Osakeyhtiön oman pääoman laskeminen
Osakeyhtiölaissa määritellään tarkasti, milloin varoja voidaan jakaa, miten pääomalainoja saa maksaa takaisin ja milloin oman pääoman menettäminen johtaa ilmoitusvelvollisuuteen.
Jaettavissa oleva oma pääoma varojenjaon yhteydessä
Kun osakeyhtiössä tehdään mikä tahansa varojenjakopäätös, kuten osingonjako, pääomanpalautus sijoitetun vapaan oman pääoman rahastosta tai omien osakkeiden hankinta, on yhtiöllä oltava varojenjakoon käytettäviä varoja. Nämä varat määritellään OYL 13:5:ssä. Säännöksen mukaan, jollei yhtiön maksukykyä koskevasta OYL 13:2 §:stä muuta johdu, yhtiö saa jakaa vapaan oman pääoman, josta on vähennetty yhtiöjärjestyksen mukaan jakamatta jätettävät varat sekä määrä, joka on kehitysmenona merkitty taseeseen kirjanpitolain mukaisesti.
Osakeyhtiön sidottu ja vapaa oma pääoma määritellään OYL 8:1:ssä. Säännöksen mukaan osakeyhtiön oma pääoma jakautuu sidottuun omaan pääomaan ja vapaaseen omaan pääomaan. Osakepääoma sekä kirjanpitolain mukainen arvonkorotusrahasto, käyvän arvon rahasto ja uudelleenarvostusrahasto ovat sidottua omaa pääomaa. Muut rahastot sekä tilikauden ja edellisten tilikausien voitto ovat vapaata omaa pääomaa. Lisäksi osakeyhtiön taseessa saattaa olla ennen vuoden 2006 osakeyhtiölain voimaantuloa syntyneitä vararahastoja tai ylikurssirahastoja. Näiden jakokelpoisuudesta säädetään osakeyhtiölain voimaanpanosta annetussa lain 13.1 §:ssä, jonka perusteella vararahasto ja ylikurssirahasto ovat vuoden 2006 osakeyhtiölain 8 luvun 1 §:ssä tarkoitettua sidottua omaa pääomaa.
Laskettaessa osakeyhtiön varojenjakona jaettavissa olevaa oman pääoman määrää on siis ensin laskettava vapaan oman pääoman määrä OYL 8:1:n perusteella. Tämän jälkeen vapaasta pääomasta on vähennettävä ne varat, jotka mahdollisten yhtiöjärjestysmääräysten perusteella on jätettävä jakamatta sekä kirjanpitolain mukaisesti aktivoidut kehittämismenot. Mikäli yhtiöllä ei ole aktivoituja kehittämismenoja tai varojenjakoa rajoittavia yhtiöjärjestyksen määräyksiä, on vapaa oma pääoma jaettavissa kokonaan, ellei maksukykytesti rajoita varojenjakoa. Tämän lisäksi osakepääomaa voidaan alentaa varojen jakamiseksi, jos velkojat eivät vastusta osakepääoman alentamista.
Varojenjaon yhteydessä vapaan oman pääoman ja jakokelpoisten varojen käsitteitä saatetaan toisinaan käyttää synonyymeinä, vaikka ne eroavat toinen toisistaan useammankin seikan osalta. On tapauskohtaisista olosuhteista kiinni, kumpi käsitteistä johtaa suurempaan varojen määrään, mutta keskeistä on ymmärtää, että varojenjako on perustettava aina jakokelpoisten varojen määrään. Osakeyhtiölaissa säädetään omien osakkeiden hankinnan ja siirtyvää osaketta koskevan lunastuslausekkeen yhteydessä, että tällaiset toimet voidaan tehdä vain jakokelpoisten varojen puitteissa.
Käytännössä jakokelpoisten varojen käsite soveltuu näiden nimenomaisesti säädettyjen varojenjakotilanteiden lisäksi kaikkiin muihinkin osakeyhtiössä toteutettaviin varojenjakotilanteisiin, kuten osingonjakoon. Osakeyhtiölaissa ei ole kuitenkaan säädetty, mitä jakokelpoisten varojen käsitteellä tarkoitetaan. Jakokelpoisten varojen käsite voidaan johtaa OYL 13:5:stä ja osakepääoman alentamista koskevasta OYL 14 luvusta. OYL 13:5:n perusteella yhtiö voi lähtökohtaisesti jakaa vapaan oman pääoman ja OYL 14 luvun perusteella osakepääomaa voidaan alentaa varojen jakamiseksi, jos velkoja ei ole vastustanut osakepääoman alentamista tai jos velkoja on saanut tuomioistuimen tuomion mukaan maksun tai turvaavan vakuuden saatavastaan.
Edellä todetun perusteella jakokelpoisten varojen käsite pitää siis sisällään yhtiön vapaan oman pääoman sekä mahdollisesti sellaisen osakepääoman alentamisen varojen jakamiseksi, mitä yhtiön velkojat eivät ole vastustaneet.
Jakokelpoisten varojen käsitettä määriteltäessä on otettava huomioon myös OYL 13:5:ssä säädetty maksukykytestistä seuraava rajoitus sekä edellä jo kuvatut varojenjakoa vähentävät aktivoidut kehittämismenot ja yhtiöjärjestysmääräykset, jotka voivat pienentää jakokelpoisten varojen määrää. Maksukykyä koskevan OYL 13:2:n mukaan varoja ei saa jakaa, jos jaosta päätettäessä tiedetään tai pitäisi tietää yhtiön olevan maksukyvytön tai jaon aiheuttavan maksukyvyttömyyden. Aktivoitujen kehittämismenojen ja yhtiöjärjestyksen varojenjakoa rajoittavien määräysten lisäksi maksukykytesti saattaa pienentää jakokelpoisten varojen määrää siitä, paljonko yhtiöllä on vapaata omaa pääomaa ja sellaista osakepääomaa, jota on velkojiensuojasäännösten perusteella mahdollista jakaa varojenjakona.
Varojenjako on perustettava aina jakokelpoisten varojen määrään.
Varojenjaon yhteydessä on otettava aina myös huomioon OYL 13:3:ssä asetettu vaatimus, että varojen jakamisen tulee perustua viimeksi vahvistettuun tilinpäätökseen. Jos yhtiössä on lain tai yhtiöjärjestyksen mukaan velvollisuus valita tilintarkastaja, tilinpäätöksen on oltava tilintarkastettu. Jaossa on OYL 13:3:n perusteella otettava huomioon tilinpäätöksen laatimisen jälkeen yhtiön taloudellisessa asemassa tapahtuneet olennaiset muutokset. Vapaan pääoman väheneminen tilinpäätöksen jälkeen pienentää varojenjakoon käytettävissä olevien varojen määrää, mutta tilinpäätöksen laatimisen jälkeen lisääntynyttä pääoman lisäystä ei voida ottaa huomioon.
Pääsääntöisesti yhtiön hallitus ja yhtiökokous voivat perustaa varojenjaon tilinpäätöksen taseeseen, jos muuhun ei ole arvioinnin perusteella erityistä aihetta. Poikkeuksen muodostaa se, jos yhtiön hallituksella on perusteltu syy epäillä vapaan oman pääoman vähentyneen olennaisesti. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos hallituksen tietoon on tullut, että yhtiön keskeisen omaisuuserän tai saatavan arvo on alentunut merkittävästi.
Osakeyhtiön oma pääoma ja pääomalainan palautus
OYL 12:1.1:n 1-kohdan mukaan pääomalainan pääoma ja korko saadaan maksaa yhtiön selvitystilassa ja konkurssissa vain kaikkia muita velkoja huonommalla etuoikeudella. Tyypillisin arviointitilanne on kuitenkin se, voidaanko pääomalainan pääomaa tai korkoa maksaa takaisin yhtiön toiminnan aikana.
OYL 12:1.1:n 2-kohdan perusteella pääomalainan pääoma saadaan palauttaa ja korkoa maksaa vain siltä osin kuin yhtiön vapaan oman pääoman ja kaikkien pääomalainojen määrä maksuhetkellä ylittää yhtiön viimeksi päättyneeltä tilikaudelta vahvistettavan tai sitä uudempaan tilinpäätökseen sisältyvän taseen mukaisen tappion määrän. Pääomalainoja ja niiden korkoja voidaan siis maksaa, kun yhtiön oma vapaa pääoma ja pääomalainojen yhteismäärä ylittää yhtiön tappiot.
Käytännössä pääomalainaa ja korkoja voidaan maksaa siltä osin, kun pääomalainaa ei tarvita tappioiden kattamiseen. Vapaan oman pääoman määrää laskettaessa on huomattava se, että mikäli yhtiö on aktivoinut kehittämismenoja, ovat nämä aktivoidut kehittämismenot mukana kasvattamassa vapaan oman pääoman määrää pääomalainan takaisinmaksun yhteydessä eli toisin kuin varojenjaon yhteydessä.
Pääomalainan ja sen koron maksuedellytykset on kytketty näiden maksuhetkeen eikä tilinpäätöksen mukaiseen vapaan oman pääoman määrään, mikä on vahvistettu korkeimman oikeuden vuonna 2024 antamassa ratkaisussa KKO 2024:26. Korkein oikeus on mainitussa ratkaisussa katsonut, että yhtiön hallituksen on huolellisuusvelvoitteensa mukaisesti arvioitava edellytysten olemassaolo laatimalla riittäviin laskelmiin perustuva selvitys, joka osoittaa, että pääomalainan palautuksen ja koron maksun edellytykset täyttyvät. Tällaisiin laskelmiin perustuvan selvityksen sisällölle ja tarkkuudelle asetettavat vaatimukset on arvioitava tapauskohtaisesti. Mitä epäselvempää edellytysten täyttyminen lähtökohtaisesti on, sitä tarkempiin, yhtiön ajankohtaista tilannetta kuvaaviin laskelmiin selvityksen on perustuttava, jotta maksuedellytysten olemassaolo voidaan maksuhetkellä todentaa. Vaikka maksuedellytykset on arvioitava ennen maksamista, on kuitenkin tunnistettava se, että toisin kuin varojenjaon yhteydessä, pääomalainan takaisinmaksun yhteydessä ei sovelleta OYL 13:2:ssä tarkoitettua maksukykytestiä.
Pääomalainan ja sen koron maksuedellytykset on kytketty näiden maksuhetkeen eikä tilinpäätöksen mukaiseen vapaan oman pääoman määrään.
Oman pääoman menettämisen yhteydessä laskettava oma pääoma
Osakeyhtiölain 20:23:n mukaan, jos yhtiön hallitus havaitsee, että yhtiön oma pääoma on negatiivinen, hallituksen on viipymättä tehtävä osakepääoman menettämisestä rekisteri-ilmoitus. Säännöksen sanamuodosta huolimatta säännöksen noudattamista arvioidaan sen perusteella, milloin huolellisen hallituksen olisi tullut havaita oman pääoman negatiivisuus. Hallitukselle ei voida asettaa erityisen pitkälle meneviä vaatimuksia arvioida oman pääoman määrää tilikauden aikana, vaan lähtökohtaisesti arviointia voidaan pitää riittävänä silloin, kun se perustetaan yhtiön tavanomaisiin kirjanpidon kuukausiraportteihin. Poikkeuksen voi muodostaa se, jos hallitus saa informaatiota, jonka perusteella tällaiset normaalit kuukausiraportit osoittaisivat jostain syystä selvästi tosiasiallista oman pääoman määrää korkeampaa pääoman määrää. Viime kädessä riittävää huolellisuuden tasoa arvioidaan tapauskohtaisesti.
Ilmoitus on tehtävä aina, jos yhtiön oma pääoma on negatiivinen, eli sillä ei ole merkitystä, onko yhtiöllä ollut ikinä toiminnan aikana osakepääomaa vai ei. Ilmoitusvelvollisuuteen liittyvällä oman pääoman menettämisellä ei kuitenkaan tarkoiteta yhtiön normaalin taseen mukaista oman pääoman määrää, koska oman pääoman laskemiseksi on nimenomainen säännös, joka mahdollistaa tiettyjen erien lukemisen omaksi pääomaksi. Vaikka siis taseen perusteella osakeyhtiön oma pääoma olisikin negatiivinen, ei yhtiön hallituksella välttämättä ole velvollisuutta tehdä rekisteri-ilmoitusta oman pääoman menettämisestä.
Se, milloin oma pääoma katsotaan menetetyksi siten, että rekisteri-ilmoitus tulee tehdä, perustuu OYL 20:23:ssä erikseen määriteltyyn oman pääoman laskentatapaan, jonka perusteella omaan pääomaan voidaan lisätä tiettyjä laskennallisia eriä. Tarkastelun pohjana olevana omana pääomana pidetään kaikkea sidottua ja vapaata omaa pääomaa, eikä esimerkiksi aktivoituja kehittämismenoja tarvitse vähentää, kuten varojenjaon yhteydessä laskettavasta jaettavasta pääoman määrästä. OYL 20:23:n perusteella oman pääoman määrää laskettaessa luetaan pääomalaina omaksi pääomaksi. Lisäksi yhtiön omaisuudesta tehtyjen ja suunnitelman mukaisten poistojen kertynyt erotus (poistoero) ja yhtiön tekemät vapaaehtoiset varaukset otetaan huomioon oman pääoman lisäyksinä. Jos yhtiön omaisuuden todennäköinen luovutushinta on muuten kuin tilapäisesti sen kirjanpitoarvoa olennaisesti suurempi, saadaan myös todennäköisen luovutushinnan ja kirjanpitoarvon erotus ottaa huomioon oman pääoman lisäyksenä.
Huolellisuusvelvollisuuden vastainen laiminlyönti voi johtaa johdon vahingonkorvausvastuuseen.
Edellä tarkoitetuissa oman pääoman lisäyksissä on noudatettava erityistä varovaisuutta, ja niistä on annettava perusteltu selvitys toimintakertomuksessa tai taseen liitetietona. Arvonkorotusten osalta on huomattava myös, että tehtyjen arvonkorotusten vastapainoksi on otettava huomioon myös laskennallinen verovelka, joka arvonkorotuksesta syntyy. Tästä syystä koko arvonkorotuksen määrä ei aina tule oman pääoman laskennalliseksi lisäykseksi, kun otetaan huomioon laskennalliset verovaikutukset.
Jos yhtiön hallituksella on aihetta epäillä, että yhtiön oma pääoma on menetetty ja ilmoitusvelvollisuus olisi aktualisoitumassa, voi hallituksen olla aiheellista laatia taselaskelma sellaisesta oman pääoman määrästä, jossa omaan pääomaan on lisätty edellä selostetut erät. Vasta tällaisen taseen laatimisen jälkeen hallitus saa riittävän tiedon siitä, tulisiko sen tehdä rekisteri-ilmoitus oman pääoman menettämisestä. Mikäli hallitus tekee laskennalliseen taseeseen edellä kuvattuja oman pääoman lisäyksiä perusteettomasti saadakseen oman pääoman positiiviseksi ja välttyäkseen ilmoituksen tekemiseltä, voidaan katsoa, että hallitus laiminlyö samalla ilmoitusvelvollisuutensa, jos oman pääoman määrä ei ole ollut aidosti positiivinen. Tällainen huolellisuusvelvollisuuden vastainen laiminlyönti voi johtaa johdon vahingonkorvausvastuuseen, mistä syystä oman pääoman laskennassa on syytä toimia huolellisesti. Sama huolellisuusvelvollisuutta koskeva periaate soveltuu myös jakokelpoisten varojen määrän laskemiseen varoja jaettaessa sekä pääomalainen ja sen koron takaisinmaksun arvioimiseen.
