Keppiä ja porkkanaa? Vai jotain ihan muuta?
Meille taloushallinnon ammattilaisille on lupailtu pehmeämpiä tuulia työelämään useamman vuoden ajan. Rekrytointi-, esihenkilö-, johtaja- ja yrittäjäasemassa olevien alan ammattilaisten rooli ja roolitukset ovat lähivuosien aikana käyneet ison muutoksen läpi. Olemme viimeiset vuosikymmenet kärsineet alalla enemmän tai vähemmän työvoimapulasta. Osaavia ja valmiita ammattilaisia on etsitty suurennuslasien kanssa. Tähän on varmasti vaikuttanut eläköitymisten tuomat muutokset sekä jo vuosia sitten alkanut viestintä siitä, kuinka automatisoinnit, robotiikka ja tekoäly syövät alamme työpaikat. Mutta silti koko ajan alalla on ollut enemmän pulaa kuin tarjontaa näistä motivoituneista alan ammattilaisista.
Tämä ilmiö on käänteisenä tuottanut vastuuasemassa toimivien henkilöiden loppuunpalamisia, sillä jos tekijöitä ei ole, on jonkun kuitenkin aina tehtävä ne pienetkin perustyöt. Ja valitettavan usein se on sitten yrittäjä tai esihenkilö itse. Ja jos aika kuluu perustöissä, niin itsensä kehittäminen, koulutukset ja oikean esihenkilötyön tekeminen jää vähäiseksi. Hyvin harvoin kuitenkaan yrittäjää tai esihenkilötä on koulutettu alallamme erikseen esihenkilötehtäviin, vaan niihin on noustu oman hyvän substanssiosaamisen kautta. Esihenkilötyöskentelyn opiskeluun ja sen harjoittamiseen käytetty aika meneekin usein johonkin ihan muuhun.
Toimiva työyhteisö rakentuu siitä, että työt on jaettu tasaisesti, kukaan ei ole liian kuormittanut työmäärästä (ei edes se esihenkilö) ja aikaa on koko tiimillä myös joustoihin.
Myös esihenkilörooli on ollut kovan muutoksen alla: ei tarvitse enää olla se paras substanssiosaaja, vaan tietotaito on jakaantunut tasaisesti myös tekijätasolle. Emme tarvitse enää pelkkiä tähtipelaajia, jotka ottavat vastuun jokaisesta ongelmatilanteesta, vaan työtiimejä, jossa jokainen taklaa oman nurkkansa.
Edelleen näkee niin sanottuja vanhoja työtapoja, jossa osoitellaan sormella muiden virheitä, mutta samalla omassa työssä saatetaan tehdä oikeasti isojakin mokia. Kukaanhan alalla ei osaa kaikkea, ala muuttuu ja elää jatkuvasti.
Tämän päivän erittäin haastavassa esihenkilötyöskentelyssä arvoon nousevat oikeasti pehmeämmät arvot. Ei tarvita keppiä eikä porkkanaa. Tarvitaan hyviä sosiaalisia taitoja, empatiaa ja pitkää pinnaa. Tämän päivän esihenkilö ottaa vastuun virheistä, istahtaa alas työntekijän viereen, opettaa ja auttaa haastavissa tilanteissa. Esihenkilö ymmärtää, ettei hän tai kukaan työntekijöistä ole ihmeidentekijä, vaan jokainen arkipäivä taloushallinnossa on aina ongelmien ratkaisua. Ja ettei hänenkään tehtävänsä ole ratkaista kaikkea, ainakaan yksin.
Empatia, hyvät kommunikointitaidot ja työympäristön arvostus ovat avainsanoja toimivaan taloushallintoon.
Ja se näkyy myös loppuasiakkaalle.
Lempeitä tuulia toivotellen,
Janika Hotakainen, Mervi Hyvönen, Mari Viertola ja Johanna Vuorto-Honkola