaa ja muita paljousesineitä että tilillä olevia varoja (HE 23/1972 vp s. 11 ja HE 66/1988 vp s. 41).
Vuoden 1991 rikoslain uudistuksessa esinekavallusta koskevaa rangaistussäännöstä muutettiin silloiseen tilanteeseen nähden vähäisesti siten, että esinekavalluksen kohteena voivat muun irtaimen omaisuuden lisäksi olla myös varat. Säännöksen lisäyksellä ilmaistiin varojen käsitteellä tarkoitettavan sitä, että varat voivat olla kavalluksen kohteena silloinkin, kun ne eivät ole kolikkoina tai seteleinä, vaan näkyvät ainoastaan tilien saldoina. Varoilla tarkoitetaan siis paitsi rahaa myös tilisaldoista ilmeneviä saamisoikeuksia (HE 66/1988 vp s. 39.).
RL 28:13.3:n määritelmäsäännöksen perusteella kavalluksena voi tulla rangaistavaksi varojen siirtäminen tililtä toiselle vaikkei varoja tililtä nostettaisikaan. Määritelmäsäännöksellä on ollut tarkoitus selventää kavallussäännöksen soveltamisalaa silloin, kun kavalluksen kohteena ovat toisen tilillä olevat varat. Tällaisia varoja ei voida pitää hallussa samalla tavoin kuin käteistä rahaa, vaan ne ovat oikeastaan saamisoikeuksia. Säännöksen mukaan tilillä olevien varojen katsotaan olevan sen hallussa, jolla on tiliin ainakin jonkinasteinen käyttöoikeus. Tämä ilmenee siten, että henkilö saa nostaa tililtä varoja tai siirtää niitä toiselle tilille. Jos hän tällöin anastaa tililtä varoja, hänen katsotaan syyllistyvän kavallusrikokseen. Tavallisimpia lainkohdassa tarkoitettuja tilejä oli perustelujen mukaan pankin talletustilit (HE 66/1988 vp s. 39 ja 49.).
Kavallussäännöksen kanssa RL 28:1:ssä rangaistavaksi säädetyn varkauden kohteena on irtain omaisuus. Lain perustelujen mukaan varkaussäännöstä sovellettaessa irtaimeen omaisuuteen ei lueta muun ohella saamisoikeuksia ja niin sanottuja sähköisiä (tilillä olevia) varoja. Tällaisten varojen oikeudeton siirtäminen omalle tilille voi tulla rangaistavaksi olosuhteitten mukaan joko petoksena tai kavalluksena (HE 66/1988 vp s. 34.).
KKO:n kannanotot
Sen ratkaisemiseksi, voidaanko A:n katsoa syyllistyneen esinekavallukseen tai saatavan kavallukseen, on ensin arvioitava, voidaanko X Oy:n myyntisaamisia pitää näissä kavallusrikossäännöksissä tarkoitettuina tekijän hallussa olevina varoina.
Esineoikeuden näkökulmasta irtaimena omaisuutena voidaan pitää varallisuuskohteita, kuten myyntisaamisia, joilla on varallisuusarvoa ja jotka voivat olla vaihdannan kohteena. Myyntisaamisia voidaan pitää ulosottokelpoisena varallisuutena ja ne voidaan pantata velan vakuudeksi.
Esinekavalluksen kohteena voivat olla tekijän hallussa olevat varat tai muu irtain omaisuus, joten RL 28:4.1:n sanamuodon mukaan myös varat ovat irtainta omaisuutta. Vuoden 1991 rikoslain uudistuksen myötä kavalluksen kohteena voivat olla varat silloinkin, kun ne eivät ole konkreettisesti tekijän hallussa, vaan ilmenevät ainoastaan saamisoikeuksina tilisaldoista. Myös tilillä olevat varat voivat siis olla kavallussäännöksessä tarkoitettua irtainta omaisuutta. Lainmuutoksen perustelut viittaavat kuitenkin siihen, että esinekavallussäännöstä ei ollut tarkoitus laajentaa koskemaan muita saamisoikeuksia kuin tilien saldoina ilmeneviä rahavaroja, joita yksinomaan myös RL 28:13.3:n määritelmäsäännös koskee. Tähän viittaa myös säännöksen ruotsinkielinen sanamuoto (”Den som olovligen tillägnar sig penningmedel eller annan lös egendom”).
Vaikka myyntisaamisiin perustuva tulo syntyy kirjanpidollisesti, kun suorite on luovutettu, eivät myyntisaamiset rinnastu tilillä oleviin rahavaroihin. Myyntisaamisten realisointi ei ole mahdollista ilman velallisen myötävaikutusta eikä niihin voida käyttää vastaavanlaista määräysvaltaa kuin sellaisella pankkitilillä oleviin varoihin, joihin asianomaisella henkilöllä on käyttöoikeus.
Johtopäätöksenään KKO katsoo, että myyntisaamisia ei voida pitää kavallussäännöksissä tarkoitettuina tekijän hallussa olevina varoina.
Arviointi
Sen ratkaisemiseksi, voidaanko A:n katsoa syyllistyneen esinekavallukseen tai saatavan kavallukseen, on ensin arvioitava, voidaanko X Oy:n myyntisaamisia pitää näissä kavallusrikossäännöksissä tarkoitettuina tekijän hallussa olevina varoina.
A:ta on syytetty ensisijaisesti RL 28:4.1:n mukaisesta esinekavalluksesta ja toissijaisesti RL 28:4.3:n mukaisesta saatavan kavalluksesta, koska hän on lähettänyt Y Oy:n nimissä laadittuja laskuja X Oy:n asiakkaille, jotka ovat suorittaneet maksut A:n määräysvallassa olleelle Y Oy:n tilille.
A:n hallintaan Y Oy:n pankkitilille on päätynyt varoja, jotka ovat perustuneet A:n X Oy:ssä tekemään työhön. Ennen asiakkaiden tekemiä maksusuorituksia kysymys on ollut X Oy:n myyntisaamisista.
Edellä todetulla tavalla myyntisaamisia ei voida pitää RL 28:4:ssä tarkoitettuina tekijän hallussa olevina varoina, jotka voivat olla kavallusrikoksen kohteena. Näin ollen A ei ole pitänyt X Oy:n varoja hallussaan asiakkaiden tekemiä maksusuorituksia edeltäneenä aikana. Merkitystä ei tältä osin ole sillä, että A on saamisia koskevat laskut lähettämällä sinänsä pyrkinyt realisoimaan X Oy:n myyntisaamisia Y Oy:öön. A:n menettely ei siten voi tulla arvioitavaksi esinekavalluksena.
Asiassa on saatavan kavalluksen tunnusmerkistön kannalta arvioitava vielä sitä, onko A saanut myyntisaamisia vastaavat suoritukset haltuunsa määräysvallassaan olevalle Y Oy:n pankkitilille niin, että hänelle on syntynyt tilitysvelvollisuus varojen arvosta X Oy:tä kohtaan.
KKO toteaa, että ratkaisevaa RL 28:4.3:n saatavan kavalluksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta on se, että tekijä saa haltuunsa toisen varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä takaisin. Sillä seikalla, miten toiselle kuuluneet varat ovat joutuneet tekijän haltuun, ei ole merkitystä, kunhan haltuunsaamiseen liittyy tilitysvelvollisuus. Jos taas haltuunsaajalla on oikeus käyttää varat omiin tarkoituksiinsa, kuten velaksiannossa, hän ei voi syyllistyä kavallukseen, vaikka ei kykenisikään täyttämään takaisinmaksuvelvollisuuttaan (ks. HE 23/1972 vp s. 10–11, LaVM 4/1972 vp s. 3 ja HE 66/1988 vp s. 41). Jos tekijä on syyllistynyt haltuunsaamisen yhteydessä varojen omistuksen saamiseksi tehtyyn rikokseen, kuten esimerkiksi varkauteen tai petokseen, tilitysvelvollisuutta ei ole. Tunnusmerkistössä edellytetään siis varojen haltuun saamista ennen niiden anastamista tai tilitysvelvollisuuden laiminlyömistä.
Syytteen mukaan X Oy:n myyntisaamiset on laskutettu Y Oy:öön luvattomasti. Näin ollen A ei ole saanut X Oy:n varoja haltuunsa RL 28:4.3:ssa tarkoitetulla tavalla niin, että hänelle olisi syntynyt tilitysvelvollisuus varojen arvosta X Oy:tä kohtaan. A:n menettely ei siten voi tulla arvioitavaksi myöskään saatavan kavalluksena.
Yhteenvetonaan KKO toteaa, että syytteessä kuvattu A:n menettely ei täytä RL 28:4.1 tai RL 28:4.3:n tunnusmerkistöä.
Mitä opiksi
Myyntisaamisia voidaan pitää varallisuuskohteina, joilla on varallisuusarvoa ja jotka voivat olla vaihdannan kohteena. Myyntisaamisia voidaan pitää ulosottokelpoisena varallisuutena ja ne voidaan pantata velan vakuudeksi.
Esinekavalluksen kohteena voivat olla tekijän hallussa olevat varat tai muu irtain omaisuus, joiden arvo hänen on tilitettävä takaisin.
Vaikka myyntisaamisiin perustuva tulo syntyy kirjanpidollisesti, kun suorite on luovutettu, eivät myyntisaamiset rinnastu tilillä oleviin rahavaroihin. Myyntisaamisten realisointi ei ole mahdollista ilman velallisen myötävaikutusta, eikä niihin voida käyttää vastaavanlaista määräysvaltaa kuin sellaisella pankkitilillä oleviin varoihin, joihin asianomaisella henkilöllä on käyttöoikeus.
Myyntisaamisia ei voida pitää RL 28:4:ssä tarkoitettuina tekijän hallussa olevina varoina, jotka voivat olla kavallusrikoksen kohteena.
RL 28:4.3:n saatavan kavalluksen tunnusmerkistön täyttymisen kannalta ratkaisevaa on taas se, että tekijä saa haltuunsa toisen varoja, joiden arvo hänen on tilitettävä takaisin. Sillä seikalla, miten toiselle kuuluneet varat ovat joutuneet tekijän haltuun, ei ole merkitystä, kunhan haltuunsaamiseen liittyy tilitysvelvollisuus. Jos taas haltuunsaajalla on oikeus käyttää varat omiin tarkoituksiinsa, kuten velaksiannossa, hän ei voi syyllistyä kavallukseen, vaikkei kykenisikään täyttämään takaisinmaksuvelvollisuuttaan. Jos tekijä on syyllistynyt haltuunsaamisen yhteydessä varojen omistuksen saamiseksi tehtyyn rikokseen, kuten esimerkiksi varkauteen tai petokseen, tilitysvelvollisuutta ei ole. RL 28:4.3:n tunnusmerkistössä edellytetään siis varojen haltuun saamista ennen niiden anastamista tai tilitysvelvollisuuden laiminlyömistä.
