Yrityskentällä myrskyisää – konkurssit lisääntyneet
Konkurssien määrä ja konkurssiin ajautuneiden yritysten koko ovat kasvaneet kuluvan vuoden aikana. Myös konkurssirikokset ovat nousseet ennätyksellisiin lukemiin.
Konkurssien määrä on kasvanut voimakkaasti viimeisen kolmen vuoden aikana. Tammi-lokakuussa 2024 konkurssiin asetettiin 2 559 yritystä. Vuonna 2022 kuukaudessa alkoi kesimäärin 182 konkurssia, vuonna 2023 taas 226 konkurssia ja tänä vuonna jo yli 250.
– Ensi vuoden suhdanne-ennusteet ovat jo positiivisempia, mutta konkurssien määrät pysynevät vielä korkealla, toteaa konkurssiasiamies Terhi Maijala.
Lähestyvä konkurssi näkyy usein Verohallinnon tai eläkevakuutusyhtiön toimissa
Konkurssiprosessi on oikeudellinen menettely, jossa maksukyvytön velallinen asetetaan konkurssiin ja hänen omaisuutensa siirtyy konkurssipesän hallintaan. Konkurssilain mukaan konkurssiin voidaan asettaa luonnollisia henkilöitä, yhteisöjä, säätiöitä, muita oikeushenkilöitä sekä kuolin- ja konkurssipesiä. Prosessi käynnistyy, kun tuomioistuin toteaa velallisen maksukyvyttömäksi ja asettaa tämän konkurssiin. Tuomioistuin määrää pesänhoitajan. Konkurssia voi hakea joko velallinen itse tai hänen velkojansa.
Yritys saattaa lykätä lakisääteisiä maksuja, kuten veroja ja työnantajamaksuja, jotta liiketoiminnan päivittäiset menot saataisiin hoidettua. Tämä saattaa lyhyellä aikavälillä turvata yrityksen toimintaa, mutta on käytännössä riskialtista. Verovelat ja muut maksut tulevat lopulta perittäväksi viivästysseuraamuksineen. Verot ja julkiset maksut saadaan myös ulosmitata ilman tuomiota tai päätöstä.
Verohallinto ja eläkevakuutusyhtiöt ovat merkittäviä toimijoita konkurssiprosesseissa ja konkurssihakemusten tekemisessä. Verohallinto lähettää velalliselle myöhässä olevasta verosta 1–3 maksukehotusta, ennen kuin vero menee ulosottoon. Maksukehotusten määrä riippuu muun muassa siitä, onko velallisella muita maksamattomia veroja. Huomionarvoista on, että maksukehotus ei ole erillinen kirje, vaan se sisältyy kuukausittaiseen yhteenvetoon verojen maksutilanteesta. Mikäli veroja ei makseta, Verohallinto voi hakea yhtiötä konkurssiin. Näin onkin tapahtunut 40 prosentissa konkurssiin asetetuista osakeyhtiöistä vuosina 2022–2023.
Yrityksiä hyväksikäytetään talousrikollisuudessa monin eri tavoin
Tyypillisesti yritysten ja niihin liittyvien henkilöiden väärinkäytökset liittyvät velallisen rikoksiin, vero- ja kirjanpitorikoksiin, kavalluksiin, väärennyksiin ja erilaisiin petoksiin. Toisinaan yhtiöiden vastuuhenkilöiksi merkitään bulvaaneja. Lisäksi viranomaiset ovat havainneet yritysten identiteettivarkauksia, joissa rehellisten yritysten tunnuksia käytetään rikollisiin tarkoituksiin.
Konkurssipesän pesänhoitajilla on velvollisuus tehdä tutkintapyyntö poliisille, jos on syytä epäillä, että velallinen on saattanut syyllistyä velkojia vastaan tehtyyn rikokseen, kirjanpitorikokseen tai muuhun vastaavaan elinkeinotoiminnassa tehtyyn rikokseen. Tästä velvollisuudesta ja sen edellytyksistä on säädetty konkurssilaissa. Tarkempia ohjeita tutkintapyynnön tekemisestä annetaan konkurssiasioiden neuvottelukunnan suosituksissa. Lisäksi pesänhoitajilla on käytössään yhtenäinen tutkintapyyntömalli, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa rikosepäilyjen ilmoittamista ja sujuvoittaa tutkintapyyntöjen käsittelyä.
– Kentällä on havaittu, että tutkintapyyntömalli toimii hyvin, toteaa konkurssiasiamies Terhi Maijala.
Tämänkaltaiset toimet ovat osa viranomaisten pyrkimyksiä torjua konkurssirikollisuutta ja suojella yrittäjiä epäilyttäviltä toimijoilta. Samalla ne tehostavat rikos- ja vahingonkorvausvastuun toteutumista konkurssitilanteissa.
Talousrikosten esitutkinnassa tapaus selvitetään kokonaisvaltaisesti
Talousrikosten esitutkinnassa selvitetään rikoksen tekotapa sekä tapahtuma-aika ja -paikka. Lisäksi tutkitaan rikoksen aiheuttama vahinko tai siitä saatu hyöty. Yritysten osalta selvitetään tosiasialliset toimijat ja teosta vastuussa olevat henkilöt. Rikoslain mukaan rikosoikeudellinen vastuu voi perustua lakimääräisen toimielimen tai johdon jäsenyyteen tai muuhun toimeksiantoon. Toisaalta rikosvastuu voi perustua myös tosiasiallisen päätösvallan käyttöön. Lisäksi tarkastellaan, onko yrityksen hallinnossa tapahtunut muutoksia, ja tutkitaan, kenen hallintoaikana rikokseen johtaneet toimet on tehty.
– Talousrikosten esitutkinnan ytimessä on reaalimaailman tapahtumien linkittyminen kirjanpitoon, tähdentää rikostarkastaja Teppo Kallio Hämeen poliisilaitokselta.
Monesti tapahtumat eivät etene suoraviivaisesti eivätkä rikolliset teot ole erityisen suunnitelmallisia, kertoo Kallio havainnoistaan. Hänen mukaansa maksuvaikeuksissa oleva yrittäjä voi pyrkiä ratkaisemaan ongelmia monin tavoin.
– Yrittäjä voi esimerkiksi yrittää pelastaa liiketoiminnan tai turvata oman elämänsä rahoitusta. Jos lakisääteisiä velvoitteita laiminlyödään, teot voivat täyttää rikoksen tunnusmerkit, Kallio selittää.
Velallisen rikokset
Konkurssien yhteydessä tapahtuvat rikokset liittyvät tyypillisesti omaisuuden piilottamiseen, väärien tietojen antamiseen tai velkojien syrjimiseen. Velkojia vastaan tehtyjä rikoksia ovat rikoslain (RL 39/1889) 39 luvussa tarkoitetut velallisen rikokset.
Velallisen rikokset poikkeavat muista talousrikoksista siten, että ne edellyttävät velallisen maksukyvyttömyyttä, sen aiheuttamista tai maksukyvyttömyysmenettelyn yhteydessä tapahtunutta rikollista tekoa. Itse tekijä voi olla vain velallinen, ja muiden osallisuus rajoittuu yllytykseen tai avunantoon. Rikoslaissa ei ole erityisiä säännöksiä, joiden perusteella maksukyvyttömyys määriteltäisiin. Näin ollen esitutkinnassa maksukyvyttömyys määritetään kokonaisarviona, joka perustuu mahdollisuuksien mukaan kirjanpidosta ja tilinpäätöksistä saataviin taloustietoihin. Velallisen rikosten tutkinnassa on olennaista selvittää maksukyvyttömyyden syntyhetki ja velallisen omaisuuspiiri.
Talousrikokset ovat seurausrikoksia, eli teon ja seurauksen väliltä tulee löytyä kausaalirelaatio. Näin ollen velallisen rikokseen liittyvien tekojen tulee joko aiheuttaa maksukyvyttömyys tai pahentaa olemassa olevaa maksukyvyttömyyttä. Saman tapauksen yhteydessä voidaan tutkia myös mahdollisia muita rikoksia, kuten veropetoksia tai kirjanpitorikoksia. Kunkin rikosnimikkeen täyttyminen perustuu osaltaan erilaisiin tekoihin. Velallisen rikoksia ja niiden tekotapoja avataan seuraavaksi tarkemmin.
Velallisen epärehellisyys
Velallisen epärehellisyys tarkoittaa tilanteita, joissa velallinen aiheuttaa teoillaan maksukyvyttömyyden tai olennaisesti pahentaa sitä. Tämä voi ilmetä esimerkiksi varojen nostamisena omaan käyttöön juuri ennen konkurssia. Usein varojen nostot kirjataan kirjanpidossa selvittelytilille tai yrityksen antamiksi lainoiksi. Toisinaan varojen nosto toteutetaan salattuna myyntinä tai perusteettomina kulukirjauksina. Velallinen saattaa myös luovuttaa käyttö- tai vaihto-omaisuutta alihintaan esimerkiksi lähipiirilleen. Tavoitteena voi olla liiketoiminnan jatkaminen uudessa yrityksessä. Näihin tilanteisiin liittyy usein järjestelyjä, joissa uusi yritys toimii bulvaanin nimissä, mutta entisellä kalustolla ja ehkä myös entisellä liiketoimintamallilla. Nykyään on tyypillistä, että varoja siirretään ulkomaille.
Esitutkinnassa lähtökohdaksi otetaan alkuperäiset kirjanpidon kirjaukset ja varojen käyttöä arvioidaan näiden perusteella. Esimerkiksi jälkikäteisiä väitteitä palkanmaksusta tai osakaslainasta arvioidaan sen perusteella, onko kirjanpito- ja verolainsäädäntöä noudatettu. Toisaalta huomionarvoista on, että yrittäjä voi nostaa itselleen kohtuullisena pidettävää palkkaa maksuvaikeuksista huolimatta. Palkanmaksuun liittyvät velvoitteet tulee kuitenkin hoitaa loppuun saakka asianmukaisesti.
Velallisen petos
Konkurssimenettelyssä velallisen petoksessa velallinen salaa omaisuuttaan pesäluettelosta. Tyypillisesti velallisen petokseen syyllistytään tilanteessa, jossa velallinen jättää ilmoittamatta sellaista omaisuutta konkurssipesään, jonka ilmoittamiseen on velvollisuus. Toisaalta konkurssipesään voidaan ilmoittaa olemattomia velkoja tai velkoja liian suureksi. Tavoitteena voi olla esimerkiksi virheellisen jako-osuuden aikaansaaminen lähipiirille tai se, että konkurssi raukeaisi varojen puutteen vuoksi.
Esitutkinnassa haetaan näyttöä siihen, että ilmoittamatta jätetty omaisuus on tosiasiassa velallisen. Esitutkinnassa selvitetään myös velkojen todenmukaisuutta ja määrää.
Velkojansuosinta maksukyvyttömyystilanteissa
Velkojansuosinta tarkoittaa tilanteita, joissa maksukyvyttömyydestään tietoinen velallinen suosii tiettyä velkojaa. Velallisen tavoitteena voi olla elinkeinotoiminnan jatkaminen uudella yhtiöllä ja pyrkimys säilyttää kannattavat liikesuhteet. Pelkästään valikoiva velkojen maksu ei täytä velkojansuosinnan tunnusmerkistöä, vaan maksun tulee koskea esimerkiksi erääntymätöntä velkaa. Velallinen voi myös antaa velalle vakuuden, josta ei ole aiemmin sovittu. Esitutkinnassa tarkastellaan maksetun velan ja maksutavan tavanomaisuutta. Esimerkiksi onko kyseessä vakiintunut tapa ja saadaanko maksulla alennuksia tai muita etuja. Velkojansuosinta voi olla kyseessä esimerkiksi silloin, jos lähipiirin omistaman yhtiön velka on maksettu, mutta muut velat on jätetty hoitamatta. Kysymys voi olla myös siitä, onko lähipiiriltä saatu laina alun perinkään ollut todellinen.
Kenen pitäisi tietää, että velallinen on maksukyvytön?
Velallisella on velvollisuus seurata omaa taloudellista tilannettaan. Tämä velvollisuus perustuu niin lainsäädäntöön kuin vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön. Esimerkiksi osakeyhtiön johtoon kuuluvalla on osakeyhtiölakiin perustuva nimenomainen huolellisuusvelvoite. Myös kirjanpitäjän osallisuutta voidaan tarkastella velallisen rikosten esitutkinnassa. Kirjanpitäjä voi syyllistyä avunantoon, mikäli hän esimerkiksi neuvoo tai muuten auttaa velallista rikoksen tekemisessä.
Rikostarkastaja Kallion mukaan yleisenä periaatteena voidaan pitää, että jos kirjanpito on tehty asianmukaisesti toimitettujen tositteiden pohjalta, kirjanpitäjä kuullaan esitutkinnassa todistajana. Sen sijaan, jos kirjanpitoon on tehty kirjauksia ilman tositteita tai esimerkiksi taseessa on selvittämättömiä tapahtumia, kirjanpitäjä voi joutua rikosprosessissa epäillyn asemaan.
Kirjanpitäjä on myös avainroolissa maksukyvyttömyyden tunnistamisessa, koska hän käsittelee yrityksen ajantasaista taloustietoa. Esimerkiksi erääntyneet laskut, perintätoimet tai velkojen siirtyminen ulosottoon voivat viitata lähestyvään maksukyvyttömyyteen.
– Verovelan kertyminen on keskeinen, joskus jopa ainoa, merkki maksukyvyn heikkenemisestä, toteaa Kallio.
Myös muutokset rahoituksessa voivat kieliä heikosta maksukyvystä.
– Tilanteen edetessä ei tosin ole harvinaista sekään, että myös tilitoimiston laskut jäävät maksamatta. Tällöin kirjanpitoa ei enää laadita, eikä kirjanpitäjä näe tilanteen eskaloitumista.
Varoitus yrittäjille – saattohoidossa on merkittäviä riskejä
Kasvaneet konkurssimäärät ovat avanneet markkinoita myös saattohoitajille, jotka ottavat vaikeuksiin joutuneen yrityksen haltuunsa nimelliseen hintaan. Saattohoitaja korvaa usein aiemmat omistajat ja vastuuhenkilöt. Myös ”anonyymi saattohoito” on yleistynyt. Näissä tapauksissa yritys luovutetaan uudelle taholle, mutta vastuuhenkilöitä ei päivitetä kaupparekisteriin. Yrityksen viimeiseksi rekistereihin merkityksi vastuuhenkilöksi jää harhautettu yrittäjä. Tällöin saattohoitoon liittyy erityinen riski rikollisesta toiminnasta, koska anonyymisyys vähentää saattohoitajien kiinnijäämisriskiä.
Tyypillisesti saattohoidon tarkoituksena on ajaa yrityksen liiketoiminta alas. Vaikka saattohoito itsessään on laillista, siihen liittyy usein laittomia piirteitä. Väärinkäytösepäilyt liittyvät usein rauenneisiin konkursseihin, joissa velallisen epärehellisyys ja kirjanpitorikokset kulkevat usein rinnakkain. Saattohoitaja saattaa esimerkiksi hävittää kirjanpitoa tai dokumentteja peitelläkseen yrityksessä tehtyjä väärinkäytöksiä, kuten varojen siirtoa velkojien ulottumattomiin. Ilman kirjanpitoa yrityksen toiminnan selvittäminen jälkikäteen on luonnollisesti haastavaa.
Yrittäjä voi hakea tahoa, joka alkaisi hoitaa maksuvaikeuksissa olevan yrityksen asioita. Tällaisessa tilanteessa yrittäjä voi päätyä käyttämään saattohoitajan palveluita.
– Usein tällaiset palvelut ovat yrittäjälle viimeinen keino tilanteessa, jossa hän ei enää näe ulospääsyä. Tämä voi kuitenkin tarkoittaa lisää ongelmia, mikäli saattohoitaja ei hoida yrityksen asioita lainmukaisesti. Joka tapauksessa esitutkinnassa selvitetään tosiasiallista määräysvaltaa käyttänyt taho esimerkiksi kuulemalla asianosaisia. Tätä kautta saadaan tietoa siitä, missä järjestyksessä asiat ovat edenneet ja kuka yritystä on edustanut milläkin hetkellä. Yrityksen siirtäminen saattohoitajalle ei siis automaattisesti vapauta yrittäjää rikosvastuusta, Kallio muistuttaa.
– Rikosoikeudellisen vastuun näkökulmasta saattohoitaja voi olla velallisen rikoksessa joko tekijäkumppani tai avunantaja. Saattohoitaja voi olla myös tekijä esimerkiksi erilliseen kirjanpitorikokseen, mikäli osoittautuu, että hän on jollain tasolla tiedostanut hallitusvastuun velvoitteineen ja saanut tosiasiallisesti kirjanpitoaineiston haltuunsa (ja/tai esimerkiksi hävittänyt sen). Lisäksi rikostutkinnassa tunnistettu suunnitelmallinen saattohoito voi toimia mahdollisena koventamisperusteena rangaistusta määrättäessä esimerkiksi velallisen epärehellisyydessä. Erityisesti ”suunnitelmallisuus” on velallisen epärehellisyydessä yksi kvalifiointiperusteista ja bulvaanijärjestely ilman muuta ilmentää sitä, huomauttaa Kallio.
Parempi vaihtoehto on antaa tilitoimiston hoitaa palkanmaksu ja kirjanpidon laadinta. Lisäksi neuvonta-apua saa maksutta esimerkiksi yrittäjän talousapu -neuvontapalvelusta, korostaa myös konkurssiasiamies Maijala.
Jutun lähteet:
konkurssiasiamies Terhi Maijala
rikostarkastaja Teppo Kallio Hämeen poliisilaitos
Harmaa talous & talousrikollisuus
konkurssiasiamies.fi
