Kuntien uusi rooli elinvoiman ja työllisyyden edistäjänä

Elinvoimaan, työllisyyteen ja kasvuun panostaminen ei ole kunnille uutta. Jo ennen TE-uudistuksen voimaantuloa kunnat ovat edistäneet elinvoimaa ja työllisyyttä lähes 300 miljoonalla eurolla vuosittain. Kunnat ovat rahoittaneet myös suuren osan pitkäaikaistyöttömyyden kustannuksista, mikä on tarkoittanut kunnille noin 400–500 miljoonan euron vuosittaisia laskuja.

Vuoden 2025 alusta alkaen kuntien rooli työllisyyden ja elinvoiman edistämisessä vahvistuu, kun järjestämisvastuu siirtyy 45 työllisyysalueelle. Samassa yhteydessä myös kuntien tehtävät kotoutumisen edistämisessä laajenevat. Uudistuksen tavoitteiden kannalta hankalaa on se, että valmisteluaikataulu on tiukka ja uudistus ajoittuu heikkoon suhdannetilanteeseen. Vaikka TE-uudistuksen vaikutukset kirkastuvat vasta vuosien päästä, H-hetki konkreettisessa tehtävien siirrossa on käsillä juuri nyt.

TE-uudistuksen menojen ja tulojen välillä epätasapaino

TE-uudistus on iso henkilöstön siirto valtiolta kunnille. Valtion TE-toimistot lakkaavat ja osa elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten (ELY) tehtävistä siirtyy työllisyysalueille. Kun kunnat vuoden 2025 talousarviovalmistelua tehdessään ovat summanneet yhteen arviot työvoima- ja kotoutumiskoulutusten ja -valmennusten menoista, starttirahoista ja palkkatuista ja ottaneet huomioon sekä työmarkkinatuen lisääntyvän rahoitusvastuun että muutoshetkeen liittyvät sidotut kuluerät, loppusumma uusille TE-menoille on yli 900 miljoonaa euroa.

Myös kuntien tulot lisääntyvät TE-uudistuksen myötä. Muutoksen hetkellä kuntien valtionosuutta lisätään sillä euromäärällä, jonka valtio olisi näihin tehtäviin käyttänyt vuonna 2025. Kun valtion arvioimasta TE-rahoituksesta vähennetään hallitusohjelman mukaiset leikkaukset, valtion laskee, että kuntien menot lisääntyvät vain 820 miljoonalla eurolla.

Siirtyvien menojen ja kuntien saaman rahoituksen välillä on siis erimielisyys valtion ja kuntien välillä. TE-tehtävien rahoitus uhkaa jäädä noin 80 miljoonaa vajaaksi jo uudistuksen voimaantulohetkellä. Näyttää siltä, että uudistuksen luvattu kustannusneutraalisuus ei toteudu. Takamatkalta tapahtuvan startin myötä kunnat joutuvat etsimään puuttuvia euroja muista toiminnoistaan.

Työllisyysalue saa rahoituksensa sopimuskunnilta, sopimuskunta valtionosuuden lisäyksenä TE-uudistuksessa kunnille siirtyvä rahoitus on kokonaisuudessaan yleiskatteista eli kunnan täysin vapaasti käytettävää tuloa, kuten koko muukin valtionosuus. Mitään osaa valtionosuudesta ei siis ole korvamerkitty juuri TE-tehtävien rahoitukseen, eikä vuoden 2025 siirtymähetken jälkeen kunnalle myönnetystä valtionosuudesta ole mahdollista yksiselitteisesti erottaa TE-osuutta.

Rahoituksen vapaa käyttö tukee kunnallista itsehallintoa ja tuo laajenevat TE-tehtävät kunnan strategiassa ja resurssoinnissa samalle viivalle muiden lakisääteisten tehtävien kanssa. Rahoituksen käytön vapaus tarkoittaa myös sitä, että valtiolla ei enää ole mahdollisuutta työllisyystehtävien suoraan ohjaukseen rahoituksen kautta. Ministeriöt, ELY tai kehittämis- ja hallintokeskus KEHA eivät siis voi kohdistaa ohjaustaan työllisyysalueille valtionosuusjärjestelmän kautta.

Kunnan näkökulmasta keskiössä on kuntien välinen sopimus TE-palvelujen järjestämisestä ja menojen korvaamisesta. Työllisyysalueet sopivat resursseista, toimipisteistä, henkilöstöstä ja työnjaosta erikseen järjestämisvastuussa olevan kunnan (vastuukunta) tai kuntayhtymän ja muiden sopimuskuntien välillä. Työllistämisen palveluprosessit, toimintamallit ja sopimusehdot vaihtelevat työllisyysalueittain. Myös rahavirtojen kulku sopimuskunnan ja vastuukunnan välillä vaihtelee. Erot sopimuksissa vaikeuttavat työllisyysalueiden keskinäistä vertailua.

Kuntatalouden tilanne heikentynyt nopeasti

TE-tehtävien siirtyminen kuntiin vajaalla rahoituksella on erityisen hankalaa nyt, kun kuntatalouden näkymät ovat muutamien poikkeusvuosien jälkeen voimakkaasti heikentyneet. Valtiovarainministeriön laatima kuntien kehitysarvio ennakoi kuntiin tulevina vuosina 1–2 miljardin euron suuruista tulojen ja menojen epätasapainoa ja kuntien velkaantumisen kasvua peräti 8 miljardilla eurolla vuoteen 2028 mennessä (Kuntatalousohjelma, syksy 2024). Kuntaliiton Talousbarometrin mukaan (8/24) verotuksen korotuspaineita on lähes joka toisessa kunnassa.

Poikkeuksellisen kuntatalouden tilanteesta juuri nyt tekee se, että taloudellisesti vaikeassa tilanteessa on entistä suurempia kaupunkeja, jopa maakuntakeskuksia ja yliopistokaupunkeja. Kuntakoko tai kunnan maantieteellinen sijainti eivät yhdistä taloudeltaan heikossa tilanteessa olevia kuntia, vaan sekä hyvän että huonon taloudellisen tilanteen ja näkymän kuntia on kaikissa kuntakokoluokissa eri puolella maata. Poikkeukselliseksi vuoden 2025 tekevät myös huhtikuun kuntavaalit. Vaalivuosi varmasti hillitsee kunnanvaltuutettujen intoa päättää veronkorotuksista, vaikka laskennallista tarvetta olisikin.

Osa hallituksen työllisyyteen kohdistamista tavoitteista ja paineista julkisen talouden tasapainotukseen siirtyy TE-uudistuksen myötä kuntiin. Työllisyysasteen nostaminen edellyttää kunnilta uusien palvelujen ja toimintatapojen omaksumista ja rohkeutta tehdä asioita uudella tapaa. Kunnat onnistuvat, jos työllisyys- ja yrityspalvelut muodostavat nykyistä vaikuttavamman kokonaisuuden, joka huomioi sekä alueelliset että yritysten ja työnhakijoiden yksilölliset tarpeet nykyistä paremmin.

Kunnilla suora ja selkeä kannustin edistää työllisyyttä

TE-uudistus lisää kuntatalouden suhdanneherkkyyttä, kun tarkastellaan sitä, miten nopeasti muutokset taloudessa ja työllisyydessä vaikuttavat kunnan menoihin tai tuloihin. Jo tällä hetkellä yritysten tuloksestaan maksama yhteisövero muuttuu suhdanteiden muuttuessa, mikä vaikuttaa myös kunnille maksettavan veron määrään. TE-uudistuksen myötä, kun yritysten mahdollisuudet työllistää heikkenevät suhdanteiden heiketessä, irtisanomiset lisäävät kuntien työvoimapalvelujen piirissä olevien henkilöiden määrä. Palvelutarpeen kasvun lisäksi työttömyyden lisääntyminen vaikuttaa myös kunnan maksamien työttömyysetuuksien määrään. Etuusmenojen maksuvastuu aikaistuu, kun jatkossa kunnat alkavat maksaa työttömyysetuuksia jo henkilön sadannen työttömyyspäivän jälkeen. Nykyisin raja on 300 työttömyyspäivää.

Kunnilla on vahva taloudellinen kannustin edistää henkilön työllistymistä. Kannustin on parhaimmillaan kaksinkertainen. Ensinnäkin palkkatuloista maksetaan suurempaa kunnallisveroa kuin etuustuloista. Toiseksi, työllistyminen katkaisee kunnan maksuvastuun työmarkkinatuesta, jos henkilö on ollut työttömänä yli 300 (vuoden 2024 loppuu saakka) tai yli 100 (vuoden 2025 alusta alkaen) päivää.

TE-uudistus muuttaa myös raportointia ja tilinpäätöstä

TE-uudistus muuttaa myös raportoitavien taloustietojen kokonaisuutta. Uusia palveluluokituksia käytetään muun muassa valtionosuuden määräytymisessä ja ministeriön kanssa käytävässä neuvottelumenettelyssä. Ensimmäiset uudet palveluluokat, tilit, tilinpäätöstä täydentävät tiedot sekä kuntien yhteistoiminnassa toteuttamien palveluiden tiedot kerätään tilikaudesta 2025.
Kunnan tilinpäätöksen liitetiedoissa tulee antaa selvitys, jos edellistä tilikautta koskevat tiedot eivät ole vertailukelpoisia päättyneen tilikauden tietojen kanssa. Vuoden 2025 liitetietona annetaan ainakin selvitys työvoimapalvelujen siirron vaikutuksesta tuottojen ja kulujen määriin sekä aloittavaan taseeseen kirjattujen lomapalkkavelan ja siihen liittyvän saamisen määrästä. Tilinpäätöksen oikean ja riittävän kuvan vaatimus edellyttää, että liitetietojen lisäksi myös vuoden 2025 toimintakertomuksessa annetaan riittävä selostus TE-palvelujen järjestämisen vaikutuksesta tilikauden tuottojen ja kulujen muodostumiseen sekä järjestämisvastuun siirtoon liittyvän lomapalkkavelan ja sitä vastaavan saamisen vaikutuksesta taloudelliseen asemaan.

Kunnat lähellä kuntalaisia – onneksi meillä on kunnat

Kuntien toimintaympäristö ja talouden perusteet ovat alati muutoksessa. Kuntien tehtävät ja velvoitteet ovat ensin soten myötä puolittuneet, sitten TE-uudistuksen myötä lisääntyneet, osaavasta työvoimasta kilpaillaan, ennakoimattoman nopeaksi kiihtynyt väestökehitys on pakottanut palveluverkkosuunnitelmat uuteen arviointiin ja yhdyspinta hyvinvointialueiden kanssa tuo uusia talouden riskejä. Sekä meneillään olevien uudistusten määrä että toimintaympäristön merkittävä muutos pakottavat ajattelun uudistamiseen. Vanhoilla argumenteilla ei enää pärjää.

Talouden heikentyessä kunnat tarvitsevat laajan valikoiman keinoja talouden pitkän aikavälin kestävyyden turvaamiseksi. Kun kunnat voivat käyttää koko verorahoituksensa vapaasti haluamallaan tavalla kaikkien palvelujen rahoittamiseen lainsäädäntö huomioiden, on kunnilla laaja valikoima myös talouden työkaluja omissa käsissään. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi resurssien uudelleen kohdentamista, työn vaikuttavuuden parantamista esimerkiksi työllisyyspalvelujen asiakaslähtöisyyttä lisäämällä sekä uusien palveluprosessien ja alueellisen yhteistyön mahdollisuuksien hyödyntämistä.

Kuntien uudistuva TE-rooli on myös inhimillisesti tärkeä. Työn tekeminen ja työyhteisöön kuuluminen ovat keskeisiä ihmisten elämänlaadun tekijöitä ja hyvinvoinnin ytimessä. Lähellä kuntalaisten pulssia oleva uusi työvoimaviranomainen pystyy uudella tapaa luomaan kohtaamisia alueen sisällä. Tämä helpottuu entisestään, jos norminpurkuhankkeen myötä myös TE-lainsäädäntöä edelleen yksinkertaistetaan ja kuntien harkintavaltaa ja joustoja tällä tapaa lisätään. Paras tieto alueen tarpeista on paikallistasolla.

Kunta on lähellä kuntalaisia. Kunnat ovat erinomainen alusta tuomaan yhteen kasvun ja elinvoiman kannalta keskeiset toimijat, kuten yritykset, työllisyyspalvelut, koulutuksen järjestäjä ja kolmannen sektorin. Kunnilla on verotulojen kautta vahva taloudellinen kannustin työllisyyden lisäämiseen. Kuntavaalivuoteen osuvan TE-uudistuksen myötä kunnat pääsevät ottamaan uuden aktiivisen ja vaikuttavan roolin alueensa elinvoiman edistäjänä.